Voiko cairnterrierin kanssa puhua kansantaloudesta?

la 26.1.2013

Elämä kukoistavien pissisten kanssa muuttuu päivä päivältä yhä kiintoisammaksi.

Eilen illalla, kun makasin keittiön koirasohvalla kuumenukuksissa ja toisella silmällä silloin tällöin vilkaisin Teemalta Frieda Kahloa ja Lev Trotskia, kuuntelin toisella korvalla Anna-tytärtäni ja tämän keskustelua isäpuolensa kanssa.

Lastenhuoneesta kuului huuto, joka kohosi korkeaan falsettiin. Luulin siinä vaiheessa, että nyt nuorin tyttäreni veisti vähintään huolella manikyroimansa kynnen itseltään viilalla irti.

Joku kuitenkin oli hieman siirtänyt sivuun sellaista urheilupusakkaan ommeltavaa kangaslätkää, jossa oli lapinlahtelaisen mielenterveyskodin Virkun sponsorilogo. Kunkin Lapinlahden Vedon lentopallopissiksen oli määrä ommella lätkä itse kiinni pusakkaansa.

Seuraavaksi raivoisa huuto koski sitä, kuka ottaa ompelu-urakan. Koska minulla on aina ollut käsitöissä kuutonen, arvasin, että huuto ei koske minua. Seuraavaksi näin, kuinka lasten isäpuoli asettuu keittiön pöydän ääreen.

Matti Valkonen (vas.) ompeli eilen illalla Virkun yrittäjän Ritva Halosen (kok.) sponsoroiman lätkän lentopalloilijan urheilupusakkaan. Tahtoisinpa nähdä joskus asetelman toisin päin.

Sen jälkeen ei kuulunut minkäänlaista huutoa pitkään aikaan. Maria tuli keittiöön katsomaan Ville Haapasaloa Udmurtiassa ja  Haapasalon kumottua yhden jos toisenkin samogonka-lasin tyttö kysyi asiallisesti pohtien: "Alkoholisoituukohan Ville Haapasalo noilla reissuilla?"

Vastasin, että en tiedä, mutta kovin Haapasalon nassu on alkanut näillä 30 päivää Silkkitiellä ja muilla matkoilla punoittaa. Vatsakin on kasvanut.

Anna käväisi hakemassa jääkaapista mustikkajogurttia ja oli kuin toinen ihminen. Osoitti kahta laastaria naamassan ja sanoi huvittuneesti: "Jos ihmettelette, mitä nämä ovat, on minulla kaksi finniä. Toinen tässä poskessa ja toinen nenässä. Ne vuotavat verta."

Teksti tuli huolitellulla kirjakielellä. Se oli naurusta kuplivaa. Ja poks, raivo oli tipotiessään. Minä olisin kantanut Annan pihalle huutamaan, mutta Matti vain tyynesti asettui tekemään niin kuin perheen prinsessa tahtoo. Ehkä niin Annan kanssa on viisainta menetellä.

Tänä aamuna Anna ja Matti lähtivät lentisturnaukseen Uimaharjuun. Jäähyväisiksi kuului eteisestä taas kielellisesti huoliteltu, mutta täyttä tunnetta oleva lause: "Luuletko sinä, että tämä minustakaan on mukavaa?"

Aamupäivällä, kun puin Mariaa, tämä mietti, katsoisiko jonkin elokuvan. Ehdotin, että tänään olisi ehkä hyvä päidä, katsoa mediamaailmasta kertovan parodian Likainen pommi tai sitten brittiläisestä työväenluokasta kertovaa sarjaa Sohvanvaltaajat dvd:ltä.

Ehdotukseni eivät Marialle kelvanneet. Hän halusi katsoa jonkun lasten elokuvan ja alkoi miettiä, mikä on viimeisin Anime, minkä on nähnyt. Ehdottelin Kikin lähettipalvelua, Kissojen valtakuntaa, Naapurini Totoroa, Liikkuvaa linnaa tai Punaista sikaa eli Porco Rossoa. Ei kuulema ollut mikään niistä.

Sanoin, että katso itse Cinema Mondon sivuilta. Äsken kysyin, mikä elokuva oli. Se oli Henkien kätkemä.

Näitä päiviä olen odottanut Annan ja Marian syntymästä lähtien. Juttelua ja vastaväitteitä. Perusteluja ja vääntöä. Äidin murhaa, neuvottelua ja odottamattomia iloja.

