Asesimulaattori koulussa

ma 25.2.2013

Nyt on aika oikaista itseäni. Matin ja Liisan koululla ei muutama viikko sitten ollut mielenosoitusta Metsästysseurojen keskusliiton lanseeraamaa riistapäivää kohtaan sinänsä, vaan sitä, että koululle tuotiin ampumasimulaattori.

Kun täytin lasteni koululta tuomia lappusia riistapäivästä, olin tapani mukaan hajamielinen. Jossain alitajunnassani kahlasin läpi omia metsästystä kohtaan tuntemiani kaupunkilaismaisia ja sangen akateemisia ennakkoluulojani.

Sitten minua alkoi naurattaa into, jolla kuopukseni asiaan suhtautui. Kuopukseni, joka suurin piirtein voitelee itsensä margariinilla joka aamu mahtuakseen farkkuihinsa, ja liimailee sormiinsa rakennekynsiä, olikin kiinnostunut metsästyksestä harrastuksena.

Minullahan on jonkin verran nielemistä tämän lentopalloharrastuksessakin. Totta kai olen ylpeä, mutta jollain tasolla tunnen kokeneeni kummankin lapseni kanssa tappion. Kumpikaan ei ole kiinnostunut lukemisesta, vaikka todellakaan meidän perheessä ei ole kyse siitä, etteikö lapsille olisi pienenä luettu ääneen.

Ääneen luvun aloitti lasten isä jo Marian sikiövaiheessa. Luki vatsani päällä venäjäksi Andersenin satuja, sillä lasten isä oli vakuuttunut siitä, että jo alle 26-viikkoinen sikiö kuulee.

Myös uskonnollisessa kasvatuksessa olen epäonnistunut. Olen kasvattanut ainakin yhden taistelevan ateistin, joka ei jumalajutuista juurikaan piittaa. Olivat ilmeisesti pienenä liikaa kirkossa, sillä isänsä oli Pielavedellä vt. kirkkoherran ponomari. Kiintiö tuli lasteni ensimmäisinä elinvuosina täyteen.

Jokin taustalla kaihersi. En vain osannut pukea sitä edes selkeäksi ajatukseksi lasten riistapäivälappuja kirjoittaessa.

Se oli asesimulaattori. Onhan se vähän kornia näin kouluampumisien jälkeen tuoda koululle laitetta, jolla mainostetaan ampumista. Pohjois-Savon riistapiirin tarkoitus oli hyvä, mutta asesimulaattori riistapäivän sisällä oli liikaa.

Lapinlahden erityisnuorisotyö osasi aikoinaan mielestäni reagoida oikein. Olin joskus Matti ja Liisa -lehden palveluksessa tekemässä juttua, kun nuorisotyöntekijät vetivät Pajujärven koululla nuorison värikuula-ampumaleiriä.

Silloinkin jouduin miettimään omia kantojani. Päätin suhtautua leireihin niin, että nuoret saivat värikuulaleirillä purkaa energiaansa sekä aggressiivisuuttaan. Ehkä se oli hyvä.

Kun kouluampumisista alkoi tulla arkipäivää, nuorisotyö ei enää leirejä järjestänyt. Sekin oli todella hyvä asia.

Itse kannatan lisäksi tiukennuksia aselakeihin. Kuinka monta kuollutta pitää tulla ennen kuin asia järjestyy?

Jahtiin, metsään, hop, hop!

Mielestäni koululaiset olisi voinut viedä oikeasti jahtiin. Niin kuopuksellenikin olisi käynyt kouriintuntuvasti ilmi, että jos haluaa metsästää, on väistämättä mentävä metsään. Lisäksi jos haluaa syödä lihaa, on totuttava ajatukseen, että elävää eläintä ei voi syödä.

Se on ensin tapettava. Ja jos tykkää pekonista, ei inise hajusta, jos joutuu elämään sikalan vieressä. Sitäkin olemme kokeilleet muinoin Alapitkällä, jossa asuimme samalla pienellä niemekkeellä kuin Heikkilän siat.

Muistan, että toistelin nirppanokilleni samaa kuin isäni, kun ammoin Kärkölän Järvelän Nummenkulmalla valitin Salosen Riston ja Marjatan pellolle levittämästä lietelannasta. Isäni, talonpoika henkeen ja vereen, sanoi suoraan: "Suus kiinni, se on leivän haju!"

Mörttisen kanalan ja Rauhamaan sikalan hajua koulutaksissa käytin taannoisessa blogimerkinnässäni alleviivaamaan Nummenkulman kylä luokkaeroja.Mörttiset ja Rauhamaat olivat kanaloineen ja sikaloineen ökyrikkaita eikä Leena Mörttisen pankkiuraa tai nousukiitoa Elinkeinoelämän keskusliitossa tunnu agraaritausta haittaavan.

No, Salosilla oli jossain vaiheessa kunnan suurimmat verotettavat tulot, mutta ökyjä he eivät missään nimessä olleet. Työteliäitä, hiljaisia maatiaisia kylläkin. Aina töissä. Kävin jossain hevostuskani vaiheessa harjaamassa Salosten lehmiä ja naapurit suhtautuivat minuun huvittuneen ystävällisesti.

Eikä Kaisa Merenmies todennäköisesti möykännyt koululla riistapäivänä. Se myös tulkoon tässä oikaistua. Mielestäni olisi voinut möykätäkin. Ei sen puoleen.