Kumpi oli puuduttava Heinäluoma vai Korkki?

ma 28.1.2013

Mietin koko eilisen päivän, miksi Heinäluoma jutteli lauantain television aamustudiossa niin, että toinen katsoja nukahti ja toinen alkoi lukea ruuhkautuneita netti-Iisalmen Sanomia.

Ehkä syy ei ole Eero Heinäluoman (sdp). Hänhän oli studiossa jopa hauska.

Sanoi esimerkiksi, että jos ei nyt väärin muista, työväenliike tulee sanasta työ.

Jari Korkkihan se tylsä on. Huipputylsä. Tuntuu siltä kuin Jari Korkin päätavoitteena aamustudiossa olisi, että tunnelma säilyy.

Jos haastateltavalla on hieman unettava olo, toimittaja mukautuu haastateltavan rytmiin niin, että katsojat nukahtavat kotisohvilleen, vaikka olisivatkin jo ryypänneet virkistävät aamusumppinsa.

Ihmettelen. Jari Korkki kalskahtaa 90-luvun korviini teräviltä reportaaseilta. Ei tosin ihan niin legendaarisilta kuin Jari Korvolan, nykyinen Seuran päätoimittajan, talousjutut.

Korvolan talousrepparia, jossa alkusyötteenä oli Dallas-parodia, käytti meille Tampereen yliopiston toimittajatutkintolaisille esimerkkinä nyt jo edesmennyt Reijo Rutanen.

Rutanen oli muuten ainoa opettaja, joka sai meikäläisen tulemaan jokasyksyiseltä Puola-Tsekkoslovakia-Unkari -kierrokselta ajoissa yliopistolle. Hänen rtv-kurssilleen ei valuttu pitkin syksyä. Koin tämän henkilökohtaisesti syksyllä 1988. Syksyllä 1989 tein jo innolla elämäni ensimmäistä ja viimeistä radio-ohjelmaa neuvostonaisista.

Rutasen rtv-työn kurssin ja nykyisen oopperajohtaja Päivi Kärkkäisen puheviestinnän tuntien jälkeen tajusin viimeistään, että radio tai televisio ei ole meikäläisen juttu. Kuulema radiotoimittajan puheesta pitää saada jotain selvääksin. Se ei voi olla duracell-pupun hengästynyttä säksätystä.

Jostain kumman syystä sellainen onnistuu Olga K:lta, Tuula Ketoselta Kalajoelta, joka opiskeli yhtä kurssia ylemmällä Otavan opistossa Mikkelin maalaiskunnassa 80-luvun puolivälissä. Eikä sen jälkeen mitään sitten opiskellutkaan.

Vasemmistoliitto kysyy puolueosastoilta

Nauran täällä hysteerisesti. Hihitän. Malla Kantola Vasemmistoliiton keskuskonttorilta kysyy meiltä puolueosastoilta seuraavia asioita.

Oikeasti. Ihan aikuisten oikeasti. Mukavaa, kun kysytään. Pakko vastata heti:

1) Miten rutiinikokouksesta tehtiin elämys? Lapinlahden vasemmisto ry:n puheenjohtaja Pia Valkonen haukkuu kaikki johtokunnan jäsenet blogissaan. Johan tuli elämyksellisyyttä kokouksiin.

2) Miten kuntapolitiikka tehdään tunnetuksi omalla asuinalueella? Lapinlahden vasemmisto ry:n puheenjohtaja PIa Valkonen haukkuu kaikki muiden puolueiden aktiivit blogissaan. Johan tulee kuntapolitiikkaan jännittävyyttä.

3) Miten puolueosaston tilaisuus yllätti positiivisesti? Luottamuspaikkahenkilökokous Lapinlahden työväentalolla yllätti kaikki vasemmisto ry:n jäsenet positiivisesti, kun puheenjohtaja myöhästyi kokouksesta kymmenen minuuttia. Pääsimme aloittamaan varapuheenjohtajan johdolla.

