Voihan bentsodiatsepiininatsi!

Olemme unohtaneet itsemme eli köyhtyvän keskiluokan

to 10.1.2013

Tässä muun ohella kehittelen uusia kirosanoja. Aiemmin päivällä kirjoitin, että voihan persus.

Aiemmin päivällä käyttämälläni kirosanalla en viittaa erääseen puolueeseen, jonka kunnallisvaalilistoille rynnivät Lapinlahden vasemmistolaisten lapset. Tai muut sellaiset, joita mielellämme olisimme nähneet meidän vassareiden ehdokkaina.

Persujen vastustamaton lumo on tosiasia, jonka Vasemmistoliitto jakkupukuprivilegioineen sekä muine oikeistovasemmistolaisineen saa kuin saakin vaali vaalilta silmilleen.

Huvittelen säännöllisesti lukemalla Ralf Sundin kirjaa "Uhrataan puoluesihteeri" sivulta 54. Olen merkinnyt sivun liimalapulla, jotta sitä ei tarvitse etsiä:

"Kokkolan torilla sataa lunta. Vasemmistoliiton vaalikojulla on muutamia ihmisiä. Paikalle saapuu pönäkkä keski-ikäinen mies. Aloitus on reipas: 'Missä se saatanan puoluesihteeri on?' Lehdessä on mainostettu puoluesihteerin olevan läsnä. Ilmineeraan itseni herrahenkilölle. Hän vetää henkeä ja suusta alkaa syöksyä sanoja voimakkaasti kuin kuohuvassa kevätkoskessa. Mikään pato ei pysäytä tätä sanojen ryöppyä."

"Varsinkin laman aikana kansalaisten pettymys poliittisiin päättäjiin on käsinkosketeltavaa..."

Sitten seuraa huippukohta, en tahdo naurultani henkeä saada, sillä seuraavassa puoluesihteeri huomaa, kenestä on etupäässä oltava huolissaan laman kurimuksessa. Itsestään. Puolue-eliitistä:

"Edellä kuvatunlaiset tapaamiset 'kansan' kanssa ovat olleet minulle äärimmäisen turhauttavia, vaikka omasta mielestäni olen niistä hyvin selvinnytkin."

Niinpä niin. Siinä vaiheessa, kun puoluesihteeristä alkoi tuntua siltä, että tapaamiset "kansan" kanssa olivat äärimmäisen turhauttavia, väki ryhtyi äänestämään jaloillaan. Ei vetänyt enää köyhälistön punaista viivaa ja kääntyi joukolla sellaisten tahojen puoleen, joissa heitä arvostetaan.

Luitteko tarkkaan: Pönäkkä keski-ikäinen mies. Vasemmistoliiton nykyisen puoluesihteeri Sirpa Puhakan kunniaksi on sanottava, että hän persukirjassaan huomaa kyllä, että persuja äänestävät pönäkät keski-ikäiset miehet. Ne, joilla ei ole vielä hätää. Ne, jotka vasta pelkäävät putoavansa.

Ralf Sundhan ei viehättävissä kiharoissaan tai kalapuikkoviiksissään koskaan ole pönäkkä keski-ikäinen mies, ylemmästä keskiluokasta edes putoava tai köyhä. Ei ainakaan silloin, kun julistaa Talouselämän sivuilla: "Ralf Sund on hulluna osakkeisiin." http://www.talouselama.fi/sijoittaminen/ralf+sund+on+hulluna+osakkeisiin/a2049511

Ralf Sund sanoo: ”Olen 22 vuoden ajan ainakin viikoittain miettinyt jotain sijoituspäätöstä.” Hieno homma. Politiikka, jota Sundkin on ollut siunaamassa, on syössyt monen miettimään ihan jotain muuta kuin sijoituspäätöksiä.

Talouselämän jutussa Sund, niin kuin monet muutkin Vasemmistoliiton 90-luvun tähdet, liimautuu porvaristoon kuin saunavastan lehti takapuoleen. Edellä oleva kielikuva on suora käännös venäjänkielisestä sanonnasta prilipaetsa v zhoby kak bannyij list.

Tätä muuten googlen kääntäjä ei osaa kääntää. Alkuperäisessä sanonnassa puhutaan perseestä. Kääntäjän mielestä - taitaa olla uusliberaalien kehittämää sekin - on mukavampi olla pilaamatta kivoja fiiliksiä korvaamalla sana sanditsalla, häveliäästi, takapuolella.

