Kaisa Salmen Fellmanin pelto
-taideteokseen lähdemme

ma 15.4.2013

Jos jokin on kiintoisaa, on keskustelu ihmisen kanssa, joka ei halua antaa viimeistä sanaa. Eilen puhelimessa kääntyi juttu Lapuan liikkeeseen. Lapuan liike kiehtoo, sillä sen ainoana agenda tuntuu olleen kommunismin vastustaminen.

Kiehtoo liike senkin vuoksi, että olen viettänyt lapsuuteni sekä nuoruuteni Mäntsälän kapinan ja Hennalan vankileirien välimaastossa Kärkölän Järvelän Nummenkulmalla - lähellä Hollolan rajaa. Lisäksi onnistuimme Matin kanssa juhlimaan naimisiin menoamme Kustaa Tiitun kotitalossa. Kustaa Tiitu kutsui koolle ensimmäisen suuren Lapuan liikkeen kokouksen 1. joulukuuta 1929.

Sisällissodan tapahtumia ja sen jälkeistä ankeaa 1930-lukuakin olisi mahdollisuus käsitellä Kaisa Salmen käsitetaideteoksen osana Lahdessa sunnuntaina 28. huhtikuuta. Ilmoitin juuri meidän perheen Fellmanin pelto taideteokseen. Meidän perhettä mukaan lähtee neljä henkeä.

Viidelle olisi vielä UKI-pakussa paikka. Ilmoittautumisia otetaan vastaan tekstarille p. 050 5511611.

www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/tiedotusvalineille/fellmanin-pelto/

Tässä pätkä edellisestä linkistä:

"Fellmanin pellolle koottiin huhti-toukokuussa 1918 punaisten läntisten joukkojen antautuessa yli 20 000 sotilaan ja siviilin vankileiri. Vangit joutuivat viettämään pellolla lähes viikon ennen kuin siirtäminen Hennalan kasarmialueelle alkoi. Kaisa Salmen osallistavassa taideteoksessa toistetaan tämä tapahtuma nykyaikaisessa muodossa. Teos on sekä Suomessa että kansainvälisesti laajuudeltaan ja toteutustavaltaan ainutlaatuinen ja merkittävä."

Heikki Mäki-Kulmala kirjassaan Näin puhuu Sarasvuo avaa fasismin olemusta. Fasistisilla liikkeillä ei ole mitään omaa poliittista suunnitelmaa - riittää kun mystifioidaan jokin kansa ja aletaan vastustaa jotain. Siinä mielessä Stalinin ajan Neuvostoliitto oli vain maailmanpoliittista valtapeliä. Sosialismin tai edes työväen vallankumouksen kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.

Mutta Stalin kuoli jo vuonna 1953. Vuoden 1956 puoluekokouksessa asiaa käsiteltiin ja sen jälkeen 1960-luvulla Neuvostoliitto vaipui johonkin uinuvaan horteeseen. Pahan valtakunta se ei enää esimerkiksi 1970-luvulla ollut, jolloin Leningradissa muuan boheemijengi irrottautui Leningradin valtionyliopistosta ja alkoi elää omaa "vaihtoehtoelämäänsä".