Keskoskortti

pe 24.5.2013

Otetaan aikalisä. Leonidin hautamuistomerkki menee Puumalan kirkkoneuvoston käsittelyyn. Jos neuvosto hylkää siilinjärveläisen Pajava Oy:n sepän tekemän muistmerkin, toivomme selkeitä neuvoja siitä, miten modifioida muistomerkkiä.

Hautamuistomerkki on kyllä mitoiltaan normien mukainen, mutta suntio ei oikein osannut sanoa, mikä muistomerkissä on niin kummallista. Muotokin on lähestulkoon suorakaide. Ehkä rauta materiaalina ei vain sovi harmaiden kivien joukkoon.

Toivomme todella, että todellinen ongelma ei ole siinä, että haudattava on ilmeisesti ensimmäinen ulkomaalainen, joka Puumalan kirkkomaahan tulee sekä tietenkin vielä luterilaisten kannalta vääräuskonen.

Ortodoksisia puuristejä Puumalan hautausmaalla on jokunen. En sitten tiedä, joudutaanko nekin yksi kerrallaan hyväksyttämään kirkkoneuvostossa.

Imagessa (kesäkuu 2013) kirjailija Juha Itkonen kirjallisuuskolumnissaan ylisti Anu Silfverbergin Äitiyskorttia. Kun en vielä ollut Äitiyskorttia lukenut, ajattelin, että sen luettuani lausun jotain kasvatuksen kulttuurieroista.

En sanonutkaan mitään, sillä koko Äitiyskortti oli kumman köykäinen. Silfverberg kyllä koko kirjan läpi jotenkin keuhkosi siitä, että on äidiksi tultuaan suunnannut katseensa "yhteiskuntaan". Koko kirjasen läpi odottelin innolla, milloin sen yhteiskunnallinen osuus alkaa.

Toki Silfverberg sivalsi keskiluokkaisia kengurupussivanhempia, mutta sivallukset jäivät vain satunnaissattumiksi.

Jossain vaiheessa minulle tuli omituinen olo. Äitiyskorttilainen jumi koko ajan omaan seksuaalisuuteensa.

Yleensä luen mielenkiinnolla kaikki seksuaalisuuteen viittaavat tekstit ja tietysti joka kerta jään Ärräpäissä kiinni samasta; kun Kiteen punikki Rouvinen mainitsee aihekentässä sanan seksi, porno tai parisuhde, huijaudun lukemaan tosiaan jopa globaalikeynesläisyydestä.

Myös siinä tapauksessa, että Rouvinen kirjoittaa aihekenttään: "...ei sisällä seksiä"., luen tekstit. Huomaan vain kentän viimeisen sanan.

Mietin koko Äitiyskortin ajan, kuinka solmussa seuraavan sukupolven - 70-luvulla syntyneet - naiset ovat. Olisiko seksuaalisuuden korostus tehnyt heistä jotenkin kumman ylikorrekteja? Vai liittyisikö puritaanisuus feminismin vaiko peräti työväenluokkaisuuden takaiskuun?

Ilmeisesti 50-luvulla syntyneet naiset kasvatettiin vielä jonkinlaiseen ahdistavaan kunniallisuuteen. Ainakin Matti-mieheni pelkää yli kaiken sitä, että alistaa naisen seksiobjektiksi. 60-luvulla syntyneen vaimon kanssa hän onkin hätää kärsimässä; tämänikäiset naiset kasvoivat seksisubjekteiksi.

70-luvulla syntyneet naiset näyttävät ottaneen takapakkia. He istuivat sängyn laidalla valistuskondomi kädessään ja ahdistuivat sen sijaan, että olisivat lähteneet etsiskentelemään siihen täytettä.

Toivon, että seuraavassa kirjassaan Anu Silfverberg ryhtyy oikeasti yhteiskunnalliseksi eikä vain anna lukijaparan odottaa myöriessään identiteettiongelmien parissa. Sillä identiteettikysymykset jos mitkä ovat keskiluokan vakiokauraa. Niihin on helppo vajota, kun ei ole oikeita ongelmia.

Samainen outo olo tuli lukiessa uusimman Imagen juttua keskoskansanliikkeestä. Juttu itsessään oli hyvä. Se kertoi superisistä, joka keräsi 120 000 euroa facebookin 875 grammaa -ryhmällä Helsingin lastenklinikan keskoskehtoon sen jälkeen, kun itse oli saanut esikoisekseen pikku keskosen.

Facebook-ryhmä on ollut esimerkiksi Marialle 895 gramman pikku keskoselle tärkeä paikka käsitellä asiaa. Maria kiinnostui ryhmän kautta ensimmäistä kertaa valokuvista, joita otin hänestä ja isästään Kysin vastasyntyneiden teho-osastolla.

Jotain vastenmielistä hyväntekeväisyystempauksissa kuitenkin on. Olen sitä mieltä, että uusrikkaiden ja luovan luokan, siis heidän, jotka eivät ole vielä vajonneet, olisi syytä maksaa korkeampia veroja mukisematta, jotta keskoskehtoja tulisi tarpeeksi vastasyntyneiden teho-osastoille sekä lääkäreitä perusterveydenhuoltoon.