Vasemmiston olisi pitänyt huomata köyhtyvä keskiluokka jo 90-luvulla. Vastaus ei ole, että kiinnitymme porvarin perseeseen ja koetamme näyttää niin helvetin uskottavilta. Mutta kun vasemmisto oli - ja ilmeisesti edelleen on - sitä mieltä, että jätetäänpä  luokkakeskustelu yhteiskuntatutkijoille.

Näin sanoi nykyinen puoluesihteeri radiohaastattelussaan pari vuotta sitten. Huusin ääneen kauhusta, kun sen kuulin.

Mielenkiintoista on se, että luokkayhteiskunnan paluun huomasivat jo joulun alla kuopatun Kotikadun käsikirjoittajatkin. Tai no. Marko Rauhalaa lukuun ottamatta.

Tai ehkä Marko Rauhala muuten vain - ihan vilpittömyyksissään - halusi tuoda Kotikatuun hieman tuulahdusta FremantleMediasta sekä Bertelsmann-säätiöstä. Rauhalahan tarjoili Kotikatuun vähäksi aikaa Salkkareiden uusliberaalia, naapuri on naapurille susi ja oma puoliso haaskahyeena -maailmankuvaa.

No, nyt olen keuhkonnut ehkä tarpeeksi siitä, että persujen lumo on hampaattoman vasemmiston oma vika.

Joskus olisi hyvä saada ruumiinavaus siitä, onko Vasemmistoliitto lähtökohtaisesti epäterve luomus. Ajatellaanpa vuotta 1991, jolloin puolue kovalla innolla synnytettiin. Silloinhan Suomi oli juuri ylikuumennut ja uusliberaali hegemonia pääsemässä niskan päälle.

Vasemmistoliiton taustalla on perinteisen järjestörakenteen tietoinen romutus ja alasajo. 90-luvun puolivälissä tulivat puolueen sääntöihin merkinnät siitä, että muiden puolueiden - lue SKP:hen - kuuluvat tulee ensin kutsua piiritoimikunnan puhutteluun ja jos puhuttelu ei tehoa, erottaa puolueesta.

Olen kuullutkin kaikuja SKDL:n tapaisen systeemin luomisesta uudestaan. Minusta se kuulostaisi Saksan Die Linkeltä ja epäilyttävän hyvältä, mutta voin olla väärässäkin. Ainakin kansainvälisen politiikan luvuistani on aikaa.

Otetaanpa sitten äärioikeisto.

Jobbik ja IMF

Lupaattehan, että ette kerro täkäläisille, onneksi aika kemiallisissa aivoturvoksissa oleville, natseille seuraavaa. Heidän aatteensa on muualla Euroopassa kuumaa kamaa. Esimerkiksi Ateenassa on äärioikeiston hallitsemia kaupunginosia, jonne Kreikan siirtolaisilla ei ole asiaa.

Tässä pätkä Jouko Jokisalon blogista:

"Fasistisen väkivallan vuoksi monet alueet Ateenassa ovat muuttuneet ns. ”no-go” -alueiksi maahanmuuttajille. Afgaanipakolaisten järjestön presidentti Yunus Mohammadi on jakanut karttoja maanmiehilleen, joissa on varoitettu fasististen ryhmien hallitsemista alueista Ateenassa."

Nyt te mietitte, mitäs tuo meille kuuluu? Meillä Lapinlahdella ovat Harri Väänäset ja muut vennamolaistyyppiset persut. Niinhän meillä on. Mutta meillä on myös omat natsimme ja Iisalmessa lähiökaupalla lisää. Enkä omista pikku natseistamme ole varma, ovatko he jo löytäneet Suomen Sisun.

Toivon todella, että täkäläiset vennamopersut ovat eri asia kuin suomalainen äärioikeisto, ja toivon myös todella, että Varpaisjärvelläkään ei ole natsimielisiä työväenampujia. Ja toivon myös, että ampumaharrastajat eivät olisi Suomen Sisusta kuulleetkaan.

Joka tapauksessa joka kerta, kun näen jossain näillä seuduin pikku siniristilipun oven pielessä, tunnen atavistista kauhua.

Sellainenkin mysteeri minua vaivaa, siitä väliotsikko, miksi Unkari on uskaltanut panna maasta pihalle IMF:n? Tiistai-illan Ajankohtaisessa Kakkosessa Jobbikin edustaja arvostelee uusliberalismia ja IMF:n toimia. Milloin Suomessa uskalletaan puhua uusliberalismista vasemmistolaisesta näkökulmasta?

