Mieheni on yleisnero

pe 22.3.2013

Mieheni taitaa sittenkin olla yleisnero. Matti pykersi Marialle joskus vuonna 2005 vanhasta lasten turvakaukalosta sekä kottikärryn rungosta kuljetuslaitteen, jonka turvin saatoimme käydä Hossassa vaeltamassa syyslomalla.

Homma meni kuitenkin niin, että Maria pikkuruisena ja kevyenä kuusivuotiaana oli kantorinkassani. Ja viisivuotias pikkusisko istui Matin rakentamassa kuljetuslaitteessa.

Reissu on jäänyt Marian mieleen. Tyttö oli niin kevyt, että saatoi hyppiä puunrunkojen ylitse Hossan poluilla estehevosena. Retkeä muistellaan meillä yhä.

Viime viikonloppuna Maria tahtoi jäälle kuvaamaan. Itseään. Tilasi Ginatricot´sta uudet ray banit ja tahtoi vaihtaa facebookin profiilikuvan. Ajatteli, että Korpijärven jäällä on juuri sopiva valaistus kuvata itseään ray baneissa. Jäällähän on nyt lunta, mitä tyttö ei tullut ajatelleeksi.

Matti otti samaisen kottikärryn kaukalon ja liitti ne erilaisten viritysten avulla leveisiin puusuksiin. Kaukalon Matti pehmusti Makasiinista ostamillani matonpätkillä, jotka joku halpa- tai lapsityöläinen oli kutonut niin erivärisistä kuteista, että matot joutuivat meillä pannaan. Niistä kyllä voisi yhdistelemällä saada vielä jonkinlaisen koirakestävän sängynpäällisen.

Ajoimme kuomuperäkärryn kanssa Limaniemen rantaan. Matti nosti Marian kaukaloon. Ajat olivat kuitenkin muuttuneet. Mariasta tuntui kammottavalta istua kuin vauva kottikärryn kaukalossa. Ihan kuin olisi ollut vannassa, näytti tyttö ajattelevan. Valokuva otetiin kuitenkin. Pyörätuolissa ja järveltä kajastavassa iltapäivän valossa.

Tulipa käytyä ihastelemassa tulevaa ekomuseota kevätaurinkoisena sunnuntaina.

Tänään Marian luontoelämyskaukalo pääsi ansaitsemaan meille rahaa. Piti toimittaa Matin metalliseppäveljen firman korjaama saunankiuas Martikkalan kesäkodille. Olimme korjanneet siellä hirsisaunaa ennen lumien tuloa. Tietä kodille ei ollut aurattu talven aikana.

Ajoimme aamulla kesäkodin pikku tien päähän pakulla ja samaisella kuomukärryllä. Ladoimme kelkan ulos kärrystä. Sidoimme kärryyn Matin sekä Murun. Matti veti kiuasta kelkassa Murun kanssa.

Minä avasin latua Pimuun kytkettynä. Tosin jossain vaiheessa armahtaa äitikoira väylän aukaisusta, sillä se ei tahdo päästä pehmeässä lumessa minnekään.

Pimu muistuttaa ruumiin rakenteeltaan yhä enemmän minua. Border collie-isältään Pimu on saanut ohuet tikkujalat ja poikimisen jälkeen narttu on läskistynyt - aivan kuten minäkin. Kesäkodin edustalla oleva mäennyppylä tultiin ylös niin, että minut kytkettiin Mattiin ja vedimme Murun kanssa sekä Matin, kelkan että kiukaan mäen ylös.

Tätä voi jo sanoa hyötyliikunnaksi. Lähetämme nimittäin uppuroimisesta toimeksiantajalle laskun. Sekä läpilaskun kiukaan korjaamisesta. Tämän aamun uutisten ja aamutelevisiosession jälkeen en vieläkään muuten ymmärrä, miten investoisimme tätä enempää ja loisimme työpaikkoja, kun nyt olemme vapautetut yhteisöverosta. Saisitte luvan selittää.

Mustialan kartanon täysin pimeästä korjauksesta jatkan myöhemmin. Nyt on lähdettävä vammaisneuvoston kokousta johtamaan.