Kotikatastrofi

su 9.12.2012

Luulin, että tänään raivaan itselleni aikaa lukemiseen ja rauhalliseen kirjoittamiseen ennen työväentalolla olevaa kunnan talousarviokommenttikokousta.

Vitun posket. Eilen hajosivat sekä kuivausrumpu ja kopiokone. Kopiokone kopioi yhden paperin kerrallaan ja joka kopion sylkemisen jälkeen se pitää ohjelmoida uudelleen. Tai siis kertoa ystävällisesti, että nyt ei ole kyse A3-kopioinnista lainkaan.

Kopiokoneen sekoaminen lisää firman laskutukseen käyttämääni aikaa tuntisotalla. Voi helvetin kanan ja hevosen pyllyreikä.

Lisäksi Jydacomissa on huoltotauko. En voi korjata yhtä palkanlaskuvirhettä. Pitää odottaa arkea. Olisin voinut tehdä senkin jo tänään.

Nyt menen tappelemaan pyykkien kanssa. Perheenäidin paras kaveri on kuivausrumpu, sanokaa mun sanoneen. Se ei välttämättä säästä aikaa, mutta sen avulla voi säätää aikaa.

Säädöllä tarkoitan sitä, että tavallisesti lataan pesutöihin kaksi pyykinpesukonettamme ja isken niiden sisällöt kuivausrumpuun. Seuraavaksi vedän kuivausrummusta pyykkimytyn siniseen muoviseen pyykkikoriin tai pärekoriin. Lajittelun voimme hoitaa sitten, kun siihen on aikaa.

Joskus lajittelen viikon varrella pestyt pyykit vasta lauantaina. Älkää nyt naurako. Nämä asiat on suunniteltava tarkoin. YRIJET-opettajamme ei millään uskonut, että vammaisen aamutoimet eivät meidän perheessä ole lehmipolku, vaan minuutti minuutilta suunniteltu juttu.

Jos invataksi tulee paria minuuttia ennen sovittua aikaa oven taakse, kärähtää allekirjoittaneella helposti käämit. Vastahankaisen murrosikäisen pujottelu talvitamineisiin vaatii lakisääteiset minuutit.

Onneksi Marian vakikuski on ymmärtäväinen ja viime viikolla, kun me olimme aikataulusta pukemisen viivästymisen vuoksi jäljessä - tarkistin Matin Kaskihovlle lähettämän tekstarin oikeinkirjoituksen sekä lähetin samlla tekstaria Marian avustajalle - kuljettaja-Hannu lakaisi portaamme, ettei hänelle tulisi kylmä.

Menen nyt kodinhoitohuoneeseen ripustamaan pyykkiä ja mietin Kalevi Sorsa -säätiön järjestämää vaihtoehtoista, vaan ei kauhean vallankumouksellista, talousseminaaria täystyöllisyydestä. Printtasin Kiteen punikin Ärräpäihin lähettämästä linkistä Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan Luonnollisesta työttömyydestä täystyöllisyyteen -alustuksen. Luen sen joskus. Ehkä eläkkeellä.

Vasemmistoliiton Eurooppa-seminaarissa joku loihe sanoman Kansan Uutisten viimeisimmän viikkolehden otsikon: "Työtä kaikille, mutta mahdollisimman vähän." Se oli hyvin sanottu ja joskus maailmassa tarkistan muistiinpanoistani, kuka sanoja oli.

Mietin myös tämän päivän Hesarin kulttuurisivuilla ollutta Matti Klingen elämäkertakritiikkiä. Kritiikin oli kirjoittanut yhteiskuntatutkija Veli-Pekka Leppänen, joka viittasi kommentissaan siihen, että hänen isänsä oli kylläkin kirvesmies - ja että Klingen hyytävä asenne siitä, kenelle sivistys oikein kuuluu - ei kirvesmiehen lapsille ainakaan, oli tuntunut kipeältä.

Lisäksi Matti Klingen elämäkertaa leimaa se, että Klingen isoisä on luokkapudokas.

On se vain niin kumma, että luokkakeskustelua on kaikkialla muualla paitsi Vasemmistoliiton virallisissa yhteyksissä.

Jos olen jossain hyvä, niin tekemään asioita yhtä aikaa ja limittäin. Tosin kun kynnän useampaa sarkaa yhtä aikaa, olen kyllä sietämätön ympäristöni ihmisille. Pois tieltä risut, männynkävyt ja miehet, joiden reaktiot ovat iän myötä hieman hidastuneet!