Demarit ja ystävät

Minulla on välillä ikävä 90-luvun kummallista ystäväpiiriäni. Olen viime aikoina saanut hyviä ja läheisiä ystäviä, mutta jotenkin aina silloin kaipaan sellaista tiivistä piiriä, jossa kaikki osapuolet ovat ehdottoman lojaaleja toisilleen.

Tarkoitan tällä sitä, että toivoisin ystävieni olevan ystäviä keskenään. Osin niin on tapahtunut. Esimerkiksi vanha ystäväni Risto huolehtii uudesta ystävästäni Hannelesta ja toisinpäin nykyisin Kuopiossa. Äsken nauratti, kun minut komennettiin tekstarilla television ääreen katsomaan Eero Heinäluomaa (sdp).

Lupasin katsoa Heinäluoman haastattelun erikseen Areenalta, sillä lauantaiaamustudion kanssa samaan aikaan osuivat taas Marian aamutoimet. Nyt joudun vähäksi aikaa koneelta pois, sillä Maria vaihtaa jonkun kuvan jonnekin tällä koneella. Jossain on kuulema paskalaatuinen kuva. Hohhoijaa.

Jatkan myöhemmin. Ja etsin Heinäluoman haastattelun Ylen Areenalta.

Ystävät ja toverit

Aamulla saamani tekstarin mukaan Heinäluoman haastattelu kannattaa katsoa sen vuoksi, että demarit ovat yhtä tyhmiä kuin Bono, kolmivuotias carinterrieri. Riston mielestä cairnterrierit ovat lisäksi ähvättejä, sillä ne jotenkin onnistuvat puhisemaan liikkuessaan.

Risto kyllä suhtautuu koiraansa hellän ymmärtäväisesti. Sen kanssa ei voi keskustella kansantaloudesta, kuten Adam Smithistä tai Antti Chydeniuksesta, mutta muuten koira on ihan kiva kaveri. Ajattelen nyt, että näin oikeastaan voisi suhtautua Lapinlahden demareihinkin.

Heiltä puuttuu jonkin verran kansantalouden perustoja ja osa on vaistonvaraiseseti hypännyt uusliberalismiin, mutta kivoja kavereita he voivat kyllä olla. Varsinkin nyt, kun kepu kuljetti heidät kölin alta. Sellainen jalostaa ja terävöittää politiikassa.

Kyllä se oma linja sieltä löytyy.

Mietin, miksi Risto, adamsmithiläinen patamusta porvari, on demareista sitä mieltä kuin on. Ja muistin yht'äkkiä, että niin lojaalia kuin ystäväpiirini oli toisilleen, oli tiettyjä ihmisiä, joita ei vain voinut panna samaan tilaan. Esimerkiksi Pennasen Kaija-vainaa olisi suolistanut ulkoministeriön virkanaisen Jelena Pavinskij´n ja Risto olisi tehnyt selvää Ollilan Alposta, vanhan ajan kuopiolaisesta  perusdemarista.

Kävimme talvella 2003 saunassa Olliloilla Leonidin ja tyttöjen kanssa, kun Pöljän-talomme palomuuria korjattiin. Nyt kun Leonid kuoli, Ollilan Ape pötkötti Kysillä kaksi kerrosta ylempänä. Ape jäi henkiin. Soitin äsken vaimolleen Tuulalle. Ape on jopa jonkin minuutin päivässä jalkeilla, vaikka jalat eivät hoitokodissa enää juurikaan pidä päällä.

Ennen Apea on oikeastaan demareita tuntenutkaan. Olin vahingossa Kuopioon muutettuani äänestänyt yhtä tulevaa demaria - Kuopion vihreiden Irja Ruonalaa, joka myöhemmin löysi itsestään demarin ja meni vielä demaripäätoimittajan Antti Sokan kanssa naimisiinkin.

Nyt suhtautuisin loikkaamiseen lempeämmin, mutta silloin tuijotin demari-Ronala-Sokkaa monta vuotta vihaisesti. Ei varmaan ymmärtänyt raukka, miksi häntä niin ilmeisesti inhosin. Olin hänen entinen äänestäjänsä.

Opittuani tuntemaan Apen ja tämän hauskan sekä omaperäisen suvun Arto-pikkuveljineen ja Seppo-isoveljineen sekä vaimonsa Tuulan, aloin arvostaa myös demareita. Niitä vanhan ajan ay- ja vasemmistodemareita.

