Sanomalehtikatsaus

su 18.11.2012

Iisalmen Sanomissa oli toimittaja Tommi Turusen perusteellinen juttu Lapinlahden koulukyydit sekä vammaispalvelulain mukaiset vammaiskuljetukset voittaneesta Kajonista.

Kiitos toimittajalle erinomaisesta ja asiaa monelta kantilta valottaneesta jutusta.

Kajonin autot kuuluvat jollekin hieman epämääräisen oloiselle yhtiöryppäälle. Taustalla on Relink Oy. Kaikkein omituisinta on, että Kajonin kuljettejat eivät ole suoraan kuljetusyhtiön palveluksessa. Välissä on työvoimanvuokrausyhtiö ja esikoiseni koulukuljettaja kertoi, että ainakin hänen palkkakuitissaan lukee nimenomaan vuokrafirman nimi.

Kajon ja Relink Oy herättivät keskustelua Lapinlahden vammaisneuvoston kokouksessa jo viime keväänä, kun kävi ilmi, että Relink Oy oli voittanut kunnan vammaiskyydit. Joku vammaisneuvoston nopea nörtti - olisikohan ollut Juhani Launonen älypuhelimellaan tai Itkosen Olli - teki kokouksessa nopena googlauksen - kyseessä on ylivaltakunnallinen ketju, joka tunkeutuu aggressiivisesti maakuntaan.

Kesän alussa minut pysäytti kirkon raitilla lapseni tuttu palikuski. Tämä kertoi huolensa kyseisestä firmasta. Oli ollut sen palveluksessa eikä ollut suostunut yhtiön kummallisiin tulkintoihin muun muassa työaikamääräyksistä.

Soitimme siltä istumalta sivistyslautakunnan puheenjohtajalle Antti Hämäläiselle. Kerroimme, että varautukaa nyt siihen sivistyslautakunnassa, että sama ylivaltakunnallinen ketju tarjoaa varmasti myös koulukyytejä. Penkokaa firman taustat ja ottakaa selvää.

Ilmeisesti Antti Hämäläinen oli siinä vaiheessa hieman sokaistunut omasta kansansuosiostaan ja ilmoitti meillä jokseenkin yks´kantaan, että kaikkia huhuja ei kannata kuunnella.

Sillä lailla.

Ajattelin, että tämä ei saa jäädä tähän. Herätin haloota Kajonista ja Relinkistä muun muassa Kiuruveden VammaisKaste-tilaisuudessa kesäkuussa. Seuraavan kerran asiasta keskusteltiin Lapinlahden yrittäjien turinatuokiossa syksyn alussa Haminamäen hiihtokeskuksessa.

Joku yrittäjistä sanoi, että Kajon-Relinkin kuljettajilla on palkkasaatavia ja että Espoon kaupunki ei ollut uusinut ketjun koulukyytisopimusta, vaikka ketjulla olisi ollut optio sopimuksen jatkamiseen.

Panin asian korvan taakse ja googlasin itsekin linkkiä Länsiväylä-lehteen.

Kirjoitimme syksyn aikana Lapinlahden vammaispoliittista ohjelmaa loppuun. Sinne vammaiskuljetuksista tuli merkintä, että seuraamme asiaa. Itse vammaiskyyteihin emme ehtineet perehtyä.

Koulut alkoivat ja Mariaanikin tuli Kajonin auto hakemaan. Hyvissä ajoin. Noin tunti ennen koulun alkua - paitsi ensimmäisenä kouluaamuna, jolloin tyttö myöhästyi koulusta puoli tuntia. Sen voi panna alkuhankaluuksien piikkiin.

Nyt epäilykseni heräsivät taas. Eräänä aamuna oven taakse ilmestyi tutuksi käyneen kuljettajan sijaan Matti Soininen. Koulukyyti tuli vieläkin aikaisemmin kuin tavallisesti.

Marian varsinaiselta kuljettajalta oli auto hajonnut. Sijaiskuljettaja ilmoitti, että tytön on aikataulujärjestelyjen vuoksi lähdettävä koulusta kymmentä minuuttia aiemmin.

