Ruotsalainen maitolinja-asentaja ja virolainen putkimies

ma 11.2.2012

Eilen uusi ystäväni Raija, ammatiltaan pastori, kysyi aivan vilpittömän ihmeissään, kuinka me Matin kanssa - yrittäjät - voimme kannattaa jotain niin vanhanaikaista ideologiaa kuin vasemmistolaisuutta. Kysymys oli hyvä - ja Matti perustelikin sitä puolisen tuntia analyysilla omista lähtökohdistaan.

Sitten piti lähteä kohti Kyyhkyskylää.

Kuten jo eilen kirjoitin; Varpaisjärven Itäkoskelta läheltä Rautavaaran rajaa ei voi muuta tulla kuin korpikommunisteja. No, tulee sieltä suunalta tosin yläsavolaisia zapatistejakin, mutta jätetään tällä kertaa iisalmelaisen subcomandanten myytti kasvamaan rauhassa.

Luulin jo, että tämä on Kajaanin käräjäoikeudessa Talvivaara-kuviensa vuoksi, mutta ei onneksi ollutkaan.

Emme eilisessä keskustelussa päässeet pienyrittäjyyteen, joka on mitä suuremmassa määrin itseriistoa. Yrittäjällä on yrittäjän vapaus, mutta myös ehdoton vapaus jättää itsensä ja perheyrityksessä perheenjäsenensä ilman palkkaa.

Vastasin Raijalle myös kollegastaan Kai Sadinmaasta. Sadinmaa suurin piirtein sanoo sen, mitä me vasemmistolaiset ajattelemme. Kun se tulee jostain noin odottamattomasta suunnasta, pappisluokka ei pidä sanomaa vanhentuneena.

Jokin mysteerinen juttu tässä on. Jos vasemmistolainen alkaa puhua vasemmistolaisesti, yleinen näkemys on, että sanoma jotenkin haisee tai on vähintäänkin tunkkainen.

Ulja(a)sta taistelutahtoa

Sain kuitenkin lisää taistelutahtoa luettuani tohtorisnaisen ja militantin ay-jyrän Päivi Uljaksen artikkelin maahanmuuttokeskustelusta. Artikkeli lienee jossakin www.sosialismi.netin kätköissä, mutta se oli eilen kilahtanut sähköpostiini. Printtasin ja luin loppuun tänään aamukahvilla.

Uljaksen artikkeli liittyy hyvin siihen, että olen pohdiskellut viime viikot Suvi-Anne Siimestä ja vasemmiston romahdusta. Päivi Uljas kysyi lauantaina vasemmistonaisten tilaisuudessa Kuopiossa, mihin vasemmisto Pohjois-Savossa oikein kuoli. Tämähän on ollut punaista aluetta perinteisesti.

Arvelin, että ehkä vasemmiston romahdus täällä alkoi Vasemmistoliiton perustamisesta. Tai jos ei alkanut, puolueen perustaminen sinetöi sen.

Puolue on loppujen lopuksi epäterve uusliberaaali luomus ja sen perustamiseksi ajettiin tarkoituksella alas vanhat toimivat rakenteet. Kysykää ihmiset tätä Kuopion Maxi Kaukoselta ja kysykää samalla, miksi tämä ei maksa enää puolueen jäsenmaksua.

Olen pohtinut, miksi vasemmisto on näihin kunnallisvaaleihin asti pitänyt Lapinlahdella pintansa. Lapinlahden vasemmistohan on ollut pohjoissavolaisista vasemmistojärjestöistä aktiivisin. Millä vasemmistojärjestöllä Pohjois-Savossa on Suomen nuorin työväentalo, oma toimiva tanssilava sekä vielä Kino Sirénin tapainen elokuva-aktiviteetti?

Lapinlahden vasemmiston tähänastinen elinvoima on perustunut siihen, että Vasemmistoliitto ei ole päässyt sitä häiritsemään. Täällä on ajateltu omilla aivoilla.

