Perhe ja identiteetti

ma 3.6.2013

Kirjoitin eilen vasemmiston think tankin julkaisemaan Peruste-sarjaan tarjolle kirjoitukseni todella globaalista perheestä. Todella globaali perhe on omani, jonka toivon olevan yhtä lämmin ja avoin systeemi kuin tytärpuoleni muumitalo Muhoksen Emännänkujalla.

Ihmiset, jotka lasken perheeseeni, ovat hajallaan ympäri maailmaa. Arvelen, että somalialainen ottopoikani 90-luvulta saattaa olla jopa palaamassa kotimaahansa. Näin päättelin keväällä käymistäni puhelinkeskusteluista tämän kanssa. Kuopiolais-gambialainen veljeni puolestaan käy taistoa pohjoissavolaista hihittelyrasismia kohtaan.

Kirjoituksestani ehkä puuttuu vasemmiston think tankin kaipaama akateeminen näkökulma. Siksi ei riittäne se, että viittasin Anu Pylkkäsen kirjoittamaan kirjaan Vaihtoehto avioliitolle - seksuaalisuudesta yhteistalouden sääntelyyn - semminkin, kun olen tutustunut kirjaan vasta feministisen aikakauskirjan Tulvan sekä kirjallisuusrosentti Markku Soikkelin blogin kautta.

Kuten Tove Janssonin muumilaaksossakin tytärpuoleni transmodernissa uusperheessä on omat jännitteensä. Ei edes matriarkka ole yksiselitteinen henkilö Emännänkujalla, kuten ei ole ole Janssonin muumilogiassakaan. Muumimammahan muuttaa majakkaan, istuttaa puutarhan ja tekee luomistyötä majakan seinälle.

Ja jos vielä sekoitetaan lisää satuja, asioita varjostaa hirmuinen paha äitipuoli, oikea pahatar, joka hallitsee puolisoaan ylitsevuotavalla, vallanhimoisella seksuaalisuudellaan, punoo juonia ja järjestelee tarinan henkilöitä blogissaan kuin shakkinappuloita.

Jahah, paljastin nyt itseni. Huomasitte kaikki siis. Olen edennyt skottilaisen tieteiskirjailijan Iain Banksin outoa romaania Siirtymä sivulle 108.

En ole ensimmäiseen sataan sivuun tajunnut hevon hännän vertaa, mistä Banks aikoo kirjoittaa. Ei hätää, sillä sivuja on jäljellä vielä kolmisensataa. Ehkä sanoma kirkastuu. Takakansi lupasi, että kirjailija johdattaa lukijansa identiteetin, totuuden, oikean ja väärän ja muiden filosofisten kysymysten äärelle.

Identiteetti on kiehtonut minua vähintäänkin siitä lähtien, kun amisviikset kasvattanut jättiläiskokoinen päätoimittaja Mikael Pentikäinen, joka saisi nyt tulla jälleen esiin vaikkapa keskustan eurovaaliehdokkaana, kirjoitti Hesarin kirjoituksessan, että identiteetti on mahtava voima.

Minä ajattelin silloin hieman kirskahtaen, että identiteetti on varmaankin mahtava voima sellaiselle, jolla on monen kymmen tonnin kuukausitulot tai muuten vain varaa siihen.

Siirtymä Siirtymään

Aloin lukea Siirtymää Pielaveden kirjakaupassa seisaaltani sen vuoksi, että prologissa kirjailija lupaili analyysia aikakaudesta, joka alkoi siitä, kun nahkatakkiset derkut hakkasivat pienillä vasaroillaan Berliinin muurin rikki ja päättyi siihen, kun CIA pudotti WTC-tornit amerikkalaisten itsensä niskaan.

Tai ainakin minusta on tuntunut siltä, että jenkit saivat koko jutun aikaan ihan itse.

Asian kiteytti runomuotoon runoilija Jouni Tossavainen Liiketoimintasuunnitelmassaan runossa nimeltä V suunnitelma ja säkeessä numero 7 :

Antaa palaa Amerikka

Läikkä punaa
saa kevään kukkimaan ikuisesti

Savu tuo
sotakirje meren takaa

Olette arvatenkin aivan sekaisin siitä, minne tämä merkintä koettaa edetä. Menen takaisin perheeseen vielä ennen merkinnän päättymistä.

Näin ensimmäisenä tyttöjen kesäloma-aamuna en tietenkään osannut nukkua. Hiivin tänne koneen ääreen ennen kukon pieraisua. En oikein osaa aloittaa duuniani ennen kuin olen suihkuttanut Marian.

Kirjoittelen tyttöjen heräämistä odotellessa sekavaa ja polveilevaa esseihdintää. Siihen antoi luvan kirjailija Tommi Melender, jota vuoroin rakastan ja vihaan, kuten Kiteen punikki Auvo Rouvistakin, jota olen päättänyt kiduttaa siteeraamalla häntä blogissani positiiviseen sävyyn.

Tommi Melender suomii Antiaikalaisessa meitä toimittajakirjoittelijoita ja henkilöhaastattelun tekelehtijöitä siitä, että väännämme jokaisen tekstin virheettömiksi muovituoleiksi. Virheettömät muovituolit ja teksti on sitten Paavo Haavikon Mauno Saaren kirjoittamassa elämäkerrassaan käyttämä rinnastus.

Rinnastuksen näkyy lukeneen Melenderkin.