Se, että tyttö lähti kymmentä minuuttia aiemmin koulusta, poiki sen, että minun piti varmistaa, että kotona on joku vastaanottamassa lasta koulusta, sillä itse olin vetämässä vammaisneuvoston kokousta Varpaisjärvellä.

Käytän muuten omaishoidon lomituksiani vammaisneuvoston kokouksiin. En valita. Olen valmis käyttämään tätä kiristyskeinona, jos joskus kunta joskus ottaa minulta omaishoidon lomittajan pois. Tällaisenaankaan laki omaishoidosta ja lomituksesta ei meidän perheessämme toteudu.

Kolmen vapaapäivän sijaan meillä on kaksi tuntia joka toinen perjantai kunnan piikkiin siivouspalvelua. Se tekee yhteensä neljä tuntia omaishoidon lomaa kuukaudessa. Neljä tuntia on huomattavasti vähemmän kuin kolme päivää.

Koska meillä vammaisperheillä on jäänyt vanhan Lapinlahden palvelukulttuurista etupäässä sellainen olo, että vammaisviranomaiset mieluummin kiertävät lakia kuin panevat niitä käytäntöön, neuvon muitakin aina säilyttämään jokin ässä hihassa.

Vammaispalvelukulttuuri on Lapinlahdella - Luojan kiitos - muutoksessa. Tämän sanon pitkin hampain, sillä olen brändännyt itseni rasittavana valittajana ja räksyttäjänä - uuden Lapinlahden Hannu Karpona.

Kiitos kuitenkin uudelle sosiaalijohtajalle, joka jaksoi ottaa vammaisasiat vanhustyönjohtajalta - ja vammaislakipäätöksiä käytännössä tekevälle Raija Ruotsalaiselle, jonka saimme meille Varpaisjärveltä kuntaliitoksen yhteydessä.

Vammaisen lapsen äitinä on usein sellainen olo, että käy taistoja ainakin kolmella rintamalla yhtä aikaa. Sen vuoksi vasikoin Tommi Turuselle kunnan kyytiasiasta, kun tämä soitti minulle kunnan aikeista nostaa veroprosenttia.

Pekka Sauri on Niemeläinen

Uusin Vihreä Lanka (19/2012) paljastaa, kuka on lehden pitkäaikainen kolumnistinimimerkki Niemeläinen.

Ehdinkin ihmetellä, minne Niemeläinen katosi Vihreän Langan uudistuksessa. Lehti alkoi ilmestyä kahden viikon välein ja Niemeläinen oli pantu Langan nettilehteen kolumnoimaan. Enhän minä tätä sieltä osannut etsiä.

Lehti olisi voinut vähän isommilla kirjaimilla kertoa, mistä Niemeläinen löytyy.

Pekka Sauri sanoi haastattelussaan lopettaneensa kolumnoinnin juuri sen vuoksi, että tunsi itsensä nettilehteen haudatuksi.

Niemeläisen henkilöllisyys ei ollut minulle yllätys. Keksin, kuka Niemeläinen on siinä vaiheessa, kun kolumnistinimimerkki oli sadannen kerran koettanut hälyttää kuntien valtionosuuksista. Oli varmaan jo vuoden 2008 kunnallisvaalien alla, kun Niemeläinen kirjoitti kummastuneensa siitä, että kunnille annetaan velvoitteita yhä enemmän, mutta ei rahaa edes lakien noudattamiseen.

Kukapa muu asian tietäisi kuin apulaiskaupunginjohtaja.

Tässä yhteydessä tahdon purra kieleni poikki. Olen käyttänyt sanontaa parhaan argumentin periaate kertomatta, mistä olen sanonnan oppinut. Olen oppinut sen Pekka Saurin Kunnallisalan kehittämissäätiölle kirjoittamasta pamfletista Suomen demokratisoiminen.

Sen sijaan se, että Pekka Sauri sanoo haastattelussaan: "Kaikkihan kannattavat demokratiaa, tasa-arvoa ja sananvapautta." on kyllä ihan minun keksimääni. Kirjoitin näin Vasemmistoliiton Suoran Demokratian ryhmälle siinä vaiheessa, kun huomasin puolueen kutistaneen ryhmän Demokratia-ryhmäksi.