Joskus aivot ovat piinallisesti olleet etupäässä Pentti Rythin aivot, mutta siitä huolimatta, että paikkakunnalla ovat hypänneet kaikki vasemmistoliittotoplokkaat Suvi-Anne Siimeksestä Matti Viialaiseen, ei täällä ole ryhdytty koskaan esimerkiksi kommunistivainoihin, kuten Sonkajärvellä. Mattikaan ei polttanut SKP:n jäsenkirjaansa, vaikka oli paikallinen vasemmistopuheenjohtaja.

Tästä asiasta en aviomiestäni hauku, vaikka kaikesta muusta haukunkin.

Lapinlahden vasemmisto ry on peräisin vanhoilta hyviltä SKDL-ajoilta. Myönnettävä on, että kilhakimmat järjestötoimijatkin ovat toden totta peräisin SKDL-ajoilta, mutta me uudet toimijat otamme sen hienona haasteena.

Meillä Lapinlahdella on vielä pelastettavaa, mitä muualla ei ehkä ole senkään vertaa.

Politiikan julkisivun tympeys

Mitäs tällä kaikella on tekemistä puolalaisen putkimiehen tai ruotsalaisen maitolinja-asentajan kanssa? Suvi-Anne Siimeksen kirjassa Politiikan julkisivussa minua alkoi tympiä se, että Siimes arroganssissaan arveli suomalaisen työläisen vihaavan puolalaista putkimiestä.

Koska Vasemmistoliitto ei ole osannut vastata työväenluokan huutoon, ovat työväenluokkaan itsensä asemoineet kääntyneet persujen puoleen. Ehkä ay-Putkonen ei ole muukalaisvastainen, mutta kyllä edelleen persujen kantapäiltä löytyvät Halla-ahot ja kumppanit.

Vasemmistoliitto saa persujen kannatuksen paisumisesta syyttää ylihygieenistä itseään. Suvi-Anne Siimeskin mukeltaa läpi koko kirjansa jotain ympäripyöreää työelämästä. Samalla vapaan kilpailun ideologia, jonka Siimeskin allekirjoitti lopulta avoimesti vuonna 2009 asettumalla Risto E.J. Penttilän taakse, syötettiin meille vasemmistolaisille salavihkaa.

Se, että puolueen puheenjohtaja sanoo, ettei ole minkään sortin sosialisti, oli kyllä kiitettävää rehellisyyttä, mutta johti lopulta marxilaisen Yrjö Raution eroon Kansan Uutisten päätoimittajan paikalta.

Ei Yrjö Rautio todellakaan ollut mikään miellyttävä esimies ja kyllähän se korpesi, että työskenneltyäni Kansan Uutisille melkein puoli vuosikymmentä piti minun edelleen esitellä itseni työnantajalleni.

Rautio sentään koetti muistella Marxia. Siitä hänelle pisteitä. Nyt Yrjö Rautio kirjoittelee kyynistä poliittista palstaansa Apu-lehdessä eikä huomaa, että uusi vasemmisto on olemassa.

Vasemmistoliittokaan ei ole sitä huomannut.

Anna Kontula on sen sanonut jo Yrjö Raution eron aikaan Ylioppilaslehdessä: "Tähän saakka on tuntunut siltä, että muualla yhteiskunnassa on käynnissä kova vasemmistolaistuminen, mutta Vasemmistoliitto puolueena ei pysty siihen vastaamaan” http://ylioppilaslehti.fi/2004/01/kadonnutta-marxia-metsastamassa/

Yrjö Raution ongelma kuitenkin on, että tämä vihaa entisiä taistolaisia. Eiköhän vihan voisi jo vähitellen unohtaa, sillä entiset taistolaiset alkavat olla jo seniilejä ja vaarattomia. (Anteeksi, Erkki Virtanenhan (vas.) on kuulema entinen taistolainen.)

Sillä aikaa, kun puolue-eliitti Vasemmistoliitossa mussutteli porvaripuudeleina sitä sun tätä ympäripyöreää, ovat tuloerot revenneet globaalistikin sietämättömälle tasolle.

Barclays-pankkiryhmän pääjohtajan ansiot ovat nousseet lähes 5 000 prosenttia vuodesta 1979. OECD:n mukaan koulutetut työntekijät, ylin johto sekä pankkiirit hyötyvät eniten globaaleista työmarkkinoista.