Alpo on sähköteknikko ja Konevitsan-generaattoriasennusmatkoilla sain kuulla Arto Paasilinnaa duettona. Ape ja Arto lausuivat Paasilinnaa minulle, työmaatulkilleen, duettona.

Arvelen, että myös Apen kollega, toveri ja ystävä, lammilainen sähköteknikko Jalo Borenius oli samaa sarjaa. Jos ei vanhan ajan demari, niin muuten hyvä ja rauhallisella tavalla hienostunut ihminen. Kyllä Jalo Borenius taitaa olla demari, sillä google-linkki vei Eläkkeensaajat ry:n, demarieläkeläisten, sivuille.

Surukseni ystäväni Risto ja Ape ottivat joskus 90-luvulla yhteen. Henkinen taisto koski humanitaarista apua ja Kuopion kaupunkia. En ymmärtänyt loppuun asti, mistä oli kyse, mutta ilmeisesti joistain generaattoriakuista tai jostain muusta yhtä triviaalista.

Kuopion demareista 90-luvulla en oikeastaan muista kuin Irja Sokan, jolle entisenä vihreiden äänestäjänä kannoin kaunaa, ja Terttu Teivaisen, biologin ja tohtorinaisen, joka oli kanssani samassa ympäristölautakunnassa. Jos olen oikein ymmärtänyt, Terttu Teivainen on Purry Riot Teivo Teivaisen äiti ja Lauri Teivainen tämän isä.

Pielaveden demarit - oliko heitä?

Pielavedelle muutettuamme sikäläisistä demareista ei jäänyt oikeastaan minkäänlaista kuvaa. Lapinlahdella vuonna 2002 demarit olivat tehneet edellisissä kunnallisvaaleissa ties kuinka monennen poliittisen liiton keskustan kanssa. Poliittinen tunnelma Lapinlahdella oli ahdistunut ja se heijastui Matti ja Liisa -lehden toimitukseen.

Jostain kumman syystä lehden määräaikaisesta toimittajasta, joka melkein heti alkuun haaveili pääsevänsä paikkakunnalta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, tulikin pitäjän vaarallisin nainen.

Sekä entinen kunnanjohtaja Kari Virranta (kesk.) ja valtuuston puheenjohtaja Ossi Martikainen (kesk.) soittelivat pitkiä haukkumapuheluita, joissa kertoivat, että sen jälkeen, kun olin tullut Matti ja Liisa -lehteen, olivat lehden ja kunnan suhteet huonontuneet kahdessa viikossa.

Nyt asia naurattaa. Silloin itkin melkein joka työpäivän jälkeen ja vähäksi aikaa muutimmekin Siilinjärvelle. Koko Lapinlahti inhotti. Vielä enemmän kuin nykyään. Ja se on aika paljon se.

Ampuivat tykillä kärpästä. Olin valmis Tero Joutselaisen tapaan muuttamaan sekä sukunimeni että identiteettini, jotta olisin voinut toimittajana sulautua pienporvarien joukkoon.

Siihen ei kuitenkaan Kari Virranta, Ossi Martikainen ja Matti Sollo, kunnansihteeri ja kesk., antaneet minulle mahdollisuutta.

Olen heille muuten ikuisesti kiitollinen ja valmis kiittämään vaikka kädestä pitäen. Takinkääntäjää minusta ei tullut, mistä olen ylpeä. Myös köyhä ja ylpeä, työmarkkina-asemaltani epävarma, uustyöläinen, shijobbari, välillä paskaduunari, joka tekee tässä firmassa kaiken sen, mikä ei ketään kiinnosta.

Lohduttaudun nyt sillä, että johtaja Satu Salonenkin on siivonnut firman jääkaapin, kun it-asiantuntijat eivät sitä halunneet.

Ai niin, lapinlahtelaiset demarit tuntuivat silloin vuonna 2002 - ei välttämättä täysin tyhmiltä - mutta kepun sylipuudeleilta.

Matti Karppinen ja korvakoru

Vaalien 2004 alla Matti ja Liisa -lehden toimitukseen pyörähti tuomaan vaalikirjoitustaan uusi demari Matti Karppinen. Tämä tuntui raikkaalta tuulahdukselta korvakoruineen ja suviannesiimesläisine sorakielineen.