En väitä Saurin vakoilevan Vasemmistoliiton politiikkaryhmien keskustelua. Hän viestittää vihreille: "Mikä on vihreiden lisä tähän? Vaadimmeko enemmän tasa-arvoa kuin muut?"

Minäkin koetan piipittää täältä Ylä-Savon alareunalta omalle puolueelleni, että ollaan nyt herrantähden vähän radikaalimpia ja tuodaan vaikkapa demokratiakeskusteluun jotain uutta.

Suomessa on demokratiavaje.

Koska Pekka Saurikin on huomannut Suomessa olevan demokratiavaje, kutsuimme häntä Kuntataloutta tasan kaikille -foorumiin Iisalmeen viime keväänä. Sauri ei silloin päässyt, mutta lupasi tulla KTK4-foorumille vuonna 2013.

Viime keväänä päätimme, että KTK:n muotoa tulee muuttaa lähemmäs sosiaalifoorumia ja luopua jäykästä alustus-keskustelu -formaatista. Jonkinlainen ajatus on ollut siitä, että ensi vuoden KTK olisi kansanliikkeiden foorumi.

Globaali demokratia

Pekka Saurin pamfletissa erityisesti viehättää sen viimeinen luku, jossa kirjoittaja uskaltaa kurkottaa kohti globaalia demokratiaa. Luku asettaa kehyksiinsä myös Niemeläisen viimeiseksi jäävän kolumnin, jonka ensilukemalla olin valmis lynkkaamaan EU-kritiikittömäksi.

Niemeläinen kirjoittaa otsikolla Perus-Suomi (VL 19/2012), että jos Euroopan integraatio nyt persujen pelossa jää meillä Suomessa edistämättä, ei hyvä hyrise. Kolumin hengen ymmärtää, kun jaksaa lukea Suomen demokratisoiminen -pamfletin loppuun:

"Globaali hallinto tulee vääjäämättä. Sen toteutuminen edellyttää vankkaa paikallis- ja aluedemokratiaa, joille voidaan sälyttää kaikki ne päätökset, jotka luontevasti niille kuuluvat. Globaalin demokratian tulee olla kerroksellista: laajemman alueen päätösten tulee perustua pienempien alueiden päätöksiin, joita laajemmissa päätöksissä koetetaan mahdollisimman riidattomasti sovittaa yhteen.

"Mutta kuten Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen päättelevät tuoreessa kirjassaan Globaali demokratia, tähän on vielä pitkä matka: ”Maailmanparlamentin luomiselle ei ole edellytyksiä vallitsevassa maailmantilanteessa, mutta suunnitelmia voidaan kehittää ja niistä voitaisiin järjestää kokeellisia kansanäänestyksiä.”

"Vallan ja hallinnon perinteet ovat eri kulttuureissa yhä hyvin erilaisia, eikä niitä aivan
käden käänteessä saada yhtenäistetyiksi. Euroopan unionin retoriikassa paljon käytetty mutta hämärästi määritelty subsidiariteetti tarkoittaa selkeimmillään, että kaikki päätökset tulee tehdä pienimmässä mahdollisessa yhteisössä, ellei ole erityisiä syitä tehdä niitä suuremmassa yhteisössä."

"Suomen tulisi olla subsidiariteetin toteuttamisessakin edelläkävijä. Näitä erityisiä syitä voi tietysti olla monenlaisia. Perusarvojen tulee olla maailmanlaajuisia ja universaaleja. Ihmisoikeudet ja sananvapaus kuuluvat näihin universaaleihin perusarvoihin, ja ne ovat vuorostaan koko globaalin demokratian perusta." (Pekka Sauri Suomen demokratisoiminen, Kunnallisalan Kehittämissäätiö KAKS, vuonna 2003)

Heikki Patomäki kävi Iisalmen KTK-foorumilla keväällä 2011 muistuttamassa, että uusliberalistinen hegemonia voikin olla globaalisti murtumassa ja että meneillään on huima maailmanlaajuinen oppiminen.

