Paikka vapaana tuli postirouvan kyydissä

ke 5.12.2012

J. K. Rowlingin Paikka vapaana tuli postirouvan kyydissä suoraan kotiovelle. Eilen saimme samassa kyydissä laatikollisen rukkasia. Samalla, kun kuittautti rukkaset, postirouva kysyi, mikä käsityöläisaukion postilaatikoista on moottoripyöräkerhon.

Rouvalla oli hyppysissään edellisenä päivänä lähtevän postin laatikkoon pudottamani MP Roadin aurauslasku. Kun olin saanut aurauslaskun jyvitettyä käsityöläisaukion ympärillä oleville yrityksille ja yhdistyksille, tuli eteen pulma. Osasta aukion postilaatikoita olivat nimikyltit tipahtaneet pois.

Ajattelin, jospa postilla olisi parempaa tietoa siitä, mikä laatikko on kenen. Moottoripyöräkerholaisikaan ei ole näkynyt aukiolla pörräämässä ainakaan kuukauteen.

Ei näköjään ollut. Mietittiin siinä yhdessä, että kukas se nyt olikaan se moottoripyöräkerhon Erkki. Sukunimi tuli postirouvan mieleen. Minä sanoin, että tunnen kerholaisia vain näköpäältä.

Hyvää ja perusteellista palvelua, sillä äsken postirouva kertoi selvittäneensä asian. Nyt ei voi muuta kuin ottaa sitä sukunimetöntä Erkkiä tai tämän vaimoa hihasta, kun kylillä näkee, ja pyytää noukkimaan laskun laatikosta. Seuraava vaihtoehto on, että liimaan laskun moottoripyöräkerhon oveen.

Kerholla on ollut hiljaista viime aikoina. Moottoripyöräkausi on ohitse. Pitäisiköhän minun kuitenkin omavaltaisesti työntää Matin Gagiva kerhon säilytystiloihin? Rojun määrä pihassa ärsyttää.

Eilen raaskin lukea Knausgårdin Taistelun toisen osa loppuun. Säästelin viimeisiä sivuja, sillä arvelen, että kolmannen osan käännöstä saa odottaa jonkun tovin.

Kovin on tuttua Knausgårdin kirjailijaperheen elo. Kun en ollut vielä oikein toipunut Annan ja Marian vauva-aikojen loputtoman tuntuisista univeloista, jouduin kolme kertaa peräjälkeen sairaalaan. Ensimmäinen kerta oli dramaattinen. Kaksi seuraavaa kertaa meni jo sellaisella rutiinilla, että saatoin ensin väliaikaispäätoimittajana taittaa Salmetar-vainaan loppuun, ja sitten sanoin rauhallisesti muulle toimitukselle, ettei kannata hätäillä, mutta lähdenpä tästä nyt Kysiin ja palataan ensi viikolla taas asiaan.

Kysillä maatessani otin koko toimituksen levon kannalta. Sain vain olla ja lukea aikakauslehtiä.

Karl Ove Knausgård särkee lasten kanssa pelatessaan olkapäänsä ja tuskissaan, mutta salaa tyytyväisenä, ojentautuu sohvalle. Ei voi tehdä mitään. Voi vain maata.

Parnassokin tuli samassa kuormassa kuin Rowling.

Ensi tiistaina neurokirurgi. Konsultoi aivoaneurysmastani. Hienoa, ei tästä enää puutu kuin lääkäri, joka katsoo, onko minulla EEG:n perusteella ollut epilepsiapurkauksia. Ja tietysti pitää olla kolmas lääkäri, joka magneettikuvistani katsoo, onko ollut aivoinfarkteja. Ja jospa sitä neljäs lääkäri sitten ynnäisi kaikki kuvat ja tutkimukset yhteen sekä selvittäisi, onko aivoissa vielä kasvainkin.

Joka hipsaukseen näköjään tarvitaan eri lääkäri ja eri kokeet. Aina päivä sileänä, kun Kysille lähtee. Minä nyt kysyn! Kuka tekee ensi viikon työt tässä firmassa, kun maanantaina on tarkastuslautakunta ja tiistaina menen neurokirurgille? Toivottavasti eivät stenttaa samalla, sillä ensi viikolla ei ole varaa pötkötellä keskiviikkoa.

Nyt jos joku sanoo, että rouva ei ole eläessään aivojaan käyttänyt, väittäisin vastaan, että aivoni ovat jopa käytössä kuluneet. Hyvä, etteivät sentään ole kärähtäneet, mikä on ollut lähellä sekin.

Piti, piti heinäveelläkin olla alko

klo 18.10

No, höh, Matti tuli kuumeeseen. Anna on potenut kuumetautia jo viikonlopusta lähtien. Minullakin tahti hidastuu koko ajan. Vaikka kurkussa on kaktus väärin päin, vielä pitäisi tehdä marraskuun eläkeilmoitus ja ilmeisesti vähän aloittaa ensi viikon töitä. Voisin vaikka tehdä Lähivakuutukselle ilmoituksen maksamistani palkoista.

Saadaan varmaan ensi vuoden alussa maksaa aliarviointejamme. Mielenkiintoista on, että yleensä meillä alkuvuodesta on vasta koko liikevaihto vakuutuksiemme ennakkoerien suuruiset. Nyt näyttäisi siltä, että on liikevaihtoa, mutta saamme takautuvat maksut. Vakuutusmätkyt.

En ymmärrä, miksi vakuutusmaksuja ei voisi samalla tavalla tilittää vakuutusyhtiölle kuukausittain, kuten eläkemaksut. Tällaisessa firmassa arvionti on hankalaa. Jokainen kuukausi kuin on erilainen. Näin vakuutusmaksuja voisi maksaa sitä mukaa, kun on tuloja.

Sillä tavalla. Tänä vuonna olen maksanut palkkoja 234 166,13 euroa. En edes uskalla tsekata viime vuoden papereista, kuinka paljon vaatimaton arvioni meni pieleen.

Tein äsken kaksi työsopimusta, yhden työtodistuksen sekä haastattelin yhden potentiaalisen rakennusmiehen. Matti oli haastattelussa kyllä mukana fyysisesti, mutta kääriytynyt kuumeeseensa. Minä olisin palkannut tyypin oitis, sillä tämä on ollut Tukholmassa rakentamassa Syyrian ortodoksien Pietarin ja Paavalin kirkkoa.

Jos kerta Lapinlahdella asuu ihminen, joka on rakentanyt Syyrian ortodokseille pyhäkköä, on sellainen saatava rekrytoitua firmaan heti. Lisäksi tyyppi asuu talossa, johon tuli vielä vuoteen 2002 asti Tiedonantaja. Tiedän sen, sillä olimme lasten isän kanssa vähällä ostaa kyseisen talon vuonna 2002.

Emme kuitenkaan ostaneet, sillä emme olisi taloa osanneet itse korjata.

Piti kirjoittamani tänään Vasemmistoliiton punavihreän asiakirjan laatimisen keskusteluryhmään maaseudusta, mutta en taida ehtiä. Pitää vielä vähän lapioida näitä papereita eteenpäin. Siis eläkeilmoituksiin, mars! Matin piti olla kymmenen minuuttia sitten kahdessa paikassa yhtä aikaa - sekä Lastun kokouksessa että yrittäjien pikkujouluissa, mutta eipä taida kyetä.