Itse asiassa me uskalsimme. Kansantaloutta tasan kaikille -kimaran ensimmäisessä kokoontumisessa jo. Sillä seurauksella, että Pohjois-Savon vasemmiston piirisihteeri Jouko Nuutinen kitisi viime piirikokouksessa, että KTK-tilaisuuksia ei voi panna vasemmistopiirin toimintasuunnitelmaan, kun sehän on joidenkin vieraiden järjestämä.

Voi pyhä yksinkertainen noken nassukka, sanon minä.

Ai niin. Jobbik on aitounkarilainen natsipuolue, joka kannattaa juutalaisten listaamista sekä harrastuksekseen vainoaa Unkarin romaaneja.

Afgaanipakolaisia Lapinlahdelle

Kävimme äsken viehättävässä Tuovisen valokuvaamossa kuvauttamassa nassulimme SPR:n vapaaehtoisten korttiin. Olemme Matin kanssa mukana SPR:n vapaaehtoisjoukoissa. Aiomme ryhtyä tulevilla afgaaniperheille ystäviksi.

Minusta se on tärkeää, sillä kun muutimme aikoinamme mamu- ja vammaisperheenä Lapinlahdelle, kukaan ei halunnut meidän ystäviksemme.

Eilen illalla Hoijakassa oli työnjakotilaisuus. Hoijakkaan olivat taas, kuten kansalaisopiston vapaaehtoiskurssille, kerääntyneet Lapinlahden mukavimmat ihmiset. Juuri he, joiden takia joskus, nyt onneksi useammin, tunnen viihtyväni täällä.

Valokuvaamoreissulla tulimme hieman keskustelleeksi Lapinlahden kunnallisvaalien jälkeisistä koalitioista.

Valokuvaamon pihan pienoisparlamenttiin osallistuivat Turusen Pekka (sdp) ja Marjatta, Määtän Jouni (vas.) sekä Valkosen Matti (vas.). Turusen Pekka kertoi, mikä tämän aamun Matissa ja Liisassa oli premiäärisivun pääutinen. Uutinen koski vaalien jälkeisiä luottamuspaikkaliittoumia.

Keskusta, kokoomus ja kristilliset löysivät toisensa. SDP ja vihreät jäivät pihalle kaikesta. Aaro Kubin Lapinlahti 2013 -listalta nousee valtuuston varapuheenjohtajaksi, koska me vassarit, vennamolaiset sekä Lapinlahti 2013 voitimme kunnallisvaalien kolmannen erän.

Tai ainakin tulimme toiseksi.

Matti ja Liisa -lehden pääkirjoittaja huomasi oivasti, että kunnallisvaalit voitetaan kolme kertaa. Ensin ehdokasasettelussa, jossa huomasin, että peli on jo pelattu. Sitten vaalipäivänä ja luottamusmiespaikkaneuvotteluissa.

Hieno homma, hieno homma. Miten minulle kuitenkin jäi meidän vassarien touhuista paskan maku suuhun?

Jatkan tästä kohtaa keuhkoamista, kunhan ensin järjestän Marialle jotain iltapäivävälipalaa.

Soittelukierros

Kunnallisvaali-iltana seurasimme Matin kanssa netistä silmä kovana, kuinka Matti Kojo (vihr.) pudotti Onni Savolaisen (Varpaisjärvi vas.) valtuustosta. Ainoa hyvä asia, mikä vaaleissa tapahtui oli se, että valtuustoon pääsi vihreä.

Kun kunnallisvaaleissa tullut vassarirökäletappio oli selvä, aloin soitella. Soitin heti seuraavana päivänä ensin meikäläisille - suurin osa vassareista ei vastannut, vaikka puheenjohtaja soitti, mielenkiintoista.

Soitin Matti Kojollekin, vaikka tiedän, että tämä pitää minua etupäässä vaivalloisena ja rasittavana. Soitin myös Antti Hämäläiselle, sillä arvelin, että tämä kuitenkin on enemmän Lapinlahti 2013 -puikoissa kuin valtuustoon päässyt Aaro Kubin.

Demareiden valittujen joukosta pongasin nopeasti myös Jorma Rannion, jonka Ähäkutti-kirjoitukset luin rivien välistäkin. Ja koetin - tuloksetta - puristella Rythin Pentiltä, kuka nimimerkki oli. Ähäkutti kuitenkin paljasti henkilöllisyytensä viimeisessä kolumnnissaan.

