Kukkakaalirunoja Kalletar Päätalottarelta

su 7.10.2012

Mikko Salomaa elää ja voi hyvin. Piti se tänne kirjoittamani. Vastasi sähköpostiini sen jälkeen, kun olimme Ylitalon Marsan kanssa miettineet, minne on nuori mies hävinnyt. Mikko Salomaan setä ei kuitenkaan ole Kärkölän kokoomusmoguli Veikko Salomaa, vaan serkku.

Nyt käveli vastaan lisää kärköläläisiä - Sami Hilvo. Saamassaan kirjallisuuskritiikissä. On kirjoittanut toisen kirjansa Rouva S:n. Minulla on Viinakortti hyllyssäni, mutta vaikka tunnustan kirjan ansiot, en kuitenkaan innostu siitä, että joka toisella sivulla on rakastelukohtauksia.

Vaikka olisivat kuinka miesten keskeisiä. Enhän pitänyt Rosa Liksomin Hytti numero kuudestakaan. Jussi Lähde rakastaa Liksomia ja sitä, että jokainen lause lyö kuin astalo. Tunnustan heikon mieleni. Aivot menevät turvoksiin, jos kirjailija koko ajan lyö.

Rosa Liksomin innoittamana uskalsin olla eri mieltä jopa Ärräpäiden ja Leo Straniuksen isän Pentti Straniuksen kanssa. Stranius ylisti Hytti numero kuutta. Minä siihen loihe sanomaan, että venäläiset miehet, vaikka olisivat kuinka tukka sekaisin kännistä tai muista aineksista, eivät koskaan puhu sillä tavalla kuin Liksomin neuvostoturilas vuodelta 1986.

Niin puhuvat Suoman Lapin miehet. Seksuaalisuudesta raa´asti ja vulgaaristi. Ja niin myös Heikki Turunen, marisi Tuula-Liina Varis joskus Kansan Uutisten kirjallisuuskolumnissaan, mutta se on jo toinen juttu se.

Väitin Pentti Straniukselle, että minulla sentään on laajempi ja syvällisempi kokemus venäläisistä sekopäistä ja muista marginaalihahmoista kuin tällä. (Olen ainakin paneskellut usemman kanssa kuin yksikään sähköpostilistamme arvon Venäjä-tutkija.)

Tahdon kuitenkin olla kukkakaalirunoilija, joka keittää värikästä soppaa arkiaineksista aina, kun lukija kääntää selkänsä. Tahdon olla Suomen naispuolinen Kalle Päätalo, joka uuvuttaa lukijansa arjen yksityiskohdilla. Lapsen hiusten värjäyksellä tai koiran kuraamien mattojen alituisella pesulla, kuivausrummun puhdistuksella.

Kaikki tämä ja yhdestä blogista!

Tai ei! Tahdon olla myös Suomen Karl Ove Knausgård, joka kesken proosan alkaa tulittaa taide-esseellä ja paasaa Edvard Munchista. Vaivaannutan lukijani kuoliaaksi teologisilla pohdinnoillani, jotka lentävät kuin inhimillinen varpusparvi pitkin posliiniseiniä John Shelby Spongista Ralf Sundiin.

No niin, huomasittepa heti. On tullut luettua uusin Parnasso (5/2012), aloittelevan kirjallisuuden ystävän punaviinilasillinen. Parnasson päätoimittaja Jarno Papinniemi ehti kuolla ennen kuin uusin lehtensä tuli ulos.

Arvelen, että kuoli työperäiseen sydänkohtaukseen. Suhteeni Parnassoon on lyhyt. Kesällä Silja Kedolla -kirjoittajatapahtumasta kassillisen Parnassoja ja ihastuin kirjoittavien ihmisten tapaan kirjoittaa kirjallisuudesta.

Ihastuin ja mykistyin hetkeksi.

Tilasin Parnasson tiistaina 30. elokuuta kello 18.13 sähköpostilla. Panin viestiä jonnekin Parnassoon yleiseen sähköpostiin ja valitin, että en pääse Otavamedian asiakaspalveluun, sillä en muista, olenko sinne joskus rekisteröitynyt vai en.

Jarno Papinniemeltä, päätoimittajalta, tuli viesti kello 20.18. Jos kriittisessä iässä oleva mies roikkuu kello 20.18 työsähköpostissa tsekkaamassa vielä yhtä asiaa, on sydänkohtaus lähellä, ajattelin.

Ja niinhän se sitten kai olikin. Sairauskohtaus sanottiin kuolinpäivän illan telkkariuutisissa.

Suuri Guruni, jonka vaimoakin pystyy nyt lukemaan, kun sivunsa ovat tehdyt luettavalle alustalle, Markku Soikkeli oli haukkunut Jarno Papinnientä joskus keskiluokkaisuudesta. Olisivatkohan olleet kuuluisaa projisointia ne haukut?

Seuraavaksi menen aloittamaan Kai Hirvasnoron Kalle Päätalon lukublogia. Lapinlahden kirjallisuuspiirissä ideoin heti ensi tapaamisella, että pidetään piirissä oikein Kalle Päätalo-päivä. Sain ajatukselleni kannattajan. Pienen uuslapinlahtelaisen Hiljan, joka liikkuu kepeillä. Hiljan isä on minunkin edesmennyttä isääni vanhempi, syntynyt vuonna 1914.

Arvelimme, että Kalle Päätalon avulla saattaisimme ymmärtää isiämme paremmin.

Tässä keskusteluni Jarno Papinniemen kanssa:

Hei!

Kiitos tilauksesta!

Välitän tiedot Tilaajapleveluun.

Yst.,

Jarmo Papinniemi
päätoimittaja
Parnasso

-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Pia Valkonen [mailto:pia.valkonen@lapiomies.fi]
Lähetetty: to 30.8.2012 18:13
Vastaanottaja: Parnasson toimitusihteerit
Aihe: Parnasson toivossa

Hei,

koska en ole varma, olenko joskus rekisteröitynyt Otavamediaan, en päässyt kirjautumaan asiakaspalveluun. Sen vuoksi ilmoitan teille, että tilaan Parnasson kestotilauksena osoitteeseen:

Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy
Juhani Ahontie 5c
73100 Lapinlahti

Selitys tällaiselle laskutusosoitteelle löytyy täältä: www.piavalkonen.fi

terveisin
Pia Valkonen
nykyinen Tiedonantajan kolumnisti

PS. Jotta sunnuntaisesta merkinnästäni katoaisi vähäinenkin hurjuus, lisään tähän, että Ärräpäät-sähköpostilistan Venäjä-tutkijat ovat heteroita ja minulla todistettavasti kahden panokerran kokemus venäläisen sekopään kanssa. Todisteiden nimet ovat Maria ja Anna.