Ajattelimme toimituksessa toiveikkaasti, alkaisivatkohan vallan sylipuudelit muuttua. Vartiaisen Helenaan, kunnioitettaviin demarisosiaalitäteihin kuuluvaan rouvaan, olin Lapinlahden Venäjä-seurassa tutustunut jo aiemmin.

Mutta ei. Päästyään valtuustoon Matti Karppinen muuttui. Hänestä tuli vähitellen oudon ylimielinen. Ja Karppisen kommunistivihamieliset kirjoittelut metallin vaalien alla tuntuivat olevan jostain pimeältä 30-luvulta.

Matti Katainen (sdp) tuntui vaistonvaraiselta uusliberalistilta ja Jorma Ruotsalainen (sdp) opportunistilta.

Opportunistin wikipedia suomentaa näin: "Opportunismi merkitsee kulloistakin tilannetta hyväksi käyttävää, vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista tai niiden hyväksikäyttöä moraalisista näkökohdista välittämättä. Opportunisti on ihminen, joka pyrkii periaatteettomasti, arvoista välittämättä käyttämään ympärillä vallitsevaa tilannetta hyväksi."

Eikä ole kauankaan aikaa, kun Matti Karppinen kaatoi jälleen Pohjois-Korean erään vassaritoimijan niskaan. Kuinka raikasta, kuinka omaperäistä.

Helmiä sioille

Jossain vaiheessa houkuttelin Karppista mukaan Kansantaloutta tasan kaikille -esitapahtumiin. Ei kiinnostusta. Ilmeisesti Karppinen oli kansantaloudessa kaiken oppinut ilman meitäkin. Mainitsin näistä myös Matti Kataiselle, joka kyllä hieman oli toiveita herättävä.

Sanoin Kataiselle jossain S-marketin pihamaalla, että olisipa mukava saada Lasse Lehtinen (sdp) joskus jonnekin, kun on sitä mieltä, että työväenliike on menettänyt tehtävänsä. Kaikki Forssan kokouksen tavoitteet on saavutettu. Matti Katainen ihmeekseni hymyili ja sanoi, että olisihan se paikallaan saada Lehtinen vastaamaan sanoistaan.

Lapinlahden demarit unohtuivat tyystin, kun löysimme iisalmelaisdemareita. Heidän kanssaan saimme aikaan kolme kansantalousfoorumia eikä lapinlahtelaisilla ollut sen jälkeen niin väliä.

Mitä olisin Lapinlahden demareille halunnut sanoa? Olisin halunnut käydä heidän kanssaan läpi vuoden 1903 Forssan yhteisen kokouksen tavoitteet. Moni asia on toteutunut, kyllä, mutta vähintäänkin yhtä moni asia on purettu.

Otetaanpa esimerkiksi kahdeksan tunnin työpäivä. Makope Ky:n yrittäjänä Matti Karppinen varmasti nyt tietää, että yrittäjänä vapauttaa itsensä sekä kahdeksan tunnin työpäivästä että säännöllisestä palkasta.

Olisin myös ollut valmis ammentamaan demareille sitä tietämystä, mitä eri puolilta olin haalinut kokoon. Sama tietysti koskee vassaripuoluetovereita, joista osa on valitettavasti sitä mieltä, että evvk, tieto lisää tuskaa, antaa olla.

Tiedän, olen omienikin joukossa tunnelman ja ilon pilaaja, mutta pidän parempana kaivaa tietoa kuin turruttaa itseäni puolueristeilykaljalla ja karaokella. Poikkeuksia vassaripiireissä on ja heitä pitää ruokkia.

Äärioikeisto Suomessakin

Esimerkiksi äärioikeiston, islamistien sekä äärivasemmiston fyysistä kahakointia Saksassa voi ymmärtää, jos tajuaa, mihin suuntaan sikäläinen yhteiskunta on mennyt.

Saksan äärioikeisto, kuten Unkarin, Tanskan ja nyt Sampo Terhon talousohjelman perusteella meikäläistenkin, on löytänyt hyvän vihollisen, meillä yleisesti kaikki maahanmuuttajat ja manner-Euroopassa muslimit.

Saksassa syynä yhteiskuntaluottamuksen murenemiseen on Hartz IV -sosiaalilainsäädäntö.

Hartz IV tarkoittaa käytännössä sosiaalivaltion alasajoa. Lainsäädäntö on tuonut shitjobbarit, matalapalkkaiset työläiset, jotka eivät tule palkallaan toimeen. Shitjobbareille jää käteen kuussa 400 euroa. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa Saksassa saa vain vuoden verran.

