Roman Schatz ja tyhmyyden ylistys

su 5.5.2013

Päivän rehevimmät naurut sain kuunnellessani äsken Roman Schatzin Maammekirjaa. Schatzin kanssa niitä näitä kissanpäitä Suomen tiedotusvälineistön tilasta mutustelivat Tuomas Enbuske ja Virpi Salmi.

Virpi Salmesta en ollut mitään tähän mennessä kuullutkaan, joten mutustelu toimi hyvänä Salmen kolumnien mainoksena.

Kaikki kolme olivat liikuttavasti yhtä mieltä siitä, että Suomessa vallitsee sananvapaus sen vuoksi, että Tuomas Enbuskea ei ole koskaan  ja missään sensuroitu. Tämän tähtitoimittaja, joka saa palsta- ja muuta mediatilaa rajattomasti, sanoi kirkkaalla, naiivilla ja vilpittömällä pikku pojan äänellään.

Voi pyhä yksinkertaisuus.

Enbuskelle ei tullut mieleen, että tunnustuksellisena uusliberalistina hän vahvistaa hegemoniaa. Olen pitänyt Enbuskea joskus jopa hieman välkkynä - en tosin ole lukenut hänen uusliberalismin ylistystään Ajatusten alennusmyynti, mutta tämäpäiväisen tyhmyyden ylistyksen jälkeen luen mieluummin jopa Hesarin umpitylsiä pääkirjoituksia kuin Enbusken kolumneja.

Enbuske on saanut pamfletilleen rahoitusta Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta. Luonnollistahan on laulaa rahoittajan lauluja, mutta se, että Enbuske ei huomaa edes toimittajien itsesensuuria, on tyhmyyttä.

Toisaalta Enbuske on vilpitön. Hän ei valitettavasti sensuroi itseään. Hän on uusliberalisti ja liikuttavasti samaa mieltä kuin rahoittajansa Etla ja Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva. Ja kopioi ajatuksensa suoraan Milton Friedmanilta. Saman paskajargonin luin jälleen kerran perjantaisesta Pressiklubissa toimittaja Jouni Tervon huulilta.

Jouni Tervo toisti saman viisun: "Forssan kokouksen tavoitteet on saavutettu. Demarit ovat auringonlaskun puolue."

Voi äiti, tyyppi ei todistanut siinä mitään muuta kuin sen, että jauhaa sitä samaa, mitä voi lukea Milton ja Rose Friedmanin Vapaus valita loppupuolelta. Jouni Tervo ei ole huomannut työelämän huonontumista, sillä juuri hänen työelämänsä ei missään vaiheessa ole päässyt huonontunumaan.

Samaisessa keskustelussa Saska Saarikoski pääsi yllättämään. Vaikka Saarikoski on sitä mieltä, että isänsä oli kommunistina lähinnä imbesilli, tämä ikään kuin hieman puolusti vasemmistoa.

Enbuske on vastenmielinen
hyväosainen ja iljettävä porvari

Sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla paljastaa Suomen Kuvalehden blogissaan, että Enbusken kirjan voi ladata ilmaiseksi netistä ja sanoo, että uusliberalismin kriitikon tulee tuntea kohteensa, ja siihen tämä pamfletti on kuulema suositeltavaa luettavaa.

Otetaanpa tähän siivu Enbuskea. Hän on huomannut me uusliberalismikriitikot olemme katergorisesti tätä mieltä: "Tyyppi vaan ei voi olla oikeassa, koska on uusliberaali, porvari tai muuten hyväosainen."

Naulan kantaan.

Sitä paitsi Enbuske on vielä noiden kammoittavien ominaisuuksien - uusliberaali, porvari ja hyväosainen - lisäksi vielä takinkääntäjäkin.

"Lukion jälkeen Enbuske teki jotain vähemmän keskiluokkaista. Vanhempiensa kauhuksi hän ei mennytkään yliopistoon, vaan päätyi kansanopiston kautta toimittajaksi. Seurasi kupru keskiluokkaisuuden kertomuksessa. Enbuskesta tuli hetkeksi vasemmistolainen – vaihe, johon hän suhtautuu nyt hieman säälien.
– Ajattelin, että vaurastuminen on tyhmää. Mutta sitten luin asioista lisää ja tajusin, että ajattelin niin vain koska muutkin ajattelivat niin." (Anna 14.12.2012)

Enbuske on Jari Sarasvuon tapaan näköjään aina osannut muuntautua ympäristönsä mukaan. Kuin kameleontti. Hetken Enbuske oli vasemmistolainen ja osasi kääntää takkinsa sopivassa kohdassa. Eipä sitä olisi tähtitoimittajaksi vasemmistolaisena kansanopiston käyneenä päässytkään.

