Anna-Kaisa Pekosen hymy

ke 23.1.2013

No, höpsistä. Pirjo Hämäläisen kryptisessä Punainen lilliputti -kirjoituksessa (KU pe 18.1.) ei ollut kyse siitä, että 90-luvun idolini olisi käynyt lukemassa blogiani. Se oli minulta jarisarasvuolaista törkeän rajamailla kulkevaa mattieskohytönen-kirjoittelua.

Kyse oli siitä, että Hyvinkään pitkäaikainen vassarivaltuutettu oli hermostunut uuden valtuustoryhmänsä 60-vuotiaisiin ukkoihin. Hyvinkääläisen Aamupostin mukaan Pirjo Hämäläinen on perustanut itsensä kanssa Naisten vasemmistoryhmän.

Ymmärrän. Ukkokööri keskustelee paikkakunnalla kuin paikkakunnalla mieluiten keskenään ja voi parhaiten, kun pystyy puhumaan naisten päiden yli.

Tietysti on huomattava, että Hyvinkään vassareiden ääniharava syksyn kunnallisvaaleissa olikin SKP:n listoilta edelliseen valtuustoon valittu Olli Savela. Kyllähän ketä tahansa korpeaisi moinen.

Olli Savelaa en ole tavannut henkilökohtaisesti, sillä jouduin jättämään väliin syksyn 2011 Vastavirtafestivaalit. Sain kuitenkin sähköpostiini tämän slaidit, jotka käsittelivät julkista taloutta ja kilpailuttamista. Savela on Tilastokeskuksen yliaktuaari.

Jos en olisi opiskellut Savelan slaideja omaehtoisesti, en olisi tiennyt muun muassa seuraavia asioita kilpailutuksesta:

1. Kynnysarvon ylittävät hankinnat tulee kilpailuttaa, jos palvelua ei tuoteta itse. Tämä kannattaa ajatella myös toisin päin. Palvelua ei tarvitse missään nimessä kilpailuttaa, jos se voidaan tuottaa itse itse. Koetimme Mattini kanssa kunnallisvaali-ilmoituksissamme sanoa sitä, että kunnan tai vaikkapa kunnallisen vuokrataloyhtiön kannattaa teettää rakennusurakkansa omana toimintana.

Rakennustöiden tekoa varten kuntien kannattaisi palkata palvelukseensa määräaikaisena jokin noheva projekti-insinööri ja koota tämän ympärille rakennustiimi. Muuan hyvä idea olisi siirtää suuret julkiset rakennushankkeet maakunnallisen hallinnon alle. Ajatus ei ole syntynyt omassa päässäni, vaan kuuulin sen Lapinlahden valtuuston uudelta puheenjohtajalta Juha-Pekka Rusaselta (kesk.).

2. Rakennusurakoissa EU:n kynnysarvo on 4 845 000 euroa, kansallinen kynnysarvo on 150 000 euroa. 

Tavara- ja palveluhankinnoissa EU:n kynnysarvo on 193 000 euroa, kansallinen kynnysarvo on 30 000 euroa paitsi terveys-, sosiaali- ja tietyissä työvoimahallinnon koulutuspalveluissa 100 000 euroa 

3. EU: Opas sosiaalisten näkökohtien huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa. Mistähän tällaisen oppaan saisi? Jokohan sellaisen olisi ESR painanut? Ja jos on painanut, mitä sanoo tähän IMF tai Amerikan valtionvarainministeriö?

Pekosen hymy ja Nummi-Pusula

Viime lauantaina sain kotipissikseni lähtemään mukaan Vasemmistoliiton tilaisuuteen Kuopioon sillä lahjuksella, että saivat tuhlata syntymäpäivärahansa Matkuksen lapsityövoimaa väärin käyttävissä vaatekaupoissa. Lohduttaudun sillä, että toistaiseksi vaihtoehtoa ei ole.

Olimme ehkä jonkin Henkkamaukan puuvillapaitaosastolla, kun Maria nykäisi minua takin helmasta. Pyörätuolissa näytti taas olevan todella vihainen kiroileva siili:

- Äiti, en nyt tiedä, meneekö tää näin? Onko sellainen olemassa kuin Nummi-Pusula?
- On, se on aika lähellä Helsinkiä. Miten niin?
Marialle ajattelemani vihreä puuvillapaita pysähtyi matkalla rekiltä alas.
- Katsoin 45 minuuttia.
- Niin???
- Miksi ne kohtelevat siellä vanhuksia huonosti?
Olin ällikällä lyöty. Pissiksiäni ei voi vähempää kiinnostaa äidin kommunistitouhut, mutta jotain on tapahtunut. Lapseni lukevat lehtiä netistä, katsovat dokumentteja maailman epäoikeudenmukaisuuksista - myönnettäköön, että vanhimmalle pissikselle intialaisten naisten arjen ongelmat olivat liikaa ja tämä halusikin dokumentti-iltana nukkumaan kesken ohjelman. Hienointa on, että alkavat kommentoida näkemäänsä. Kirjoihin he eivät koske. Sen verran pitää äidin murhaa tehdä jo 13-vuotiaana.
Illalla jatkoimme keskustelua, kun valmistelin Mariaa yökuntoon. Maria valisti minua:
- Ne jättää vanhukset lojumaan kusessa ja paskassa.
- Ei se ole hoitajien vika, sanoin ja jatkoin: - Hoitajia on vain niin vähän.