Myös Tanskan mallia on haluttu tuoda Suomeen. Tanskassa on sanottu olevan heikko irtisanomissuoja, potkut voi saada pärstäkertoimenkin perusteella, maassa on aluksi korkeampi työttömyysturva, mutta sitä saa vähemmän aikaa kuin Suomessa. Tanskassa työttömiä aktivoidaan enemmän kuin meillä.

Tanskan mainioksi sanouttu malli toi valtaapitävien joukkoon äärioikeistolaisen puolueen.

Jostain kumman syystä meillä muuten on kääntynyt niin, että aktiivinen työtön joutuu hyvin nopeasti työvoimaviranomaisten silmätikuksi. Leimaudut rasittavaksi, jos haluat töitä. MOT.

Saksassa pienimmän työttömyysrahan saaminen edellyttää 16-sivuisen hakemuksen täyttämistä ja koko elämän läpivalaisua. Myös koko lähipiirin ts. tarveyhteisön, bedarfsgemeinsaft - läpivalaisua. On arvioitu, että työttömyysraha II:n saamiseksi noin 100 000 saksalaista joutuu muuttamaan halvempaan asuntoon.

Länsi-Saksan puolella yksin asuva saa 345 euroa kuukaudessa ja entisen Itä-Saksan puolella 331 euroa kuukaudessa. Tämä merkintä vähän töksähtää, sillä etsin nyt Heinäluoman haastattelun Ylen Areenalta.

Maria on ruokittu kahteen kertaan, pyykki ripustettu kuivumaan ja odottaessani Savonlinnan, Kuhmon ja Uimaharjun joukkueet voittanutta Lapinlahden Vedon pissisjoukkuetta kotiin voin hyvin istua tässä kuulokkeet päässäni.

Ai niin, tekstari vielä Hannelelle, että Heinäluoma on uskon sisareni Leila Luukkaisen (sdp, Kesälahti, opettaja ja nyt töissä Moskovassa) lausunnon mukaan hyvä demari. Leilan kanssa käkätettiin ihan nemoina Ärräpäiden taisteleville ateisteille. Siitä nimitys uskon sisareni.

Olemme myös kuin kaksi marjaa: paskanmarja ja rusina. Minä valitsin olevani paskanmarja, sillä olen punainen ja pyöreä. Leila hoikkana ihmisenä joutui jäämään rusinaksi.

Heinäluoma juttelee niin, että...

Äh, aloin kuitenkin lukea ruuhkautuneita netti-Iisalmen Sanomia. Heinäluoma juttelee, juttelee, juttelee, juttelee ja juttelee. Ei Heinäluoma varmaankaan ole ähvätti, mutta vähän puiseva.

Nyt tulee ministerikierrätyksestä. Saakohan Maria Guzenina-Richardson (sdp) kenkää? Ehkä toivottavasti ei. Ymmärrän, että peruspalveluministeri ei nauti laajaa arvostusta, mutta on Kutsenina-Rikhardssonnissa jotain hyvääkin. On tehnyt Kuopion demarinaisille jo kolme oharia.

Ei ole tullut, vaikka on kylässä käymisestä on sovittu. Viimeksi demari- ja vassarinaisten yhteisessä jutussa oli SAK:n edunvalvontajohtaja Nikolas Elomaa ja yllätys, yllätys, joku Pia Valkonen paikkaamassa Maria Guzenina-Richardsonia. Aiheeksi minulle oli annettu monikulttuurisuus.

Kuopion demarinaiset sanoivat, että kolmas kerta oli viimeinen, kun Maria G-R tänne Savoon kutsuttiin. Harmi, minä olisin häntä kyllä halunnut kuulla.

Heinäluoma sanoi, että ministerikierrätys on demarien chav-naisen Jutta Urpilaisen käsissä suvereenisti. Vai niin.

Perjantain (25.1.2013) Netti-Iisalmen Sanomissa nuori Innimari Hyvärinen kirjoittaa otsikolla Monen kerroksen väkeä Iisalmen äärioikeistolaisista. Vastarintaliike on tullut näille seuduille, kuten minäkin olen koettanut täällä blogissani hälyttää. Hyvä kirjoitus, pohtiva, eikä provosoiva.

Hannelekin oli nukahtanut katselleessaan Heinäluomaa. Minä karkasin Iisalmen Sanomiin.