Tarinoita

ti 1.1.2013

Kyllä nyt on ruokittu lapsia tarinoilla. Eilen saimme Etelä-Kuopiossa aattoillallisen Varpaisjärven Korpisten kohtaloita. Pöydän äären kertomusperinnettä elvyttivät Matti ja serkkunsa Jouko Saarelainen.

Ensi kesänä pitää käydä katsomassa paikat tarkemmin. Hiiripurot ja Sihvon talot. Töyrylät ja Länsirannat. Mikäli jossain talossa Korpisilla ei olla näiden serkusten sukua, ovat esiäidit ja -isät olleet piikoina ja renkeinä. Jouko-serkulla oli myös puhuttelevia skannattuja kuvia esi-isistä, joiden vaatteista sekä kulkupeleistä ja valokuvan taustana olevista seinistä saattoi lukea monia asioita.

Niskavuori-elokuvien sarja jäi vähän kesken, sillä Niskavuoren Aarnen aikaan ovesta sisään käveli lapinlahtelaisten aikalaistarinoiden tallentaja, kulkuriveljeni Jouni Määttä. Mutta ei haittaa. Jounin kanssa päivitettiin lapinlahtelaiskertomukset ajan tasalle.

Samalla päiviteltiin sitä, kuinka sovinnaiseksi lehdeksi Matti ja Liisa on muodostunut. Lehdessä ei ole oikein ole säröä eivätkä jutut tunnu miltään. Pyrkimys ilmeisesti on kohti Paavo Haavikon kammoksumia journalistisia muovituoleja - sinänsä virheettömiä juttuja, jotka eivät maistu miltään tai aiheuta mitään erityistä.

Sovinnaista tavaraa. Monet kuuluvat asian huomanneen, mutta eivät vie viestiä perille asti itse. Valittavat Jounille, joka koettaa viestittää toimitukseen sillä seurauksella, että jutut ovat jos mahdollista vieläkin sovinnaisempia kuin ennen.

Meillä on nyt takana parin päivän Ville Haapasalo -maraton. Huomenna alkaa Haapasalon sarja suomensukuisista kansoista. Haapasalo tapaa moksat, marit, udmurtit, hansit, mansit ja komit.

Haapasalon ansiosta Maria sanoi ensi kertaa, että haluaa Venäjälle. Siinä kohtaa Haapasalo oli Habarovskissa. Annan ja Marian isän äidin puolen vanhemmat ovat kotoisin Vurnarysta ja ovat tsuvasseja. Olen odottanut hetkeä, jolloin lapset hieman kiinnostuvat toisesta kotimaastaan.

Ja pelännyt, sillä Vurnaryn tsuvassijuurille matkustaminen pyörätuolin kera on arvatenkin kallista ja hankalanpuoleista.

Tikkisen Hannele hermostui eilen siihen, että puhelin lakkasi toimittamasta hänelle tekstiviestejä. Tekstarit lähtevät puhelimesta, mutta vastaukset kerääntyvät jonnekin operaattorille. Usean päivän tekstarimotti tuntuu loputtomalta painajaiselta ja Hannele kirjoitti:

"Laitoin viestiä 12 ystävälle ja sukulaiselle, että kännykkäni ei toimi ja soittakaa, pliis, jos jotain juolahtaa mieleen. Vain kolme on läheistä soittanut. Ennen tavattiin face-to-face, sitten ruvettiin soittelemaan, ja nyt lähetetään tekstiviestejä. Ja jos on tietsikka e-maileja. Mut ovikello ei soi. Kukaan ei tule. Kukaan ei uskalla soittaakaan. Se on liian intiimiä."