Etsin numeronetistä Ähäkutin puhelinnumeron. Soitin ja soitin. Myöhemmin kävi ilmi, että olin soittanut Jorma Rannion koiran tutkapantaan. Otin yhteyttä sen vuoksi, että ajattelin ryhtyä toimiin. Koska muut vassarit tuntuivat väsähtäneiltä, arvelin, että saatanhan tuota ainakin johonkin edes kyetä; olinhan kesästä asti elänyt poliittista lepokautta.

Ääriuusliberaaliyksilöryhmä?

Lapinlahti 2013 -ryhmä on arvoitus.

Kuulin sen muodostamisesta joskus hyvissä ajoin ennen vaaleja K-marketin hyllyjen välisissä poliittisissa keskusteluissa. Antti Hämäläinen kertoi. Olin silloin vilpittömästi sitä mieltä, että sellainen hieman perinteisten asetelmien ulkopuolella oleva ryhmä ikään kuin raikastaisi kaikenlaisia valtapöhöttymiä.

Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun näin lehdestä listan vaali-ilmoituksen. Listalaiset haluavat Lapinlahdesta kilpailukykyisen kunnan. Luin ehdokkaiden sekä valitun valtuutetun haastattelun ja käsitin, että listalaiset mitä ilmeisemmin haluavat myös kitkeä politiikan pois politiikasta.

Ilmoitus tuntui oikeastaan huvittavalta juuri nyt, kun muu maailma on lakannut taputtamasta kilpailukyky ennen kaikkea -maailmankuvalle. Ja politiikka on palaamassa kehiin. New public managementkin on osattu asemoida lähinnä bull shit -bingon tapaiseksi orwelliläiseksi uusikieleksi.

Salataan, pelataan ja pidetään me pojat yhtä!

Jossain vaiheessa havaitsin, että vassaripojat pitivät kiusallisena soittojani.

Eihän se nyt ole koskaan ollut niin, että nainen on Lapinlahden vasemmistossa poliittisesti aktiivinen. Ehkä näin on ollut Varpaisjärven vasemmistossakin, sillä sikäläisessä valtuustossa ei ole ollut montakaan naisvassarivaltuutettua.

Tottahan tiedän, että ainakin osasta vasemmistopoikia olisi jotenkin mukavampaa nähdä meidät naiset kahvipannun kahvassa. Kun joskus taannoin kirjoitin, että Lapinlahden vasemmisto on ihastuttavasti harpannut nykyhetkeen suoraan SKDL:stä, se valitettavasti tarkoittaa myös sisäänrakennettua asennetta.

Eräänkin vasemmistokokouksen viimeisenä piti kysymäni, miten luottamuspaikkajakokoalitiot voivat. Kysyinkih. Ja Pojat livistivät paikalta kuin pikku puput. Naurettiin tätä naisissa Hannulan Ullan kanssa jälkeen päin.

Tiedän. Syyllistyn nyt väärin sammutettu -ajatteluun. Tietenkin on hienoa, että neuvottelijamme Ari Turunen  ja Pentti Ryth, vanhoina kettuina, maksimoivat poliittisen luottamuspaikkasaaliimme. Lisäksi tietysti vanhat ketut, kivaan pikku stalinistiseen tapaan, pyyhkivät meillä muilla vassareilla takapuolensa.

Jouduimme koko ajan sanomaan markethyllyjen välisissä katuparlamenteissa, kun kysyttiin, että emme tiedä, kun meille muille ei kerrota.

Sitä en ymmärrä, missä vaiheessa vihreä valtuutettu, Matti Kojo, hyppäsi kelkasta. Enkä ymmärrä sitä, mitä ihmeen valtion salaisuuksia poliittiset neuvottelut ovat.

No, keväämmällä Lapinlahden ja Varpaisjärven vasemmistot yhdistyvät. Aion ehdottaa kaikille avoimia valtuustoryhmän kokouksia sekä jaettua puheenjohtajuutta. Itseäni en enää puheenjohtajaksi ehdota, sillä ymmärsin näin, että itse tarjoutumalla puheenjohtajaksi, saa niskoilleen vain kaikkien vilpittömän inhon.

Vien kokoukselle myös puolueen puna-vihreän asiakirjapohjan tai sen, mitä kokoukseen mennessä puna-vihreä ryhmä, siis me, olemme saaneet aikaan. Enkä tyydy siihen, että minä, Ari Turunen ja Petri Väisänen olemme järjestön nuoriso-osastoa.

Se, että urputan tässä vassaripojista, ei sitten tarkoita Lapinlahden vasemmiston varapuheenjohtaja Risto Ollikaista. Se selvennyksenä mainittakoon. Minusta Risto on ihastuttava siinä mielessä, että tämä ei kipunoivaakaan keskustelua pelkää.