Samaan aikaan eliitti haluaa parempia palveluita. Eliitin perässä tulla hymmertää keskuslämmitetty keskiluokka, joka haluaa wc-istuimensa taakse puupaneelit. Eihän sitä punaviinipieruissaan koskaan tule kusseeksi pöntöstä ohi.

Mistä muusta sunnuntai-Hesarin kirjoittajan Anna-Stiina Nykäsen juttu Tyhmissä on Suomen tulevaisuus kertoo kuin siitä, että ylempi keskiluokka ja elitti toivoo alempien luokkien nuolevan heidän varpaanvälinsä joka aamu ennen kuin nämä asettuvat läppäreidensä ääreen latte-kahvilassa?

"Mutta mitä me itse tarvitsemme? Jotta arki sujuu, jokaisella pitäisi olla lankomies, joka osaa remonttihommat, sukulaispoika, joka on nörtti, ja vielä isosisko, joka soittaa ja muistuttaa, kun pitää siirtyä IBAN-tilinumeroihin." http://www.hs.fi/sunnuntai/Tyhmiss%C3%A4+on+Suomen+tulevaisuus/a1354342012116

Tiedän tämän toiveen, jota yhä useammin lausutaan ääneen. Ei ole sattumaa, että Michel Houellebeqin romaanissa Maasto ja kartta eliittiin kuuluva taiteilija etsi kirjan alussa putkimiestä, työn tekijää. Samaa viestitti Hesarin kuukausiliitteen uusi sarjakuva Ajatushautomo.

Työko muka loppu. Höpöp höpö. Ylempi keskiluokka ei tahdo itse enää siivota huushollejaan eikä osaa vaihtaa kotonaan edes lampun poltinta. Toisaalta heillä ei ole tahtoa maksaa esimerkiksi raksamiehien työstä sellaista korvausta, että tämä sillä eläisi.

Tämän olen niin sata kertaa huomannut, kun pitäisi viimeiset laskut lähettää jollekin keskiluokkaiselle tyhjätaskulle. Vittu, mikä vinkuna alkaa. Menisivät pankkiin ja hakisivat remonttilainaa. Sen voi maksaa takaisin vähin erin.

Palkka-alet

Päivi Uljas käy artikkelissaan läpi kapitalismin kehitystä. 1800-luvulla, jolloin Marx Pääomansa kirjoitti, kapitalismi oli yhtä sekavassa vaiheessa kuin nyt. Vanha ammattikiltalaitos oli murentunut ja uudet työläiset eivät vielä olleet älynneet järjestäytyä.

Nyt kun Suomen eliitti haluaa varpaanvälinsä nuoltavan joka aamu ja Jari Sarasvuo sitä, että hänen vanhan äitinsä takapuolen pyyhkii entinen paperityöläinen (Sarasvuo Yle Puhe ti 5.2.2013 löytyy Areenalta) puoli-ilmaiseksi, olemme me uusvassarit menneet todella halpaan. Vaadimme perustuloa.

Perustuloajatus vaatii paljon nykyistä perusteellisempaa keskustelua. Ainakin sen taso on oltava kunnollinen. 750 euroakaan ei riitä, kuten Arja Alho kirjoittaa pamfletissaan.

Onko nimittäin jokin ihme, että ansiosidonnaisella oleva 1 200 - 1 600 euroa kuussa saava tiukka ammattilainen, ei ihan heti innostu 560 eurosta?

Päivi Uljaksen artikkeli oli avartava. Uljas pukee sanoiksi monta asiaa. Eliitti edullisten ja laadukkaiden palvelujen toivossa haluaa, että alemmat yhteiskuntaluokat värjöttelevät kylmällä parkkipaikoilla pestäkseen heidän city-maastureidensa ikkunat.

Sen vuoksi keskiluokkaiset köyhimykset nöyryyttävät mielellään ammattiylpeitä raksamiehiä kylppäreissään tai inisevät rakennuttaessaan jotain ylihienoa kolossia, että tämä tulee meille kalliiksi.

En yhtään ihmettele, jos meidän firman raksaliittolaiset hieman naureskelevat punavihreälle toimitusjohtajalleen.