Tarkastusraportti allekirjoittamaan

ma 27.5.2013

Sain jo valmiiksi kasan märkiä pyyhkeitä Kunnioittamaltani Vanhemmalta Seniorivaikuttajalta, jonka aseman vuoksi käytän tässä pseudonyymiä, siitä, että emme Lapinlahden tarkastuslautakunnassa huomanneet vuodelta 2012 tulevan miljoonatappiota.

Muutenkin tarkastusraportti oli kesy. Tunnustan. Joudumme siinä jopa myöntämään, että vammaispalveluiden organisaatiomuutos on parantanut vammaispalveluita.

Viikonloppu oli mukava. Lauantaina kävimme Matin pitkän pikkuserkun Paulin ja tämän Leenan residenssissä Sonkajärven Teerimäessä. Murkkupissiksetkin jaksoivat aikansa ja sitten Anna sanoi, että on kiire Mondolle notkumaan ja räkimään.

Eilen sain kuin sainkin Tiekkarin kolumin kirjoitettua ja toimitin menestyksekkäästi painon virkaa, kun Matti nosti lankun avulla yhden romu-Saabeista pukille. Piti vain kiskaiseman alta taka-akseli. Innostuikin purkamaan autosta vielä puskurit, jarrut, kaikki iskarit, jouset sekä sivulärpäkkeet.

En vieläkään pääse eroon romu-Saabeista. Niistä pitää irrottaa ovet. Ovissa on jotain sellaista metallia, joka kestää mitä tahansa. Kuulema vaikka läpiampumisen. Hienoa. Pihastamme voi hakea vaikka ampumaliivimateriaalia.

Purimme kattotiilikuorman. Kun kuorman pohja häämötti, minulta kirahti pinna. Siinä vaiheessa vasta! Kodinhoitohuoneessa odotti koko satsi ripustamatonta pyykkiä eikä edellisenä päivänä K-marketin jauhamaan jauhelihaa ollut kukaan paistanut.

Sormusen Veli-Matti kävi. Esittelin hänelle Hagar Olssonin ja luin pätkän Edith Södergranin runoa Jumalat nauravat. Velma avasi runoa Antiikin jumaltaruston kautta. Nyt Södergran on minulle hivenen ymmärrettävämpi. En oikein pidä hänen patetiastaan tai mahtipontisuudestaan.

Mutta nälkärunoilijan suhde Muumien Mörköön on kiinnostava. Luin naikkosten kirjeenvaihtoa siinä Matin minulle tarjoamia painotöitä odotellessa. Se myös oli kiinnostavaa, että Edith Södergran odotti bolševikkien kukistumista, jotta perheensä saisi jälleen tuloja joistain ukrainalaisista osakkeista.