Tulee tietää, kenelle vittuilee,
muuten on entinen toimittaja

ke 29.5.2013

Eilen jäi hieman kesken pohdiskeluni siitä, että valtamediassa tulee tietää, kenelle vittuilee.

Esimerkiksi Hesarin Kuukausiliitteen sarjakuva Pääkaupunki - ennen Ajatushautomoa - oli pelottavan hyvä. Siksi se varmaan lopetettiinkin. Sarjakuva oli Mämmilän keksijän Tarmo Koiviston piirtämä, mutta Jouni K. Kemppaisen ja Mikko Vienosen käsikirjoittama.

Sarjakuva nousi toimittajienkin tietoisuuteen uudella tavalla, kun siinä pääministeri Jyrki Katainen hehkutti innoissaan: ”Itse tulin majavanmetsästysreissulla ampuneeksi lestadiolaisen lapsiperheen. Henkilökunta hoiti lipsahdukseni aivan fantastisesti.”

Kun luin sen ajattelin, että nyt Tampereen toimittajakoulun jätkät taitavat testata, lukeeko lestadiolainen päätoimittaja Mikael Pentikäinen omia lehtiään. Taisipa lukea - ainakin sen jälkeen, kun toimittajien ay-lehti Journalisti asiasta Pentikäiseltä kysyi.

Sarjakuvan terä ei kuitenkaan mielestäni ollut lestadiolaisiin tai Pentikäisiin kohdistettu, vaan uusliberaaliin maailmankuvaan, jota pääministerihahmo sarjakuvassa hyvin todensi.

Kaarina Hazard kirjoittaa asiasta osuvasti: http://blogit.iltalehti.fi/kaarina-hazard/2012/08/09/rappiotaide/

"Tällä sarjakuvassa alleviivataan sitä totaalista korruptoituneisuutta, josta osalliseksi myös uusi ministeri hallituksen riveihin astuessaan pääsee. Vain täysi kollo, ääliö, tampio sekä luku- ja kirjoitustaidoton luiskaotsa voi lukea mainitun lausahduksen millään tavoin – edes hatarasti, vahingossa, saati tarkoitetusti – osuvan lestadiolaisiin tai lapsiperheisiin tai lestadiolaisiin lapsiperheisiin."

Mikael Pentikäinen lausui asiasta mielestäni tyynesti: "Sarjakuvan tekijöiden tyylitaju petti."

Nimenomaan. Tyylitaju on oivan porvarin ominaisuus. En tiedä Jouni K. Kemppaisen ja Mikko Vienosen vallankumouksellisuudesta. Tampereen opiskeluvuosiltani muistan Jouni K. Kemppaisen melko itsetyytyväisenä ja omahyväisenä tyyppinä, joka julisti kehittävänsä kokonaan uuden journalismin teorian.

Eihän sellaiseen arroganssiin ollut vastaan sanomista.

Mikko Vienonen taas sanoi rehellisesti joskus keltalehdistön palvelukseen astuessaan, että tietää kyllä suoltavansa paskaa, mutta aikoo tehdä sen kunnianhimoisesti.

Mikko Vienonen päätoimitti Ilta-Sanomien mainion taistolaisnumeron. Vaikutti aidon tietämättömältä koko ilmiösta, mutta vilpittömän tiedonhaluiselta. Taistolaisnumero ei yllättävää kyllä ollut ihan täyttä paskaa, kuten Tiedonantajan kolumnistinimimerkki Eero kirjoitti.

Toki joukossa oli sellaisiakin porvarijournalismin helmiä, kuten: "Ketä kiinnostavat Tiedonantajan dinosaurusten jorinat?"

Mielenkiintoista tulla Tiedonantajan kolumnistina automaattiluokitelluksi dinosaurukseksi. Otan sen sulkana hattuuni.

Tukevaa porvariärhäkkyyttä edustaa Ylen A-Studion Katri Makkonen. Viimeisimmässä Me Naisten numerossa (21/2013 pe 24.5.2013) Makkosta luonnehditaan mainettaan lempeämmäksi.

Ihmettelin ja hihittelin taas hysteerisesti. Kyllä Katri Makkonenkin vallan hyvin tietää, että oma palli ei missään nimessä tutise, jos vittuilee Paavo Arhinmäelle (vas.). Jyrki Kataisesta Mimmeille lausuessaan oli taas tuttu Ylen toimittajien imeläpussi leuan alla: "... He (poliitikot) ovat taitavia väistämään kysymyksiä, mutta ehkä pääministeri Jyrki Katainen on vaikein. Hänestä on hankala saada otetta. Hän puhuu paljon ja pysyy aina tyynenä."

Olen monta kertaa odotellut kodinhoitohuoneessa, että Katainen saa loppuun A-Studion niin sanotuissa "haastatteluissa" loputtomat monologinsa. Yleensä on yrjöttänyt niin, että huutelen vain talon toisesta päästä Matille: "Kerro, kun se mulli on saanut sanottua sanottavansa, tulen täältä sitten keittiöön. Vittu, vieläkö se puhuu??????"

Eiväthän kokoomuksen Lauri Kivisen johtamat puolueettomat ja sitoutumattomat A-Studion pikku kokoomuslaiset nyt Kataista keskeyttämään mene. Tämä kun ei ole paatunut poliitikko, vaan kaikkien oma pikku Jyrki-mussukka, jota ei saa loukata. Vähän väsyneeltä se näyttääkin.

Porvarin pääprinsiippi on, että ketään ei saa loukata.

Paitsi tietysti vasemmistolaisia. Niitähän saa lyödä kuin vierasta sikaa. Niille voi vittuilla aivan rauhassa.

Asian panin merkille, kun Dan Koivulaakso (vas.) oli A-Studiossa Suomen Sisun Olli Immosen (pers.) kanssa. Suomensisulaiset saivat vetää monologinsa tyynesti loppuun. Yleensä niin ärhäkkä Jan Andersson oli hipihiljaa, kun Immonen puhui.

Dan Koivulaakson hän oli valmis keskeyttämään koko ajan. Katsoin ohjelman tarkasti sen jälkeen, kun Koskelan Jussi oli kertonut, että Koivulaakso ei ollut oikein vedossa. Ei ollut, kun sävy oli se, että suomensisulaisten annettiin dominoida.

Hesarin Anna-Stiina Nykänen on myös erikoistunut vittuilemaan. Hän vittuilee uudelle palvelevalla työväenluokalle. Henkilökohtaisten palvelijoiden, joista Nykänenkin tuntuu olevan riippuvainen, ei tule saada nostaa itsetuntoaan, kuten esimerkiksi muotikampaajien.

Jatkan tästä myöhemmin.