Naurun hytkettä

ke 3.10.2012

Onneksi meillä ei ole Matin kanssa vesisänkyä niin kuin Riitta ja Topi Uosukaisella.

Olisimme viime yönä siinä kyllä hytkyneet. Nauratti niin. Ihmettelin, miksi Matti Valkosta ei erotettu Lapinlahden vasemmisto ry:stä 90-luvun puolivälin tienoilla, kun Vasemmistoliiton sääntöihin tuli pykälä, jonka mukaan SKP-läiset tulee erottaa puolueen jäsenyydestä.

Mattihan ei ole missään vaiheessa antanut takaisin perinne-SKP:n jäsenkirjaansa. Hän ei ole takinkääntäjä ja se onkin minua aina tässä aviomiehessäni viehättänyt.

Kun siinä kummastelin, eikö täällä pykälästä edes tiedetty ja kuka, hitto, se sellainen puheenjohtaja Lapinlahden vasemmistossa on ollut, joka ei tehnyt asialle mitään.

Kysyin: "Kukas se puheenjohtaja muuten silloin oli?"

Matti vastasi lakonisesti: "Minä."

Löytyi kirjailija Saara Henrikssonin blogista hyvä kirjoitus. Hienoa muuten, että blogia voi nyt lukea. Ennen se oli mahdotonta, sillä blogin taustalla oli jokin hieno, mutta yhtä painava, kuva kuin eiliset vassariehdokkaat. Blogia lukiessa tuntui olo voimanostajalta, jota toki muistutan, mutta olivat ne niin raskaat.

Saara Henriksson kirjoittaa Harry Potter -kirjailijaelämäkerran lukeneena seuraavaa:

"Tietenkään Skotlannissa elävä yksinhuoltaja ei ole köyhä samassa mielessä kuin vaikka jossain Intian slummissa, mutta eri maiden tilanteita ei voikaan suoraan verrata toisiinsa. Yhdysvalloissa on keskimäärin alhaisemmat elinkustannukset sekä matalampi verotus kuin Iso-Britanniassa, puhumattakaan siitä, miten erilaiset työmarkkinat ovat. Muodollisesti keskiluokkaan kuuluvakin voi pudota köyhyysloukkuun, jos kunnallista päivähoitoa ei ole (kirjoittamisaikaa on vain lapsen nukkuessa) tai asumistukea ei saa (joutuu elämään jossain surkeassa murjussa). Näin Britanniassa. Suomessa asiat ovat paremmin."

Muistuu mieleeni nyt, miksi uuvahdin viime kevään lopussa. Takana oli kova kevät. Lasten biologinen isä kävi lähellä psykoosia enkä tiennyt, tuleeko lasten ruokakattilan muassa nyrkkiä vai monoa. No, Pali Sonninen sai nyrkistä ja aiheesta. Oli mennyt ryssittelemään.

Sitten pelkäsin, että istutaanko tässä nyt miehen kanssa vielä käräjätkin edellisen johdosta. Kesän alussa tajusin, että tjaah, olen taas ajatellut, että teen raksaliikkeen hommat ja kehitystyön jossain Marian nostelun, kääntelyn, pesujen ja murkkukasvatuksen välissä.

Jaksoin nostella, käännellä, pestä ja kasvattaakin vähän. Ainakin karjua ja ulvoa väsymystäni. Loput stoorista voitte lukea elokuun kirjoituksistani.