Omnipotentti Mikael Jungner ja mamukirjoitus

ma 14.1.2013

Tänä aamuna muistin aukaista Iisalmen Sanomat heti aamusta. Siellä oli kauan odottamani Antti Loimalahden vasen suora.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että perheidemme kanssakäyminen on vähän kankeaa tuloerojen vuoksi, mutta senkin olen valmis myöntämään, että Antin kirjoitus oli hyvä. Etenkin pidin lauseesta, jossa Antti sanoo, että ei suunnittele Ylä-Savosta poismuuttoa kuin ehkä parina huonona päivänä vuodessa.

Antti toivoo Iisalmeen yleistä saunaa Poroveden rannalle. Siellä voisi käydä meidän perhekin, jos sellaisen iisalmelaiset joskus saavat aikaan. Meillä ei nimittäin saunaa talossamme ole.

Kodinhoitohuone sen sijaan on. Eilen mietin, olenko sittenkin ehkä keskiluokkainen, kun mätin kodinhoitohuoneessa kumpaakin pyykinpesukonetta täyteen ja tuskailin rikkinäistä kuivausrumpua.

Keskiluokkaahan ei oikeastaan ole. Loppujen lopuksi on vain yksi suuri omistamaton sekä toinen huomattavasti pienempi, koko ajan pienempi, pääoman omistajien luokka. Kapitalismin kehityshän tyssää aina monopoleihin. Pääomat jäävät yhä vähempien käsiin.

Keskiluokkaisuus on mielentila. Se ei riipu siitä, onko talossa kodinhoitohuone. Se on myös asenne.

Mietin edelleen Ilkka Malmbergin juttua Kaija Saariahon Simone Weil -sävellyksestä. Säveltäjä itse loukkaantui siitä, että toimittaja rehvasteli sivistymättämyydellään. Säveltäjä koki jutun korkeakulttuurin vastaisena. Kirjoitti Ilkka Malmbergille avoimen kirjeen, joka on luettavissa netistä:http://www.hs.fi/kuukausiliite/S%C3%A4velt%C3%A4j%C3%A4+Kaija+Saariaho+vastaa+Ilkka+Malmbergille/a1305624169999

Minä loukkaannuin jutusta sen vuoksi, että ikään kuin molemmat jutun osapuolet olisivat halunneet sanoa, ettei omasta yhteiskuntaluokasta lähdetä vapaaehtoisesti ja tietoisesti. Jos haluaa lähteä keskiluokasta, on sieltä pudottava. Tikkisen Hannele oikeastaan huomasi sen jossain tekstarissaan: "Miten niin luokkapudotus työväenluokkaan? Pudotus? Miksi pitää ajatella pudotuksena?"

Olisi ollut mielenkiintoista, että joku toimittaja olisi kysynyt Saariaholta, miksi tämä valitsi sävellyksensä tarinaksi Simone Weilin, ranskalaiskommunistin, elämäkerran. Malmberg tulkitsi Simone Weilin elämän ainakin niin, että kulttuuriälymystöstä ei lähdetä työväenluokkaan. Se on kuolemaksi.

Oikeastaan samantyyppinen asetelma on esillä lauantaimyöhäisillan jenkkitelevisiosarjassa Valistunut. Siinä tietokykykapitalismin airut Amy tipahtaa jonkin logonomistajayrityksen kauneudesta ja terveydestä suoraan firman kellariin tietokykykapitalismin uuden työväenluokan pariin.

No, Amy tiputetaan. Simone Weil haluaa itse työläiseksi. Ilkka Malmberg tulkitsee jutullaan yhteiskuntaluokkia mielestäni seuraavasti. Koska Ilkka Malmerg ei voi korkeakulttuuria seuraamalla nousta ylempään luokkaan, ei kukaan voi ottaa myöskään keskiluokasta lopareita.

Koska keskiluokkaa ei oikeastaan ole, voimme itse päättää, kuulummeko siihen vai emme. Tulkitsen myös niin, että Rosa Meriläinen haluaa kuulua jopa ylempään sellaiseen.

Meriläisen ja Simo Frangenin Franzille ei kelvannut kunnallinen päivähoito. He halusivat palkata lapselle päivähoitajan itse. Jossain Meriläisen kirjoista myös on kohta, jossa Meriläinen tunnustaa - en muista suoraanko vai rivien välissä - inhoavansa Tammelan torilla mustaa makkaraa syövää alaluokkaa.

Näistä kohdin kyllä pystyy päättelemään, mihin yhteiskuntaluokkaan pariskunta itsensä asemoi.