Tulee jotenkin mieleen Olga K, Tuula Ketonen, Ylen puheen toimittaja, jonka taustalta löytyy Otavan opiston tiedotus- ja viestintälinja. Eikä sen jälkeen mitään muuta koulutusta. No, Olga K tosin ei ole koskaan väittänytkään olleensa vähääkään vasemmistolainen.

Enpä tunne itseni lisäksi ketään vasemmistolaista Otavan opiston tv-linjan käynyttä. Enkä kyllä myöskään juuri muita Tampereen yliopiston toimittajatutkinnosta valmistunutta vasemmistolaista. Vähissä me olemme, mutta eipä toimittajatutkinnosta kovin moni valmistunutkaan.

Minä valitettavasti valmistuin. Ei ehkä olisi kannattanut.

Mukavasti porvarimieliset tai miten sen nyt ilmaisisi - pragmaattiset, ei-poliittiset - toimittajaopiskelijat imaistiin työelämään 80-luvun lopulla kuin pehmoiset villakoirat Nilfiskiin. Jokunen jopa suorittamatta yhtään ainutta kirjatenttiä.

Jotkut hullut jatkoivat opintojaan ja kävivät vielä opiskelemassa ulkomaillakin todetakseen, että me emme jotenkin sovi aina niin positiiviseen kokoomushenkiseen ilmapiiriin.

Me haluamme loukata ja muutenkin pilaamme kaikkien ilot. Emme halua sopua. Hieromme riitaa ja mieluusti luokkataistelisimmekin. Eihän tässä voi muuta todeta, kun takinkääntäjä-betoniraudoittaja-puutarhurit tai entiset Ylä-Savon neidot istuvat tukevasti päällikkötoimittajina.

Ei mitään yhteistä
hyväosaisten kanssa

Oili Orispää (os. Partanen) A-studiosta oli toimittajatutkintolaisten tapaamisessa joskus aamuyön sentimentaalisina tunteina pohtinut, enkö ehkä pidä hänestä, kun en tullut toimittajatutkintolaisten - tai edes Otavan opiston tiedotus- ja viestintälinjalaisten - tapaamiseen.

En tiedä, pidänkö vai enkö. Joskus Tampereen-vuosinamme olimme erottamattomat: Oili, Salosen Marita ja minä. Ei minulla ole oikein mitään yhteistä jaettavaa ylempään keskiluokkaan tai luovaan luokkaan kuuluvien ihmisten kanssa.

Keskiluokan hurskasta
kurjuutta Virpi Salmelta

Kolmas Schatzin kanssa radiostudiossa mussuttanut toimittaja oli Virpi Salmi. Klikkasin äsken toiveikkaasti auki hänen Hesarin kolumninsa Keskiluokan hurskas kurjuus.

Voi pyhä yksinkertaisuus taas, miten pihalla typykkä on. Virpi Salmi on arvostelevinaan keskiluokkaa, mutta tölvii tosiasiassa pienituloisia:

"Kun kaksi keskiluokan edustajaa kohtaa, keskustelu koostuu siitä, millainen oluttarjous Lidlissä on tällä viikolla, miten kallista bensa on ja mistä sitä saa sentin sadaosan halvemmalla. Suomalainen ei kerro palkkaansa, mutta luettelee pyytämättä, mitä maksoi tarjouslauantaimakkarasta, lasten välikausihaalarista, painepesurista ja päältä ajettavasta lehtipuhaltimesta."http://www.hs.fi/juttusarja/salmi/artikkeli/Keskiluokan+hurskas+kurjuus/1135266691528

Salmen kolumni on yhtä typerän ylemmän keskiluokkainen kuin Anna-Stiina Nykäsen parahdus huonosti pukeutuneista naisista. Tai Katja Kallio, jonka Imagen kirjoituksesta taannoin opin, että alaluokan naikkosella on ripsiväri kökkönä.

Jo 80-luvun lopulla sosiologit rajasivat alaluokan ja keskiluokan eron kulkevan kulutustottumuksissa. Keskiluokkaisen ostoskärrystä löytyvät elegantit varpaanvälijuustot ja alaluokka syö Edamia. Vieläkin alempi alaluokka tyytyy Arlan Arkijuustoon.

Lumpenproletariaatti keittää kaurapuuroa ja syö leipänsä juustotta.

Sosiologit eivät enää siinä vaiheessa olleet marxilaisia. Tosiasiassa ei ole kuin kaksi yhteiskuntaluokkaa: pääoman omistajat ja omistamaton työväenluokka. Pääoman omistajaksi ei pääse ostamalla velaksi pakettiautoja tai rakennustelineitä eikä myöskään omistusasumalla.