4) Miten saatiin uusia toimijoita mukaan? Kun oikeat ihmiset osaavat kysyä oikeilta ihmisiltä. Lapinlahden vasemmisto ry:n puheejohtajan ei ehkä kannata kysyä keneltäkään enää mitään.

Oikeasti. Minä tahdon vain hyvää. Tahdon väkevöittää vasemmistoa. Parhaiten teen sitä hieman sivusta ja taustalta - eikö vain?

Sitä paitsi Lapinlahden vasemmistoa on johdettu sen alusta lähtien juuri näin. Ei sen väliä, kuka on johtanut kokouksissa puhetta, todellinen puheenjohtaja on istunut Työväentalon nurkassa ja ajatellut kaikkien puolesta. Eihän siinä mitään uutta ole.

Seuraavaksi aion ehdottaa avointa sisäpiirin uudistavaa saunailtaa, jossa voimme hakata toisiamme. Saunavastalla. Rosa Meriläisen (nyk. vihr,, lapsena kommunisti) 80-luvun sanoin: "Pääasia, että ei ole tylsää, vaan hauskaa." 

(Hitto, meni pieleen. Kävin tarkistamassa kirjallisuusrosentti Markku Soikkelin sivuilta Rosa Meriläisen lanseeraaman sloganin. Se menikin näin: "Kaikki on kivaa, koska mikään ei ole tylsää.")

Kevään vuosikokous

Ajatuksena minulla oli se, että puoluesihteeri Sirpa Puhakka tulisi Lapinlahdelle ensin vaikka viralliseen vuosikokoukseen Työväentalolle katsomaan, kuinka epäluuloisesti kaikki tuijottavat punavihreän asiakirjan pohjamallia.

(Niin punavihreyshän ei näillä leveysasteilla oikein kuulosta jostain syystä hyvältä. Testasin pohjamallin korpikommunisti Matti Valkosella, joka sanoi, että asiakirja vaikuttaa lähinnä vihreiden nuoleskelulta).

Voisimme kuitenkin pinnistellen sanoa asiakirjasta jotain hyvää. Ei se ihan huono ole.

Sen jälkeen lähtisimme kaikille ennalta ilmoittautuneille avoimeen sisäpiirin saunailtaan. Etukäteisilmoittautumiset pitää olla, että tiedämme, kuinka monta makkaraa varataan. Ja kuinka monta soijamakkaraa, jos joukkoon eksyisi vaikka joku kasvissyöjä. Äh, epätodennäköistä, en kuitenkaan pyyhi edellistä lausetta pois.

Saunaillan jälkeen menisimme kuitenkin ajoissa nukkumaan, sillä seuraavana aamuna lähtisimme joukolla Lapinlahdelta elvyttämään sonkajärveläisiä vassareita. Sitä paitsi olen aina halunnut päästä Usko Partaselle, vassariyrittäjäkollegalle, kylään.

Ajatuksenani oli, että Sonkajärven vasemmisto pitäisi vuosikokouksensa tupailtana Sonkajärven Sukevan Savon Veräjässä, mutta Partasen pahus on myynyt yrityksensä. Pääsemme kokoontumaan Partasen kotona.

Sonkajärvellä on ihan elävä vasemmisto, kunhan Jari Niskanen saa synnytettyä kaikki lapsensa sekä rakennettua maatilansa loppuun. Huomanin Nina ja Marko ovat myös ajattelevaisia vasemmistovassareita siitäkin huolimatta, että olivat minun äidinmaitouusliberalistisen-poliittisesti-ei-mistään-kotoisin-olevan SDNL-järjestötyöntekijän vasemmistonuoria 90-luvun alussa.

Nyt emme sitten ajattele sitä, että Sirpa Puhakka jatkaa puoluesihteerinä enää ensi kesään. Tajusin nimittäin välähdyksenomaisesti tässä hiljattain, että puoluesihteeri ei ainakaan ole ollut se toiminnanestäjä ja hapattaja.

Ihan muuallahan puolueessa sellainen istuu, mutta se onkin toinen juttu.

Sen toisen jutun voitte kysyä Maxi Kaukoselta Kuopiosta.