Lapinlahden Houellebecqit palasivat lainattavaksi

ke 17.10.2012

Täten ilmoitan, että Lapinlahden kirjaston Houellebecqit palasivat takaisin hyllyyn. Vaikka kirjallisuusrosentti Markku Soikkeli oli sitä mieltä, että Houellebecq suoltaa suorasukaista äijämoraalia, en jaksanut ottaa kirjailijaa edes siltä kantilta.

Koetin lähestyä Houellebecqia Tommi Melenderin kautta sen jälkeen, kun olin kahlannut Savukeitaan pikkuruisen Mitä Houellebecq tarkoittaa -vihkosen. Tulin lukeneeksi sekä Liberalismin petoksen, Lohdun että Ranskalaisen ystävän. Melender ei ehkä sittenkään ole ihan täysin kylmä nihilisti ja olenkin aikeissa pitää aikuiselämäni ensimmäisen kirjallisuusesitelmän Lapinlahden kirjallisuuspiirissä aiheesta Melender ja uusliberalistisen hypen loppu.

Houellebecq intoutui kuvaamaan romaanihenkilön isän kuolemaa siten, että kyseenalaisti kaikki inhimilliset tunteet. Isä on jokin sellainen, joka vain on työntänyt kyrpänsä äitiin. Sitten romaanihenkilö lähti huoriin.

Jep, jep. Olkoonkin vaikka kuinka tiukkaa moraliteettia, mutta minua koko tyyppi alkoi yrjöttää. Melender, vaikka onkin Houellebecqin lumoissa, ei ihan täysin kykene piilottamaan lämpöä omissa teksteissään.

Melender osaa olla myös hauska. Hänen romaanihenkilönsä tekee Lohdussa luokkaretken Töölöstä Pietarinlaaksoon, käy naimassa lakonisella otteella naapurin rouvaa ja elää etupäässä oman päänsä sisällä.

Karl Ove Knausgårdin Taisteluni kakkososa on vielä kesken. Äsken en malttanut tulla tänne viimeistelemään eilen perusteellisesti suunnittelemiani laskuja. Piti lukea Knausgårdin ja tämän vaimon Lindan rakkauden alku siihen pisteeseen, kun suhteeseen tulee ensimmäinen musta täplä.