Kotityöpäivä

la 5.1.2013

Aamukahvin jälkeen lähdin melkein siltä istumalta hiihtämään. Keli oli aivan loistava. Taas muistin, miksi tahdon asua täällä. Meiltä pääsee kotipihasta ladulle ja Onkiveden jäälle.

Onkivesi, sontivesi, on parhaimmillaan jäätyneenä. Niin, että sitä pitkin pääsee suksilla.

Jo ennen aamukahvia täytin pyykkikoneet. Nyt suma on melkein purettu. Vielä yläkertaan imuroimaan ja moppaamaan sekä ihmettelemään, miksi Leonidin perintörönsyliljat eivät viihdy meillä. Ja miksi Leonidin kultaköynnös tappoi istuttamani oman kultaköynnöksen?

Ajattelin, että ne viihtyvät vierekkäin, mutta kävi niin, että minun kitulias kultaköynnökseni muuttui yhä kituliaammaksi ja lopulta se oli armahdettava roskiin. Leonidin köynnös oli korskea. Se kiemurteli Työsuhteen kodin katossa ja oli varmasti usean kymmenen metriä pitkä.

Köynnös oli pakko katkaista. Kokonaisena sitä ei olisi saanut asunnon tyhjennyksessä ulos.

Sen sijaan Ålanderin Pirjolta saamani norsun korvan näköiset enkelin siivet kukoistavat. Olen jakanut niitä eri ruukkuihin ja kohta voisin alkaa levittää niitä eteenpäin. Tervon Pasilta pitää kysyä, vieläkö tällä on minulta peräisin olevaa värinokkosta. Voisin ottaa yhden istukkaan itselleni, sillä oma kantanokkoseni paleltui toissa talvena tuulikaapissa.

Paula-sisko ja Villensä ovat hankkineet koiran. Kummallinen rotuvalinta. Pidin heitä vannoutuneina ajokoiraihmisinä. Ilmeisesti Santulla ei ole tarkoitus metsästää mitään, sillä pentu on villakoiran ja perhoskoiran risteys.

Paula lähetti Marian kännykkään kuvan, jossa Santtu poseeraa Villen kanssa. Molemmat näyttävät muikeilta.

Ville Haapasalon 30 päivää suomensukuisten kansojen joukossa oli ohjelma, jota olen Venäjältä kaivannut. Kohtaamisia, rupattelua. Sen näyttämistä, että Venäjä on muutakin kuin Putin, mafia ja ökyrikkaat. Maria oli katsonut Haapasalon jo torstaina netistä.

Haapasalo pääsi ensimmäisessä jaksossa Kazanista pieneen marilaiskylään. Kazanissa asuu myös tsuvasseja, turkkilais-tataareja, Marian ja Annan heimolaisia. Isänsä muistuttikin kapeakasvoisia Haapasalon haastattelemia muslimeja. Sen sijaan lasten Zinaida-täti on kuin ilmetty mari. Tsuvassit ovatkin sekoittuneet suomalais-ugrilaisiin pikku kansoihin Volgan mutkissa.

Pitääkin pohtia sitä, mitä tarkoittaa, kun sanoin, että niin minulla on venäläisiä lapsia. Jos joku kysyy lapsistani, pitää tehdä samalla tavalla kuin silloin, kun joku kysyy, mistä minä olen kotoisin. Tahtooko perusteellisen selvityksen vai käykö vain puolen tunnin pinnallinen pohdinta?

Tunsin yhden puhtaan marin. Viipurissa Vainikan Riitan kanssa tutustuimme Misha Hristoljuboviin, Misha Kristuksenrakkauteen. Kävimme Mishan kotona. Tämä asui Viipurin puutalolähiössä, läpimädässä vanhassa puutalossa. Kun Leonid oli juuri tullut Suomeen, soitti Misha minulle jostain Espoosta vastaanottokeskuksesta.

Oli hakemassa Suomesta poliittista turvapaikkaa. Sen jälkeen en hänestä kuullut mitään. Kaiken huomioni vei tulevien lasteni isä ja sen jälkeen todella tuli paljon työtä. Onneksi työt ovat jo vähän kasvaneet. Toinen heistä jo pesee pikku pyykkinsäkin itse.

Huomenna en tee mitään. Matille ilmoitin jo, että korkeintaan salaatin.