Meriläisen ja Frangenin kanssa samaa junttikaupunkia asuva kirjallisuusdosentti Markku Soikkeli puolestaan viime perjantain blogimerkinnässään loihe lausumaan, että STX-tukiaisia vaativat metallityöläiset olisivat jotain uutta työväenluokkaa:

"Nykypäivänä työläiset ovat niitä, jotka itkevät ja parkuvat, kun eivät saa rakentaa luksusristeilijää riistäjäluokan lomailuun." http://people.uta.fi/~csmaso/viidakkokirja.htm#viimeisin

Soikkelilla on yliopistolla jäljellä enää parisensataa työpäivää. Eikös hän siten kuulukin meihin työmarkkina-asemaltaan epävarmoihin - prekaareihin? Mehän sitä uutta työväenluokkaa olemme. Me prekaarit. Voisimme ottaa oppia perinnetyöläisistä ja panna vaikka persettä penkkiin, kun huomaamme epäkohtia.

Mikael Jungner se vain eri kuolemanvaaroistaan huolimatta sen kun muuttuu yhä uusliberaalimmaksi. Hyvä on, Jungneria ei saa arvostella ennen kuin on lukenut sosialisti Erich Frommia, mutta arvostelenpas kuitenkin.

Luin Jungnerin eilisessä Hesarissa olleen haastattelun siten, että tyyppi on armoton.

Ei saa osoittaa heikkoutta, vaikka olisi sädehoidossa. Pitää raahautua työpaikalle irtisanomaan ja kehittelemään kaikenlaisia mystisiä matriisiorganisaatioita, vaikka olisi syöpähoidoista oksennukset rinnuksilla ja välillä paskat housussa.

Miten niin Jungner uusliberalisti?

Jungneria veikkasin uusliberalistiksi, sillä oli voimakkaasti Paavo Lipposen takana tämän pressanvaalikamppailussa.

Lakkasin veikkaamasta, kun luin Jungnerin blogia. Tyyppihän on just sitä: "Olennaista ei siis ole jako julkisen ja yksityisen välillä. Olennaista on jako suljetun hallinnan (suunnitelmatalous) ja avoimen ketteryyden (mahdollisuuksien talous) välillä." http://mikaeljungner.fi/blogi/

Jungner havaintojeni mukaan oli ensimmäisenä poistamassa paikallisyhdistyksensä, Töölön demokraattien, nimestä sosiaalia. Lisäksi tämä on jo pitkään ollut sitä mieltä, että vasemmisto-oikeisto -jaolla ei ole väliä.

Koska kaikki suomalaiset eivät valitettavasti ole samanlaisia omnipotentteja ja tekemisissään intohimoisia kuin blogisti itse, tämä tuskailee: "Kun innostunut ihminen on kaikkein aikaansaavin, miten innostamme lukemattomat apaattiset suomalaiset elämään täysipainoista elämää?"

Lukemattomat apaattisen suomalaiset elämään täysipainoista elämää? Hei, haloo Mikael, lukemattomat suomalaiset potkaistiin apatiaan juuri siinä kohtaa, kun ihailemasi tekopirteä, kaikilla-meillä-on-täällä-niin-vitun-kivaa-kun-on-tää-laizzes-faire -ideologia pääsi vallalle. Hegemonisiksi hokemiksi.

Jotain osuvaakin Jungner on sanonut. Stillerin Pressiklubilla Jungner huomasi, että vaikka kuinka keskiluokkaiset tekisivät koulutyttö- ja poikamaisesti kaiken oikein, keskiluokasta tippuu koko ajan väkeä. Aika useasti suoraan lumpenproletariaattiin, lisään minä.

No, nyt jäin koukkuun Jungnerin blogiin. Kuunnelkaapa tätä: "Innostunut ja lahjakas ihminen voi saada ihmeitä aikaan." "Menestys vaatii tarkoituksen, joka innostaa ihmiset käyttämään lahjojaan".(blogikirjoitus 20.2.2012) Voi jeesus kristus sentään, voin pahoin. Pääasia on, että on innostunut ja lahjakas! Sitten kyllä pärjää elämässä. Voi hyvä helevetti, sanoisi Hannulan Ulla.

Tää tyyppi ei voi olla tosissaan:

"Innostava tarina on meiltä vielä hakusessa, mutta valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen vuosien takaisessa unelma-ajattelussa on aineksia syvempäänkin tarinaan. Samoin pääministeri Jyrki Kataisen puheiden takaa voi löytää entisen tulevaisuusvaliokunnan
puheenjohtajan tulkintoja Pekka Himasen kukoistusajattelusta."

Kyllähän me vasemmistolaiset olemme aikamoisia ilmapiirin pilaajia näiden uusliberaalidemarien rinnalla.