Oh, what a day!

to 17.1.2013

Olen tänään käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa erään juristin kanssa. Työasioita. Olen tänään myös lukenut Sisä-Rylliä eli Rakennustöiden yleisiä laatuvaatimuksia, talonrakennuksen sisätöissä, ja erityisesti kohtaa laatoituksen häiritsevä hammastus.

Mielenkiintoista ja kiehtovaa. Mihin tässä enää juristeja tarvitaan, kun kerta koko Suomen lainsäädäntö on netissä?

Olen tänään myös soittanut kansanedustaja Markus Mustajärvelle (vasryhmä), vaikka tämä ei niin kauhean ilahtunut olekaan soitoistani ja on kerran jopa hapantunut siitä, että annoin hänelle omasta mielestäni kunnianimityksen: äärivasemmistolainen.

Koska olen lähtökohdiltani uusliberalistinen-ei-siis-oikein-mikään-muu-kuin-kevytvassari - tulinhan liikkeeseen 1990-luvun alussa lähinnä Suvi-Anne Siimeksen ja Jouko Nuutisen houkuttelemana -, pidän äärivasemmistolaisia suuressa arvossa.

En tiennyt, että sellaisiakin on, joita nimitys ei mairittele.

Toivoisinpa itsekin pääseväni äärivasemmistolaisten joukkoon. Kaikkein parasta on ollut hetki, kun isä Mitro, tiedättehän Se Demari, tuli kesän 2010 vasemmistonaisten Ilotalo-kojulle Korpi-Gallialaisissa Varpaisjärvellä. Olin edellisen vuoden ollut valtakunnallisen ortodoksiaikakauslehden Aamun Koiton vuoden päätoimittaja.

Vuoden päätoimittaja tulee siitä, että pestini Luojan kiitos, oli määräaikainen ja vain vuoden mittainen.

Joka tapauksessa olin hankkinut vihamiehiä Suomen ortodoksisessa kirkossa sieltä sun täältä jo pelkästään haastattelemalla isä Mitroa europarlamenttivaaliasiassa Aamun Koittoon. Sain tästä itsestäänkin melkein vihamiehen haastattelussa. Tai oikeastaan sen jälkeen, sillä samaan lehteen kirjoittamani pääkirjoitus oli sellaista diibadaabaa, että itseäni vieläkin hävettää.

Myös isä Mitron haastattelusta tuli tyhjänpäiväinen, mutta se ei ollut minun syyni. Haastattelun piti kosketteleman europarlamentaarikkoehdokkaan substanssiosaamista EU-asioissa.

Joka tapauksessa isä Mitro, kun hänelle kerroin, missä olimme edellisen kerran tavanneet, tervehti minua iloisesti: "Sinä senkin kommunisti!" Ja jatkoi samaa rataa haukkumalla pääkirjoitukseni.

Olin isä Mitron kanssa samaa mieltä. Pääkirjoitukseni oli koko senkertaisen Aamun Koiton päätoimittajarupeamani huonoin. En ottanut siinä mitään kantaa. Annoin vain ymmärtää, että isä Mitro on isäkaipuinen pikku poika papin kaavussa.

Päättelen tästä nyt näin. Jos minut kerta entisen työnantajani Suomen ortodoksisen kirkon mielissä kommunistiksi luetaan, olen sellainen mielihyvin. Kunhan ette vain kysy asiaan lausuntoa toveri vanhemmalta huoneenrakentajalta Viljo Heikkiseltä.

Mustajärvelle soitin sen vuoksi, että kunnanjohtajamme Marko Korhonen lehteili eilisessä Iisalmen Sanomassa uutta soteuudistusraporttia. Mielestäni tämä oli kunnanjohtajaltamme hyvä heitto: "Muutetaan Kuopion yliopistollisen sairaalan nimi Pohjois-Savon terveyskeskukseksi, ja ristitään seudun muut palvelupisteet vaikkapa terveyskioskeiksi."

Syy, miksi en soittanut soteuudistusraportista Pohjois-Savon vassarikansanedustajalle Erkki Virtaselle, oli se, että en oikein osaa keskustella Erkki Virtasen kanssa. Jotta Erkki Virtasen saisi kertomaan jostain asiasta, joka hallituksessa on vireillä, täytyy vedellä oikeista naruista.

Ensin Erkki Virtasta tulee hieman silittää. Sen jälkeen vähän taputella.

Vaikka joskus pyrkisinkin taputtelemaan Erkki Virtasta, teen sen niin huonosti, että tämä joka tapauksessa polttaa kanssani hihansa ja housunlahkeensakin. Muistuupa mieleeni kuntauudistuskeskustelu Pohjois-Savon vasemmiston sähköpostilistalla, jossa ihmettelin kuntauudistustyöryhmän ja soteuudistustyöryhmän työskentelyjen paralleelisuutta.

Paralleelisuus tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että kumpaakin uudistusta ährätään tahollaan ja ilmeisen tarkoituksellista on, että tahot eivät koskaan kohtaa.

Ikään kuin olisin keskustelussa sanonut, että Erkki Virtanen se seminaareissa vain pelaa tietokonepelejä ja lukee ainoastaan iltalehtiä, sillä tämä iski sähköpostissa minulle kuvannollisen luurin korvaan ja ilmoitti, että vast´edes häneltä ei saa Vasemmistoliiton hallitustyöskentelystä mitään tietoa sähköpostikeskustelun kautta.

Tietoa saa, jos kysyy sitä häneltä yksityisesti sähköpostissa, ja silloinkin Erkki-setä itse päättää, kenelle sitä antaa

Huomenna, jos Luoja suo, matkustamme Matin kanssa Joensuun yliopistolle Meille saa tulla -semppaan. Sempassa alustavat Dan Koivulaakso ja Vesa Puuronen, molemmat ovat tutkineet Suomen äärioikeistoa. Kommentoijana on Jouko Jokisalo.

Lauantaina matkustamme koko perhe Kuopioon kuuntelemaan puoluesihteeri Sirpa Puhakkaa ja Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Anderssonia.

Li Andersson on kiinnostava sen vuoksi, että hän terapioi Jari Sarasvuon Emilia Kukkalan rusikoinnin jäljiltä. Li Andersson on myös mielenkiintoinen siinä mielessä, että näistä kahdesta Kuopiossa esillä olevasta naisesta, tällä on parempi substanssi sanoa jotain Natosta sekä Suomi-Islanti -ilmapuolustuskuviosta.

Kysyn Sirpa Puhakalta toistamiseen, milloin tämä voisi tulla Lapinlahdelle. Kysyin asiaa Helsingissä Eurooppa-seminaarissa joulukuun alussa. Sirpa Puhakka oli seminaarissa hyvin kiireinen ja sanoi, että lähetä hänelle sähköpostia.

En lähettänyt, sillä sain Hannulan Ullalta sähköpostia siitä, että Puhakka on tulossa Kuopioon nyt lauantaina. Äärimmäisen mielenkiintoista on, että Sirpa Puhakka Pohjois-Savon vierailullaan käy myös Iisalmessa. Sama ilmiö oli ministeri Merja Kyllösen vieraillessa Pohjois-Savossa.

Lapinlahti jäi silloinkin väliin.

Hyvä on. Iisalmessa on paljon kivemmat vassarit kuin täällä. Ymmärrän. Mutta koetan Kuopiossa lauantaina sanoa Puhakalle, että Lapinlahdella on muitakin vassareita kuin minä, ei-kiva Pia Valkonen.