Mitään keskiluokkaa ei ole. On vain persaukisia porvareita, joiden kylppäreiden suuntaan todelliset raksamiehet eivät edes kusaise, kuten Kiteen Punikki Rouvinen asian ilmaisee.

Omistamattomista omistamattomimmat ovat lumpenproletariaattia, joiden elämä menee sinnittelyyn, hengissä pysymiseen.

Siinä mielessä nostan hattua Sonkajärven kommunstijohtaja Asko Julkusen tyttöystävälle Satu Kortelaiselle (SKP), joka tänäkin aamuna - uusintana - jaksoi taistella jopa aina niin ärsyttävän lutuisessa Aamusydämellä-ohjelmassa.

Muutama Virpi Salmen kolumni riittää mainiosti. Tämän jälkeen ei tarvitse enää häneen palata.

Kyllähän tällaisilla mielipiteillä Sanoma Oy:n avustajasopimuksista saa vaikka kuinka paljon sensuroimatonta mielipidetilaa Hesarista:

"Reilu journalismi tarkoittaa sitä, että freelancetoimittajat ja -valokuvaajat haluavat enemmän liksaa ja kivempia sopimuksia. Kukapa ei haluaisi. Mutta kun isot mediayhtiöt eivät anna. Aivoilla ajatellen on hieman hämärää, miksi alihankkijat kokoontuvat kadulle huutelemaan toimeksiantajilleen kuin taistolaispäiväkodin esikoululaiset sen sijaan, että yrittäisivät toimia kuten liike-elämässä on tapana ollut."

Jätän kentän suosiolla Virpi Salmen kaltaisille vaaleille typyköille. En enää halua olla free lance -toimittaja. Koska pitää toimia, kuten liike-elämässä on tapana ollut. Nuolla toimeksiantajan persettä! Salmen kolumneista ei puutu enää kuin se, että ihmettelee, mikseivät työttömät vain mene töihin.

Eilisestä kokouksesta
Varpaisjärven Essolle

Eilisessä tekstiilirouvien kokouksessa jouduin yllättäen hallituksen ulkopuolisena puheenjohtajaksi. Oli hyvä, ettei kukaan varoittanut asiasta etukäteen. Olisin vain jännittänyt julkista suuni avaamista.

Tekstiilirouvien kokouksessa uusi hankepäällikkö Jenni Räsänen ihmetteli, missä ovat Tekstiilinkierrättäjät ry:n miehet. He ovat aviomiehiä eivätkä yleensä paikalla. Sanoin, että melkein sain kokoukseen asiaan elämässään vihkiytyneen kollektiiviauton ja -koiran osuuskuntaomistajan, Jussi Koskelan.

Itse asiassa Matti Valkosenkaan tekninen osaaminen ei tekisi pahaa meille tekstiilirouville. Taidanpa liittää hänet ry:hyn.

Tekstiilinkierrättäjät ry näyttää olevan yhtä avoin jäsenistönsä ideoille kuin Lapinlahden elokuvakerho ry. Vuosikokouksen esityslistalla kerrotaan ystävällisesti, että yhdistyksen jäsenillä on oikeus tehdä aloitteita yleisille kokouksille viimeistään kolme viikkoa ennen kokousta kirjallisena.

Mielenkiintoista on, että yleiset kokoukset ilmoitetaan jäsenistölle 14 vuorokautta ennen kokousta. Siinä vaiheessa, kun jäsenistö saa tietää, että yleinen kokous on, ei ole enää mahdollisuutta jättää aloitteita.

Tässä nyt on jokin pienoinen ristiriita, mutta parempi tämäkin loppujen lopuksi kuin vieläkin suljetumman piirin Lapinlahden elokuvakerho ry. Kyseinen yhdistys ei ole ilmeisesti kokoontunut sitten vuoden 1996, jolloin se perustettiin. Elokuvakerhossa toiminiseen se ei vaikuta millään tavalla.

Minäkin olen saanut nauttia elokuvakerhon ohjelmapäällikkönä olemisesta joutumatta juridiseen vastuuseen tekosistani, sillä hallituksessa ovat edelleen perustajajäsenet. Onneksi eivät sentään ole vielä vainaita.

Me kolme tekstiilirouvaa lähdimme kokouksesta Varpaisjärven Essolle salakuuntelemaan Esson parlamenttia. Pidimme kuitenkin niin kovaa kalkatusta, ettemme kuulleet, mitä muissa pöydissä kähmittiin.