Me olemme 99 prosenttia

pe 19.10.2012

En saanutkaan sähköpostilistallista kiukkuisia vallankumouksellisia Ärräpäistä niskaani siitä, että arvelin toissailtaisen Ulkolinja-dokumentin olevan jopa hieman vasemmalle kallellaan.

Vaikka niin pelkäsin.

Traumatisoiduin joskus aikoinani vakavasti, kun menin sähköpostilisalla siteeraamaan Apu-lehden toimittajaa, joka jutussaan sanoi Oliver Stonen olevan vasemmistolainen. Ärsytin listalaisia jo ensinnäkin sillä, että olin lukenut Apu-lehteä - saati sitten, että menin lainaamaan sitä.

Ymmärsin lopulta, että jenkeissä tai jenkkileffoissa ei voi olla mitään vasemmistolaista. Apu-lehden juttu ja rähäkkä Ärräpäissä oli jo ennen kuin Voima-Fifin Jari Tamminen kirjoitti seuraavaa:

"Oliver Stone on ristiriitainen hahmo Hollywoodin valtavirrassa: menestyselokuvia ohjannut Stone on umpivasuri, jonka aihevalinnat vaihtelevat kaupallisesta epäkaupalliseen. Hänen uusin dokumenttinsa South of the Border jatkaa äkkiväärää linjaa haastattelemalla Latinalaisen Amerikan vasemmistopresidenttejä." (Voima 4.11.2010)

Tällä kertaa armaat opettajani muistuttivat minua siitä, että ei pidä mennä ulkomuistista muistelemaan, mitä politiikasta sanottiin joskus 80-luvun alussa peruskoulun yhteiskuntaopin oppikirjassa.

Totta. Jäin kiinnin. Muistan yläasteen yhteiskuntaopista ainoastaan kammottavan tylsän oppikirjan kannen, joka sai minut aina haukottelemaan, sekä juuri eilen kirjoittamani lauseen politiikasta yhteisten asioiden hoitamisena.

Unohdin tosiaan politiikan konfliktiluonteen ja sen, että ihmisillä, yhteiskuntaluokilla, on erilaisia intressejä. Luokkataistelustahan on kyse, mutta miten sen kertoisi täällä Lapinlahdella tai nätisti kirjallisuuspiirissä, jota vetää paikallinen kokoomusvaltuutettu.

Ehkä aloitan kirjallisuusesitelmäni seuraavasti:

"Tunnettehan - te kaikki Lapinlahden hienostorouvat - Milton Friedmanin yhdistelemän talousopin - uusliberalismin? Viime kädessä uusliberalistit halusivat vain hyvää. He ajattelivat, että makaavat, laiskat pääomat on saatava liikkeeseen - tuomaan taloudellista hyvää myös köyhille, kun pääomia pannaan liikkeeseen ja investoidaan tuotantoon."

Mutta ei niin käynytkään, sillä Friedman ei ennakkoluuloisena ollut tutkinut Marxia loppuun asti. Pääomien laki on kasaantuminen. Sen jälkeen seuraa luova tuho, joka tosin  valtaosasta maailman väestöä tuntuu saatanalliselta myllyltä, kuten Karl Polanyi sen osuvasti ilmaisi.

Kapitalismi johtaa väistämättä monopoleihin. Sen vuoksi eilen Ylen A-studion toimittaja koetti inistä, että mitä nyt muutaman suuryhtiön takia Jutta Urpilainen vouhkaa kuntapalveluiden vuotamisesta veroparatiisiyhtiöiden haltuun. Huomio, huomio, toimittaja osasi sanoa: "muutama suuryhtiö".

Kuinkas monta suuryhtiötä maailmaa hallitseekaan? Ei juurikaan paljoa enempää kuin muutama. Toimittaja oli oikeilla jäljillä.

Sähköpostilistalla tuli hyvä keskustelu ja koetin nitistää Tapani Kaakkuriniemen tämän omalla aseella: Aristoteleellä. Lopuksi oppineiden kynsistä minut pelastivat Joensuun kansankommunistit Ari Sulopuisto ja Hannu Ketoharju.

Korpikommunisteja nämä eivät oikein ole. Sulopuistokin oppinut puhumaan Mäntsälässä ja Ketoharjun maatila sijaitsee Juuan Vuokossa. Olkoot kansankommunisteja, jos minä olen atarikommunisti mieheni, todellisen ja aidon korpikommunistin mielestä.

Hannu Ketoharju muistutti Occupy Wall Street -liikkeestä, jonka viesti on, että me olemme maailman 99 prosenttia. Melkoisen yhteisistä asioista sekä yhteisistä intresseistä on kyse.

Toivon, että kummipoikani, se Chicagon oppilas, on löytänyt teesiensä teossa yhteydet jenkkien Occupy-liikkeeseen. Lähetin tälle kyllä erääksi joululahjaksi Jani Saxellin Vaihtoehtoisen USAn, josta liimasin itseeni termin ruskea äärivasemmistolainen. Sellaisia inhoaa Jani Saxell ja varmaan kummipoikanikin.