Mielestäni oli hieno juttu, että riihimäkeläinen kansanedustaja Anna-Kaisa Pekonen (vas.) meni joululomalla paikkaamaan entisen työpaikkansa vanhushoitajavajetta http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2936758/pekosen-kolme-kovaa-paivaa-lahihoitajana.

Kun luin Pekosen kolmen päivän keikasta Kansan Uutisten jutun, muistui mieleeni marraskuinen yöni Kysissä Kuopiossa. Vaikka irvistelin Lapinlahden terveyskeskuslääkärille sekä puhuin pääasiassa yksinkertaisia lauseita, lensin kuin leppäkeihäs Kysin neurologin vastaanotolle. Minulla epäiltiin aivoinfarktia.

Panin merkille monia asioita. Kysillä hoitajat juoksivat koko ajan. Lisäksi päivystysosastolla muuan mummo putosi aamuyöllä sängystä. Sille ei olisi Erkkikään voinut mitään.

Minulta olisi mennyt hermo jo päivystysyön ensimmäisinä tunteina. Itse asiassa karkasin koko Kysistä heti, kun sain tietää, että kaularangan varjoainekuvausta enempää minulle ei sillä kertaa tehdä. Oksentelin vessassa uuden aivoverenkertolääkkeeni pönttöön ja marssin sairaalan pihalle hengittämään raitista ilmaa.

En voinut jäädä osastolle enää yhtään pidemmäksi aikaa. Arvelin, että kun joudun jossain vaiheessa varmasti taas vaihtamaan ammattia, vanhustenhoito ei ainakaan ole meikäläisen juttu.

Anna-Kaisa Pekosen hymystähän minun piti

Pidin ainakin tällä blogipalstalla kuuluisan Vasemmistoliiton kesän 2010 puoluekokouksen viimeisen puheenvuoron. En sanonut puheenvuorossani mitään. Ääni väristen hymisin mikrofoniin, että kaikki on jo sanottu.

En käynyt toistelemaan enää sitä, mitä joku Tornion Ilkka Kapraali, Ylöjärven Anssi Repo, Helsingin metallitaistelija Ilpo Haaja sekä vaikkapa älykkövassari Ruurik Holma puhujapöntössä sanoivat.

Minua siivitti jatkamaan valitsemallani linjalla kokoussalin eturivissä istuneen Anna-Kaisa Pekosen hymy. Tottahan sain puoluekokoksessa tietää, että Pekonen on antanut hymynsä pikkuveljensä sketsihahmolle Marja Tyrnille. Siksi juuri. Pikkuveljet ja -siskot ovat yleensä hyviä sparraajia.

(Pois sieltä netistä porvariveljeni Mäntsälästä! Valistan sinua Mannerheimin osuudesta Lapuan liikkeen Anderssonina yksityispuhelinkeskusteluissa jälleen, jos haluat. Veli voi sitten järkyttää kuoro- ja nuorkauppaporvariystäviään odottamattomilla keskustelunavauksillaan.)

Nyt vielä kiitän Anna-Kaisa Pekosta Valio-kolumnistaan viime perjantain Kansan Uutisissa. Sen voi lukea täältä http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/nakokulma/2940494/maitosodan-alkusoitto. Radikaalia on, että joku kirjoittaa maidon tuotannosta vasemmistolehdessä. Nostan hattua.

Valio-kolumnin suoman turvan ansiosta voinen jatkaa Jouko Kajanojan punavihreässä ryhmässä poliittista itsemurhaani mainitsemalla toisenkin kerran sähköpostikeskustelussa ruman sanan: maaseutu.

Olen nyt ymmärtänyt, että vasemmiston mielestä lähiruoka on kaunis sana, mutta maito, maatalous tai lannoitus ovat rumia.

Sarasvuo, Andersson ja Puhakka

Jari Sarasvuon mokoma possukka paljasti eilisessä Ylen puheessa, että oli jutellut Li Anderssonin kanssa puhelimessa kohtuuttoman pitkään. Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Anderssonhan oli Kuopiossa lauantaina ja Iisalmessa sunnuntaina.

Koska olimme orientoituneet Kuopion keikkaan juuri Matkuksen hirviömarkettialueen vuoksi - kävimme toteamassa, että Ikean lihapullat olivat yllättävän hyviä ja etenkin halpoja - valitsimme Anderssonin tarkkailupaikkakunnaksi Kuopion.

Minun piti tarkkailla sähköpostilista Ärräpäille Anderssonia ja antaa tästä lausunto jo joulukuun alun Vasemmistoliiton Eurooppa-seminaarin perusteella, mutta tarkkailtavalleni oli iskenyt ilmastoasiat päälle. Raportoin Ärräpäihin suurin piirtein samat asiat kuin Pontus Porokuru Kansan Uutisiin.

