Ihan Seiskaa tarkastuslautakunnassa

ti 7.5.2013

Pimu täytti eilen vuosia. Narttumme, jonka haimme kesällä 2007 Korpisten Pasasilta. Ottokin täyttää kohta kaksi vuotta. Otto on kissapoika, jonka siskot muuttivat Komulaisen Heidille Kuopioon.

Eilen oli tarkastuslautakunnan kokous. Lautakunta on elämäni eliksiiri. Olin eilen jotenkin yliväsynyt ja nauratin Irjoja (Heikkilä, kesk. ja Karttunen, kok.) Seiska-tason jutuilla. Puheenjohtaja Juha-Pekka Rusanen (kesk.) joutui hillitsemään minua nuijan kopautuksilla.

Kun etsiskelin sanoja aivopoimuistani siitä, miksi meistä tuntuu taas siltä, että vanhustyönjohtaja on irtisanoutunut, täydensi Varpaisjärven Markku Hartikainen (kesk.) lauseitani. Joku sanoikin, että mehän olemme kuin Tupu, Hupu ja Lupu. Sitä se samassa luottamuselimessä istuskenteleminen teettää.

Kauko Hiltunen (pers.) oli hyväntahtoisen hillitty, kuten aina. Ja Esko Soininen, joka ei aina ole lempparidemarini, oli kirjoittanut hyvän ja iskevän raportin siitä, mitä Lapinlahden teknisessä lautakunnassa oli tapahtunut.

Soininen kirjoitti myös oivan kirjoituksen Matti ja Liisa -lehteen siitä, kuinka ympäristölautakunta käänsi takkinsa viimesyksyisessä valtuuston kokouksessa.

Jos kääntää takkinsa, pitää ottaa vastaan sylkiroiskeet. Jos on kolmoisloikkari, pitää kestää kritiikki. Jos on kommunisti kepulaisten keskellä, pitää kestää oksennukset. Niinpä niin. Viimeisen lauseen kirjoitin itselleni.

Tarkastelen sitä aina, kun kepulaiset alkavat vaikuttaa miellyttäviltä:DDD

Kiittelimme tarkastuslautakunnan raportissa vammaispalveluita. Kun vammaispalvelut harmonisoitiin Varpaisjärven kunnan käytäntöön irti vanhuspalveluista, ovat ne alkaneet pelittää. Siitä huolimatta Lapinlahden vammasineuvosto ei lakkaa heiluttelemasta ruoskaa; vammaispalvelulaki ei vielä ihan täysin todennu näillä leveysasteilla.

Kuka ihme on sanonut, että paikallispolitiikka ei ole mielenkiintoista. On se.

Keskiluokka luo itsensä

Julistin täällä, että ei ole kuin kaksi yhteiskuntaluokkaa; pääoman omistajat ja omistamattomat. Me omistamattomat jakaudumme omiin ryhmäkuntiimme. Alimpana on lumpenproletariaatti, sen yläpuolella työväenluokka, jonka Rusasen Juha-Pekka eilen kehotti ymmärtämään uudelleen: pätkä-, silppu- ja pupputyöläisinä, olen Juha-Pekan kanssa samaa mieltä.

Keskiluokka erottautuu muusta proletariaatista luomalla itse itsensä. Kyseessä lienee itserepresentaatio; kuvaus tai esitys. Näin on sanonut Mari Perankosken näköinen isotissinen blondi Beverley Skeggs, brittiläinen sosiologi, joka nauroi Kansan Uutisten valokuvassa kitapurjeet lepattaen, kun kävi Turussa viime syksynä.

Keskiluokka ja alaluokka tuotetaan vetämällä rajoja niiden välille. Sen vuoksi en ymmärtänyt lainkaan entisen kommunistin, nykyisen Radio Tuupovaaran kirjailijan Teppo Kulmalan kryptistä kirjoitusta vapun aaton Iisalmen Sanomissa (IS ti 30.4.2013 Vasen suora). Teppo Kulmala täyttää vuosia vapunpäivänä ja tahtoo kaikki yhteiskuntaluokat juhlimaan vappua.

Minä en tahdo. Enkä ollut Lahdessa Fellmanin pellolla sovintoa etsimässä.

Osallistun nimittäin mielelläni keskiluokan erottamiseen uudesta ja myös vanhasta työväenluokasta. Koska pikku porvarit inhoavat esimerkiksi huonokäytöksisiä työläisnaisia, käyttäydyn oikein mielelläni huonosti, käytän vulgaaria kieltä, olen lihava ja vastenmielinen.

Koska Beverley Skeggsin Elävä luokka ei ole vieläkään tullut ulos Vastapainolta, on tyydyttävä niihin tiedonmurusiin, joita yhteiskuntatutkijamme häneltä ovat kääntäneet. Skeggsin ajatus siitä, että keskiluokka erottaa itsensä rahvaasta inhoamalla kaikkea alaluokkaista, voi lukea Petteri Pietikäisen toimittamasta artikkelikokoelmasta Valta Suomessa ja sivulta 240-241.

Pääministeri ja kerjäläistyttö

Keskiluokka esittää alaluokan epämiellyttävässä valossa. Sitähän oli mediamyrsky Susan Ruususesta ja Matti Vanhasesta (kesk.).

Susan Ruusunen oli kerjäläistyttö, jonka Vanhanen kuvasi tavanneensa Ikeassa. Siinä vaiheessa, kun pääministerin maine oli ryvettynyt, jostain vetäistiin esille taruhenkilö Sirkka Mertala. Mertala oli enemmän pääministeritasoa kuin puolivillainen ja naiivi pitopalveluyrittäjä.

Keskiluokka inhoaa alaluokkaa ja sen huonoa makua. Minä, alaluokkainen ja uustyöväenluokkainen, inhoan porvarillisuutta vähintäänkin yhtä paljon kuin kirjailija Tommi Melender, joka osaa tehdä sen vaikuttamatta tippaakaan vasemmistolaiselta. Näin hän turvaa itselleen tietyn lukijakunnan, arvelen.

Voiman kirjoittamisvapaileva päätoimittaja Kimmo Jylhämö arvosteli Milan Kunderan Esiripun viime Voimassa. Jylhämö kuvaa itseään kritiikin loppukaneetissa vasemmistoporvariksi. Pitää tutkailla Rutakko-verkkoa, joko Esiripun saisi kirjastosta.

Melenderin kirjallisuusesseekokoelmasta Yhden miehen orgiat löysin ainakin neljä tapaa lukea kaunokirjallisuutta. Sovellan pahantahtoista lukemistapaa tätä nykyä paikallismediaan. Sori!