Hyvää eilistä itsenäisyyspäivää!

pe 7.12.2012

Päivä alkoi ilman kahvimaitoa. Sain maitopurkin jämiä tiristellen juotavaksi vain yhden kupin kahvia. Päänsärkyä odotettavissa.

Koulun taksvärkkiläiset nukkuvat vielä kuin mädät madot. Mariaa ei saanut televisiosta eilen irti, sillä bongasi Jyväskylän vammaisurheilukisoissa näkemänsä nuoren ja hyvännäköisen pyörätuolikelaajan itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Nyt pitää googlata tyypin nimi äkkiä, sillä muuten tyttö ei jätä minua rauhaan.

Jahah, tyyppi, jonka Maria oli zoomannut jo ammoin VAU:n kisoissa, on Leo-Pekka Tähti. Tähti sai nyt sinnikkään ihailijan.

Pitäisi kasata marraskuun tilit kirjanpitäjälle ja ainakin aloittaa ensin viikon laskutuksen. Ensi viikolla firman töitä ei olekaan tekemässä ketään.

Maanantai tarkastuslautakunnassa, tiistaina neurokirurgilla, keskiviikkona ja torstaina pelosta sykkyrällä tulevasta aivoaneurysman stenttauksesta, perjantaina koulun joulujuhla, aivopäivän suunnittelu Jussinpihassa ja illalla pakolaiskoulutus.

Aivopäivän suunnittelu ei olisi voinut parempaan viikkoon osua.

Eilen juuri ennen nukahtamista tajusin välähdyksenomaisesti, että jos olisi oikein merkillisesti käynyt, olisivat Marian ja Annan ukit olleet toisiaan vastakkain Kannaksen rintamalla. Isäni vuonna 1920 syntyneenä joutui sotaan. Leonidin - vaikka oli minua vanhempi - isä Nikolai oli kuitenkin kymmenisen vuotta minun isääni nuorempi. Hieman jopa nuorempi vaimoaan, lasten venäläis-tsuvassi-isoäitiä Annaa.