Kerrankin samaa mieltä kuin MTK-puheenjohtaja

pe 1.2.2013

Odottelen telkkarista Jälkiviisaita. Ykkösaamun Jakke Holvas lupasi, että Jälkiviisaat käsittelevät Jyväskylän natsi-iskua. Kävin tänä aamuna kirjailija Saara Henrikssonin blogissa heti ensimmäisenä. Myös Saara Henriksson kommentoi Alexander Stubbin mautonta möläystä Twitterissä.

En ole Twitterissä ja nyt tuli sellainen olo, että ehkä en ole mitään olennaista menettänyt.

Ykkösaamussa susien salakaatoa kommentoi Puumalan Leukoin mahtava Puttonen. Joudun nyt sanomaan, että olen samaa mieltä. Uskoisin, että susikantaa harventamalla saataisiin pedot kauemmas taajamista.

Meiltä nimittäin häivisi koira. Mitään muuta selitystä emme keksi kuin susi, sillä olemme marhanneet junarataakin edestakaisin selvittääksemme, jäikö Manta junan alle. Mantalla oli katoamisensa aikaan kiima ja siinä tilassa nuori narttu voi helposti laukata kilometrikaupalla - varsinkin, jos isoisä on porokoira.

Porokoian normaali päivälenkki saattaa olla 125 kilometriä.

Koska liikun paljon koirineni lähimetsissä, toivoisin, että sudet väistelisivät meitä tai asuisivat jossain saloilla. Kokemusta karhuistakin meillä on. Asuimme kesän 1999 Puumalan Huuhkaalassa, ei kovinkaan kaukana MTK-puheenjohtajan Leukoin mahtitalosta. Lasten isä kävi peltotöissä Juvan ja Puumalan rajalla.

Odotin Annaa, hoidin pientä keskosvauvaa ja isäni dementoitui. Lasten ukista tuli sinä kesänä hoidettava.

Oman lisämausteensa eloon antoi pihakarhu, joka kävi lähinaapurin Närhin Heinon mehiläispesiä penkomassa. Röyhkeästi vanhan Kievarin pihassa. Närhin Heino sanoi, että jos pihakarhu vielä tulee mehiläispesille, hän ampuu, vaikka lupaa ei olisikaan.

Valitettavasti jouduin olemaan samaa mieltä, sillä ainoa perheemme huvitus, johon meillä peltotyöläisen palkkioilla ja minun äitiyspäivärahoillani oli, oli kävellä lastenvaunujen kanssa metsäteillä ja -poluilla.

Me emme onneksi pihakarhua nähneet. Karhunkakkakasoja vain.

Meillä oli nimittäin oma karhubarometri. Reilun vuoden ikäinen pystykorva Miro, joka karhun ilmestyessä lähelle, painautui vasten isäni talon seinää ja alkoi laulaa. Koiran laulu ei ollut ulinaa, se oli outoa jollotusta, jonka tarkoitus oli kertoa meille, että nyt ei ole turvallista liikkua rantasaunallekaan.

Huuhkaalan pihakarhusta tuli myös jonkinlainen nähtävyys. Kun se möyri keskellä kesäpäivää lepikossa, Puumala-Imatra -tie ruuhkautui pysäköidyistä autoista. Karhu sai surmansa heti ensimmäisenä karhunmetsästyspäivänä 20. elokuuta 1999.

Leukoin mahtava Puttonen

Leukoin mahtava Puttonen oli isälläni aina tapana sanoa vähän vinosti.

MTK-puheenjohtajana on Aarno Puttonen, jonka isä Ensio taisi olla suurin piirtein isäni ikätovereita Puumalassa. Isäni suuri kertomus oli, kuinka he äitini, Vienon, kanssa lähtivät Sorjosten sukutilalta Vyyhtilästä. Ennen kuin tuli riitaa.

Isäni oli koko elämänsä ajan oritentoitunut siihen, että hänestä vanhimpana poikana tulee sukutalon isäntä. Vyyhtilän vanhoilla isännillä Heikillä ja Kallella oli ilmeisesti isääni varten kuitenkin ollut suunnitelma, että tämä lähetetään raivaamaan omaa tilaansa Kolvosenmäkeen.