Ei minulle Kuopiossa syntynyt mitään pahaa sanottavaa Li Anderssonista eikä sen puoleen puoluesihteeri Sirpa Puhakastakaan. Li Andersson tuntui ymmärtävän luokkakeskustelun tarpeellisuutta ja jos oikein tulkitsin Sirpa Puhakkakin antoi siihen luvan.

No niin. Voimme siis aloittaa. Jos nyt ei vielä ihan luokkataistelua, niin sitten keskustelun.

Lisäksi Puhakka oli rauhoittava. Puoluesihteeri tuntuu ymmärtävän, että me uusliberaalin ajan kasvatit emme ole puoluesidonnaisia. Esimerkiksi minulle ei tee heikkoakaan lukea sekä Kansan Uutisia, Vihreää Lankaa ja Tiedonantajaa samana päivänä.

Olin vähällä tilata myös Suomenmaan, mutta lehti sattui kouraani terveyskeskuksen odotushuoneena. Suomenmaa on vähän kökösti taitettu, joten ajattelin, että Maaseudun Tulevaisuus saa ajaa saman asian.

En kysynyt Li Anderssonilta Natosta sen vuoksi, että tilaisuuden loppuajan käytti tehokkaasti omaksi hyväkseen Kuopion italialainen Bruno. Jos juontajana ja tulkkina ei olisi ollut Atik Ismail, tiivistämisen mestari, istuisimme King´s Crownissa vielä nytkin.

Ismailin Atik tiivisti Italian Brunolle Sirpa Puhakan vastauksen flash mobile -tempauksista: "Take it easy. They all will come. Some day."

Li Andersson voisi nyt käyttää siunattua myötäpyörityksen taitoaan Jari Sarasvuohon ja käännyttää tätä hieman vielä. Sarasvuo tuntui edelleen olevan vakaasti sitä mieltä, että maailma vain on niin epäoikeudenmukainen, että puhujat keräävät koko potin.

Pikkuisen uuden finanssikapitalismin analyysiä tekisi hyvää tälle yli-ihmismäisyyden airueelle, jotta hän tajuaisi oikeasti ja loppuun asti, että todellakin sadan maailman rikkaimman tuloilla pelastettaisiin koko maailma köyhyydeltä. Kyllä Sarasvuo oli sen kuullut, mutta tarvittavat johtopäätökset oli vielä tekemättä.

Miksi en kuunnellut Sarasvuota heti iltapäivällä?

Olin eilen asettelemassa korvilleni kuulokkeita ja alkamassa perkaamaan firman laskupinoa. Minusta on mukava tehdä rutiinitöitä luurit päässä. Ihan kuin Sarasvuo istuisi pääni sisällä.

Ovesta tupsahti kuitenkin Määtän Jouni. Jouni mietti koko ajan, mitä hänen piti minulle sanoa. Emme muistaneet kumpikaan, joten aloimme miettiä, miksi esimerkiksi Tikka-Tanen talonpaikan nimi on Tammanotko.

Ilmeisesti Tammanotkoon on joskus ollut tapana haudata hevosia. Muutenkin innostin taas Jounia kirjoittamaan ylös Lapinlahden pieneläjien historiaa. Nimittäin nykyisellä kokoonpanolla sekä sovinnaisuudella Matti ja Liisa -lehden sivuille eivät pääse sen enempää nykyiset Tikka-Tanet kuin Itäkosken juutalaisvähemmistö.

Matti ja Liisa näyttää olevan autuaan tietämätön esimerkiksi siitä, että Suomen juutalaisten seurakuntien vastavalittu ylirabbiini on kasvanut Varpaisjärvellä.

Ilmeisesti toimituksessa ei myöskään viitsitä paljon googlailla. Simon Livsonista wikipedia kertoo seuraavaa:

"Simon Livson (s. 1982 Jerusalem) on suomalainen rabbi. Hän aloitti Helsingin juutalaisen seurakunnan rabbina heinäkuussa 2012. Tammikuussa 2013 Livsonista tuli Suomen juutalaisten eli Helsingin ja Turun juutalaisten seurakuntien ylirabbiini ^[1] Hän on Suomen 17. ylirabbiini ja ensimmäinen tehtävässä toimiva suomalainen.^[2]

Simon Livsonin Helsingistä lähtöisin oleva isä muutti 22-vuotiaana Jerusalemiin opiskelemaan arkeologiaa. Hän palasi perheineen Suomeen vuonna 1989 ja toimi maanviljelijänä Pohjois-Savossa Varpaisjärvellä, jossa myös Simon Livson vietti nuoruutensa. Lukion ja armeijan jälkeen hän opiskeli Helsingissä kaupallista alaa ja valmistui tradenomiksi.^[3] Vuonna 2006 Livson lähti opiskelemaan isänsä tavoin Jerusalemiin. Hän on lisäksi opiskellut rabin tehtävään New Yorkissa.^"