Maailmassa on olemassa tuhansia pieniä vastarintaliikkeitä ja vaihtoehtoisen ajattelun pesäkkeitä. Me etsimme koko ajan yhteyksiä toisiin pieniin soluihin. Kaikki toimii epäautoritaarisesti.

Nuts, ei peanuts

Joskus harmittaa, että äärivasemmistojohtajat ovat juuttuneet yhteen ja samaan. Television kunnallisvaaliväittelyssä esimerkiksi Kommunistisen työväenpuolueen terävä varapuheenjohtaja Mikko Vartiainen, jota iisalmelaisilla olisi ollut mahdollisuus kuulla jo vuonna 2008, aloitti väittelyssä taas tutun jargonin EU-rakenteesta.

Siinä vaiheessa minultakin meni korvat lukkoon ja rukoilin kotikatsomossa: "Mikko, olet fiksu mies, tunnen sinut, mutta älä taas aloita!"

Tiedän, että Vartianen koetti kertoa kuntauudistuksen olevan suoraan Suomen ja EU:n liitttymissopimuksesta. Timo Soini kertoi asiasta jo ammoin Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan (MT 3.2.2012):

"Kuntaministeri Henna  Virkkunen (kok) ajaa läpi noin 80 suurkunnan mallia, jonka hahmotteli aikoinaan keskustan ex-sisäministeri Mauri Pekkarinen.

Projekti liittyy Nuts-aluejakoon (ranskaksi nomenclature d´unités territoriales statistiques), joka puolestaan sisältyi aikoinaan Suomen EU-liittymissopimukseen.

Kolmitasoisen Nuts-jaon kaksi ensimmäistä osaa ovat jo toteutuneet: Nuts I-lartassa Suomi koostuu viidestä suurläänistä, jotka toteutuivat Jouni Backmanin (sd) toimiessa sisäministerinä Paavo Lipposen (sd) hallituksessa, josta ei totisesti EU-intoa puuttunut.

Nuts II:ssa Suomessa on 19 maakuntaa, jotka jo oli etukäteen sopeutettu EY-tukien jakelu- ja valvonta-alueiksi TE-keskuksia varten.

Nuts III piirtää Suomeen 88 pientalousaluetta - hallituskielellä Paras-lain edellyttämää suurkuntaa - joiden tehtäväksi on nyt määritelty peruspalveluiden "turvaaminen"."

Myönnän, että en tiedä, miten yhdistää kaksi keskustelutasoa: EU-kriittisyyden ja integraation edistämisen. Ehkä koetan nyt tässä.

Kannatan nykymuotoisen EU:n romuttamista. Nykymuotoinen EU on uusliberalistien märkä uni. Taustalla häärivät IMF ja WTO sekä takuuvarmasti myös Yhdysvaltain valtionvarainministeriö, jota noin sata maailmanlaajuista suuryhtiötä kääntelevät mihin suuntaan haluavat.

Kannatan EU:n kokoamista uudelleen ja European Leftin ajatuksia. Vasemmistoliitto ja Suomen kommunistinen puolue ovat European Leftin jäseniä. Kreikasta Leftissä jäsenenä on radikaalivasemmistolainen Synaspismos ja Saksasta Die Linke.

Synaspismoksesta olen livenä nähnyt Yannis Bournousin viime syksynä SKP:n festareilla. Jopa Ylen ruotsinkielisellä kanavan ajankohtaisohjelman toimittaja suhtautui Kreikan radikaalivasemmistolaiseen Synaspismokseen positiivisen uteliaasti.

Ylen ruotsinkielinen ajankohtaistoimittaja kertoi innoissaan tapaamisesta Synaspismos-johtajan kanssa. Oli tullut juuri Kreikasta jutun teosta, kun oli kuvausryhmänsä kanssa Lapinlahdella Paavo Väyrysen völjyssä.

Ai, mistäkö tiedän? Tiedän, kun tuli puheeksi siinä kahvila Emilian edessä.