Minua kiinnostaa kovasti Banksin rajaama aikakausi: Berliinin muurin hajoamisesta uusliberalistisen kapitalismin marinoimaan totalitarismiin. Myönnän, että omat hoksottimeni olivat 90-luvulla tukossa hormonaalisten tekijöiden vuoksi. Käyttäydyin koko aktiivisen aikuisikäni bonoboapinan tavoin.

Nyt Siirtymän sivulla 108 aloin arvella, että Banks kirjoittaakin itsestään, kirjailija Banksistä:

"Vuosien varrella olen kiistatta katsellut milloin yleislääkärin, milloin taas kirurgin, maisemasuunnittelijan, matemaatikon, rakennesuunnittelijan, karjankasvattajan, riita-asioihin erikoistuneen juristin, vakuutustarkastajan, hotellinpitäjän tai psykiatrin silmin niitä todellisuuksia, joihin olen päätynyt."

"Nähtävästi viihdyn hyvin koulutettujen nahoissa." (Iain Banks Siirtymä s. 108)

Olen miettinyt koko lukemisikäni sitä, pidänkö enemmän fiktiosta vai realismista. Kun sanon itselleni, että omaelämäkerralliset kirjat ja suora kerronta ovat mielenkiintoisempia kuin fiktiot, jään kiinni siitä, että siteeraan Tove Janssonin muumeja. Mutta muumit ja mahdollisesti Teppo Kulmalan Tupakoiva kalakin aukeavat todella vasta sen jälkeen, kun osaan sijoitella kirjailijan sekä hänen lähipiirinsä näihin näennäisesti epäautobiografisiin kirjoihin.

Läpi koko Tupakoivan kalan metsästin Teppo Kulmalan puolisoa Anita Kulmalaa (os. Korkatsu, ent. Palo). Anita Kulmalan kohtalo leikkaa omaani. Olin Aamun Koiton vuoden 2009 päätoimittaja, pari vuotta Anita Kulmalan jälkeen.

Kirjailija Melender on vasta nyt päässyt Karl Ove Knausgårdin Taisteluni kakkososan loppuun. Hähä, minäpä luin Knausgårdin kakkososan heti, kun se ilmestyi suomeksi.

Rakastan Knausgårdia, norjalaista intellektuelli-Päätaloa, joka on pitänyt kahdessa suomennetussa omaelämäkerrallisessa reality-romaanissaan otteessaan sillä, ettei koskaan voi tietää sivua kääntäessään, tuleeko vastaan kuvaus masennusherkästä vaimosta vai kokonainen taide-essee Edvard Munchista vaiko sittenkin hapuilevan vallankumouksellinen analyysi luovan luokan luokkaretkestä alaspäin.

Myös Knausgårdilla on globaaliperhe. Vaimo on ruotsalainen ja ainakin vielä kakkososassa perhe asuu Ruotsissa, jonka pikku porvarillisuutta kirjailija tuntuu inhoavan. Norjalaisissa, vaikka kylpevätkin öljyrahassa, on jotain samaa talonpoikaisen epäpikkuporvarillista kuin meissä suomalaisissa.

No, tunnen hieman paremmin vain yhden norjalaisen. Restauroija Hiilikarhun, joka osallistui Matin kanssa samaan restaurointiprojektiin Liettuassa keväällä 2005. Minä olin matkalla mukana Matin sekä arkkitehti Reijo Mitrusen henkilökohtaisena venäjän tulkkina.

Seuraavina keväinä olin Matin ja restaurointiopiskelijoiden venäjän tulkkina lähinnä sen vuoksi, että tahdoin estää reissuilla Matin restaurointityttöoppilaiden liimautumisen opettajansa henkilökohtaiselle reviirille, jossa sijaitsin minä, uusi ja nuori vaimo.

Takaisin perheeseen

Kirjotin Perusteeseen tarjolle kirjoituksen perheestä. Koetin siinä sanoa, että perhe voisi olla avoin systeemi ihmisille tulla ja mennä sen mukaan, mitä tarvitsevat hoivaa.

Allekirjoitan sen, että parisuhteessa pitää jotenkin sopia seksuaalisesta liittoutumisesta tai liittoutumattomuudesta. Koska itse olen parisuhteissa infernaalisen mustasukkainen, nautin siitä, jos toinenkin on. Rohkenen arvella, että mustasukkaisuus on perheessä funktionaalinen tunne.

Kun kerta nyt olemme yhtä mieltä siitä, että vaihtoehto thatcheriläiselle yhteiskunnan perusyksikölle eli perheelle olisi jonkinlainen yhteistalouden sääntelyliittouma professori Anu Pylkkästä mukaellen, mustasukkaisuus on funktionaalinen tunne sen vuoksi, että mustasukkainen aviovaimo koettaa estää perheen siittäjää siirtämästä energioitaan liittouman ulkopuolelle.

Sama koskee mustasukkaista aviomiestä. Miten monta prosenttia suomalaisista avioliitossa syntyneistä lapsista olikaan aidosti perheen isän siittämiä?

Ulkopuolisen siittämä jälkikasvu on mielestäni ok, jos siitä on selkeästi sovittu. Matti sopi asian Pöljän taloni pihalla keväällä 2004. Hän sanoi pihalla käymisen jälkeisessä puhelinkeskustelussa, että haluaa pitää meistä huolen. Pidin asiaa sovittuna ja lisäsin listaan vielä yhden venäläisen maahanmuuttajan.