Vasemmiston riidankylväjä
lähtee puoluekokoukseen

pe 7.6.2013

Vielä pitäisi oikolukea loppuun asti ennen junaan hyppäämistä muudan vauriokartoitus ja korjaussuunnitelma. Eilen aloitin tilinpäätöspapereiden ryhdistämisen, sillä tilikausi päättyi toukokuun loppuun.

Lähdin kesken kaiken kuitenkin Väisäsen kotilihaan sianlihasämpylälle, sillä tuli nälkä ja teki hieman mieli nähdä ohikulkevia ihmisiä.

Kotilihassa oli tuttu iltapäivän tunnelma. Väisäsen dynastia oli tehnyt jo varmasti aamuyöstä asti töitä. Nuori lihakauppias pyyhkäisi ovesta voileipä suussa, muruset vain karisivat rinnuksille, miniä paahtoi keittiössä liesien äärellä - olisiko ollut sitten vävypoika, joka istui hervottomana kahvipöydässä ja koetti myydä minulle viime maanantain Savon Sanomaa ensi maanantain lehtenä.

Naruoin, että kaikki on mahdollista, kun Salkkaritkin voi katsoa jo etukäteen maksamalla. Vanha emäntä oli kassalla ja joku turisti valitsi ohikulkumatkallaan vitriinistä erilaisia makkaroita.

Seisoin odottelemassa omia sämpylöitäni ja muudan turisti tulkitsi selkäni ärtyisäksi. En ollut ollenkaan, vaan annoin perheyrityksen naurunsekaisen väsymyksen virrata ylitseni.

En muuten oikeasti tiedä, kuka kotilihan nuoremmista yrittäjistä on perheeseen naitu ja kuka geneettinen lihakauppias. Kunhan tarkkailemalla arvelen.

Turistien puhe oli kumman kotoisaa. Turistimies sanoi itseään palvelevalle nuorehkolle naiselle, jonka arvelen olevan palkollinen, että ota vain tuosta kiireisempi yrittäjä välistä, kun he ovat lomalla Hämeestä.

Sanoin, että minua palvellaan jo, ja kysyin ilahtuneesti turistilta, näytänkö tosiaankin rakennusalan yrittäjältä.

Turisti sanoi, että kyllä. Olihan minulla Jalaksen turvakengät jalassa ja Teboilin Kärkkäisen vanha erätakki ylläni.

Sitten kysyin turistilta, mistä päin ovat. Sanoi, että me ollaan Lahdest´. Vastasin samalla murteella: "Ja mä olen Järveläst´"

Siinä sitten ihmettelimme yhdessä maailman pienuutta ja minä pikavauhtia keksimään jotain kansaa yhdistävää. Kysyin, olitteko Fellmanin pellolla. Turisti innostui: "Juu, juu, siellä me huudettiin ja nosteltiin käsiä."

Sanoin, että meidän perhe meinaa tulla syyskuussa käymään Lahdessa ja taidemuseossa, kun Kaisa Salmen videotaideteos siellä julkistetaan.

Eilen tuli Parnasso, mikä selittää kirjailija Tommi Melenderin yht´äkkisen blogi-innostuksen Eduard Limonoviin ja Karl Ove Knausgårdiin. Oli kirjoittanut kummastakin Parnassoon. Printtasin nyt puoluekokousjunalukemiseksi Kiteen punikin Auvo Rouvisen novellin ja keksin, että Rouvinenhan on Ärräpäät-sähköpostilistan Eduard Limonov.

Julma ja seikkailunhaluinen, ristiriitainen työläisrämäpää.

En tiedä, miksi tunsin jotain kummaa pettymystä, kun luin Parnasson. Ehkä sen vuoksi, että Parnassoa päätoimittaa Karri Kokko, jonka olen muudalta paremmin asioista perillä olevalta tahola kuullut olevan Melenderin kanssa kuin paita ja peräpukama. Jepet, jotka malliksi pikkuisen heittelevät, että porvarin naama vähän joskus tuppaa ärsyttämään, ovat vuoroin Finlandia-raadissa ja valitsevat vuoroin toisiaan ehdokkaaksi.

Panu Rajala Veikko Huovis-elämäkerrassaan Hirmuinen humoristi viiltelee kuin ohimennen Karri Kokon suuntaan. Tämä kun Erottajassa kuvaa ansiokkaasti finanssikapitalistien uusliberaalimaailmaa, mutta ei missään nimessä vaadi mitään muutosta. Sama koskee Tommi Melenderiä ja sen vuoksi en pidä tästä.

Porvarin naamaa voi turvallisesti sanoa ärsyttäväksi, kuten Melender teki Ranskalaisessa ystävässä, mutta vallan kumoukselliseksi entisestä mainos- ja taloustoimittajasta ei ole.

Aate on hattu

Nyt tämä vasemmiston riidankylväjä lähtee kohti Vasemmistoliiton puoluekokousta ja Tamperetta. Jukka Kemppiseltä tähän loppukevennys:

"Sosialidemokratia, jota en itse kannata, koska en usko kummituksiin, oli moraalista toimintaa ilman moraalia (moraalijärjestelmää). Sitten se kuoli. Aate on kuin hattu. Siitä on paljon apua, jos lehtikuvaajat, sade tai pakkanen uhkaavat, mutta se voi pudota kuin pää. Siinä se." http://kemppinen.blogspot.fi/2013/06/oikeusraivo.html

Ennen tuota Aate on hattu -kohtaa Kemppinen kirjoittaa: "Politiikan huono maine voi johtua siitä, että poliittiset järjestelmät sisältävät tehokkaat keinot, joilla nämä aatteen palon jäytämät sielut eliminoidaan."

Missä ovat todelliset vallankumokselliset? Olen niin kurkkuani täynnä kaikenmaailman vasemmistokainaloisia ja muita jakkupukuisia myötäjuoksijoita.

Jos ihmettelette kirjoituksessani kosolti viljeltyä sanaa muudan, se johtuu siitä, että aloitin eilen vihdoinkin Panu Rajalan Naisten miehen ja aatteiden. Jos jotain Lapinlahdella inhoa, inhoan sitä, että joudun asumaan Juhani Ahontiellä. Minusta Rautatie on kammoittavin teksti, mitä kansasta on koskaan kirjoitettu.

Vieremäläiset eivät ole jätysteleviä ja mussuttavia takapajuilijoita. Heillä on Ponsse ja muutama kommunistikin elossa. Ainakin kommunistin, Ari Sulopuiston, sisko.

Luenkin Rajalan Aho-kirjasta Elisabet Järnefeltiä. Jostain kumman syystä olen koko sen ajan, kun olen Savossa asunut, samaistanut itseni vahvasti Pietarista tulleeseen saksan aateliseen, joka eli kylmässä avioliitossa provinsiaalisessa kaupungissa ja kääntyi elämänsä lopussa tolstoilaiseksi sekä alkoi kuokkia kasvimaata nuhjuisena hahmona.