Kirjeitä kotirintamalta

su 2.9.2012

Eilen kantelin kirja- ja cd-laatikoita alakerrasta yläkertaan sekä takaisin saadakseni isäni tekemän kirjakaapin limittymään taloon. Alta tietenkin piti purkaa Lundia ja yläkerrasta Lundian tieltä varastohylly.

Isän kirjahylly oli lasten isällä. Viime viikonloppu kului lasten isän asunnon tyhjennyksessä.

Niinpä kaiken jälkeen Tikkakosken poljettavan ompelukoneen päällä tasapainotteleva kopiokone joutui ahdistuksiin. Meillä on tupa, jossa tehdään virtuaalirekiä. Niinpä tämä tietokone oli siirrettävä toiseen nurkkaan - sinne, missä ennen sijaitsi ovi keittiöön.

Koetin selviytyä urasta puolijuosten, jotta olisin illalla voinut rentoutuneesti säilöä kurkkuja ja keittää karviaishilloa. Komposti on pihassa, mutta ennen kuin sinne voi tyhjentää mitään, pitää panna pohjalle kuiviketta. Piti panna pihalta kuivia lehtiä, mutta yöllä satoi.

Kaiken eilisen puolijuoksun takana oli ajatus lojua koko sunnuntai sohvalla ja lukea Karl Ove Knausgårdia. Ei onnistunut. Sunnuntaipäivä meni mappien siirtelyyn, lattian moppaukseen ja erilaisten laatikostojen uudelleen järjestelyyn. Tuvan lattia oli mopattava, sillä löysimme keinutuolin - sen jonka olemme luvanneet Pentti Straniukselle jo aikapäiviä sitten - takaa akun. Akku oli joskus ollut siinä ladattavana.

Nyt menen keittiöön ja säilön ne typerät kurkut sekä keitän karviaiset. Lasten isän sipulit, porkkanat, ja lantut ovat edelleen pellossa. Tänään niitä olisikin ollut sateen vuoksi kehno kaivaa maasta. Maria söi tänään kaupan hampurilaisen ja Anna eineskanakeiton.

Tarjolla on jossain vaiheessa iltaa Hartikaisen Annikin ja Halosen Ollin keräämiä kantarelleja sekä survosta Hyvösen Eeron keräämistä puolukoista, mutta sitä ennen on vielä monta estettä raivattava päivällisen tieltä.

Keittiö on kuin koiran oksennus ja Matti on avaamassa sumaa eteisessä. Uskalsin luopua viimevuotisista tarkastuslautakunnan printeistä sekä isosta kasasta jakamatta jääneitä Ämmän Ääniä. Ne pääsevät eteenpäin kohti jäteastioita, kunhan eteisestä lähdetetään muutamia Matin inhoamia kenkiäni. Seuraavassa puhdistuksessa leikkaan omat Salmettaren kolumnini irti ja saan taas paperiröykkiöitä laihemmaksi.

Uusintajan elämä on yhtä taistelua. Arjen Macondosta tulee Knausgårdin kirjan nimi.

"...Se on taistelua ylivaltaa vastaan, sillä teinpä kotona miten paljon töitä tahansa, huoneet pursuavat sotkua ja likaa. Lapset ovat uhmakkaampia kuin olen koskaan nähnyt muiden lasten olevan." (Knausgård Taisteluni s. 39)

Matti jättää jälkeensä kokonaisia taloja. Minä vain muutaman laatikollisen kellastuvia sanomalehtileikeläjiä. Leonid sentään jätti meille perunoita pitkälle syksyyn.

Lasten isän kuolema panee meidät monella tapaa uuteen järjestykseen. Vieläkään emme ole ratkaisseet jokapäiväisen ruoanlaiton elämää suurempaa pulmaa.