Kolvosenmäki meni kirjailija Elsa Heporaudan, Kalevala-korun kehittäjän, isän Lassi Koposen sahatakauksissa vasaran alle joskus 30-luvun vaihteessa. Näin olen ymmärtänyt pikku serkkuni kirjoituksista. Isäni joutui rintamalle ja sillä aikaa perheen toiseksi nuorin veli Timo oli ottanut henkisesti isännän paikan.

Täältä Lapinlahdelta yli kuusi vuosikymmentä vuotta myöhemmin ajatellen näin on hyvä. Ei meidän äiti olisi koskaan sukutilalle oloutunutkaan.

Kansahuollon varajohtajana hän oli tottunut jo siihen ihan toisiin kuvioihin kun tilan emännyteen. Eihän äitini varmaankaan osannut edes lypsää Vyyhtilään jouduttuaan.

Bulvaaneja

Isäni muistaa itse, miten painostava tunnelma Puumalan Kaipaalassa oli, kun Koposen sahan takia iskivät päälle vuosisataisten sukutilojen pakkohuutokaupat. Häkkisen isäntä Vyyhtilän naapurista ei kestänyt paineita - eikä ilmeisesti osannut pelata itselleen bulvaaneita, kuten Sorjoset.

Bulvaanien käytöstä Vyyhilän pelastamiselta vasaran alta on huhuttu suvussamme.Myös isä vihjaili siihen suntaan.

Häkkisen isännällä ei ollut suunnitelma b:tä. Isä muistaa, kuinka tätä oli koko kylä etsimässä. Jäljet veivät metsään. Ja isäntä löytyi puuhun hirttäytyneenä.

Sen vuoksi isäni suhtautui aina myös epäilyksellä Puumalan rikkaaseen kalastaja Uku Puupposeen. Kalastaja Puupposen isä oli 30-luvulla vallesmanni, joka ymmärsin kasvattaneen omaisuuttaan vetämällä pakkohuutokaupoissa metsäomaisuutta  puumalalaisilta.

Kolonialisti, perkele.

Viime kesänä söimme muikkuja lasten isän muistoksi Puupposen pojan tyttären Poiju-ravintolassa. Lasten isä eli viimeisiä päiviään Kysillä, olimme katsomassa tälle hautapaikkaa. Satamaravintolaan tuli vähän ärtyisän oloinen vanha mies jokin kassi kädessään ja saapasteli Satamaravintolan keittiöön.

Se oli Uku Puupponen, legendaarinen ja upporikas kalastaja.

Mitä tällä on tekemistä Leukoin mahtavan Puttosen kanssa?

Se, että vanhuus kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Uku Puupponen vaikutti - hellyttävältä - vanhalta sedältä, kävellä vinttasi ravintolasalin poikki terävästi ja liikkeissä oli vielä täräkkyyttä. Ensio Puttonen sairastui loppuvuosinaan ilmeisesti alzheimeriin ja vaimonsa toimi tämän omaishoitajana.

Olivat isäni kanssa usein samoissa sotainvaliitien tilaisuuksissa vai olivatko ne sotaveteraaneja? Kuitenkin.

Jälkiviisaat äsken

Jahah, näyttää siltä, että oikeiston intresseissä on irrottaa Jyväskylän Vastarintaliikkeen isku poliittisista tarkoitusperistään.

Siinä mielessä partansa tänä aamuna ajamatta jättänyt Nokian entinen Kalle Isotalo oli oikeassa, ett taustalla ovat yhteiskunnalliset syyt.

Jos työttömyys poistettaisiin, eivät nuoret miehet tarttuisi puukkoihin. Se on totta, mutta totta on myös se, että kyseessä on äärioikeisto, joka ei halua, että heistä puhutaan tai heitä tutkitaan.

Eivät he todellakaan ole idiootteja, kuten Jan Erola, akateemisessa arroganssissaan sanoi. Kaukana siitä.