Ruokaideoita Panu Rajalan blogista

ma 19.11.2012

Odottelen, että joku kertoo minulle tänne konttorille, kuinka monta hirttä meni Martikkalan kesäkodin työmaalle, jotta voisin ne laskuttaa.

Sillä välin katson, että Markku Soikkeli ei ole hammaskirjoituksensa jälkeen päivittänyt blogiaan, vaimonsa Saara Henriksson miettii edelleen elämänkatsomuksiaan viimeisimmässä merkinnässään, Kai Hirvasnoro jemmaa päivän Päätaloaan ja Minna Supinenkaan ei ole Sokeripalassaan kirjoittanut mitään sitten Houellebecqin.

Jouni Tossavainenkin on näköjään Pietarissa, mokoma! Matin ja minun piti lähteä Pietariin ja viedä kirjailija Ksenia Pietarilaisen kirkolle, mutta syy matkaan kuoli viimeistään elokuussa.

Tai oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun tajusin, että kotimiehemme eivät selviydy kolmen koiran kanssa. Kävimme lomalla paikassa, jonne sai viedä koirat.

Panu Rajala suomii nätisti ympäristöministeriä aseenaan Veikko Huovisen Ympäristöministeri. Rajalan mielestä Ville Niinistö muistuttaa lähinnä pelästynyttä jänistä.

Muuten Rajala osoittautui bloginsa perusteella Huovis-kirjansa julkaisemisen jälkeen tuossa kesällä pienemmäksi ihmiseksi kuin välillä - Aila Meriluodon elämäkerran Hullunrohkea ja lasinkirkas luettuani - ajattelinkaan.

Meillä on Lapinlahden kansalaisopiston porvarisrouvien kirjallisuuspiirissä erään rouvan kanssa sama salainen pahe. Käymme Panu Rajalan blogissa!

On tästä vähän perverssistä ja hävettävästä tavasta hyötyäkin. Toissa sunnuntaina kirjailija oli valmistanut burgundin pataa:

"Keskityin huolella perinteiseen bravuuriini: valmistin monen tunnin kypsytyksellä murean, hyvin maustetun Burgundin padan." (Panu Rajala su 11.11.2012)

Tästä keksin, mitä perhe syö tällä viikolla. Katri Helenasta on tulossa Rajalalta lämmin muistelukirja. Ärräpäät-sähköpostilistalaisille uhosin muutama vuosi sitten, että puolustan Katri Helenaa hamaan loppuun asti.

Eikä Paula Koivuniemeäkään saa pilkata, vaikka Joensuun SKP-toveri Martti Vaskonen olikin jossain kuvannut Paula Koivuniemen kengät sekä liikavarpaat. Vaskosella oli jokin teoria korkeakorkoisista naisista ja vallasta. En tähän hätään muista, mikä.

Pitää kysyä Vaskoselta listan kautta. Jos tämä nyt enää listaa lukee, sillä on rakastunut ja rakentaa Joensuuhun omaa pikku bordellia vai mikä se Vaskosen puarhuone nyt olikaan.

Jäin eilen tuijottamaan Kotikatsomosta Elämää suurempaa. Mietin, ovatko kuusiosaisen sarjan pahispojat tekemässä vanhalle Eki-patruunalle samaa kuin sihteeri-konekirjoittajatar Anya ja tämän sijoittajapoikaystävä tekivät kirjailijalle J.M. Coetzeen romaanissa "Huonon vuoden päiväkirja".

Lainaavat muutaman millin omalle tililleen, shorttaavat ja vivuttavat. Ja palauttavat rahat kylpien itse pian maidossa ja samppakaljassa.

Mielenkiintoista. Elämää suuremmassa Jussi Nikkilä joutuu myös kaivamaan ojaa, käy puuceessä ja juo raikkaat aamuvedet sangosta. Nikkilän tyttöystävän keittiö on kuin suoraan meiltä kotoa 70- ja 80-luvulta.