Onko valtiıolippu oven pielessa
poliittinen ja samalla natsistinen kannanotto?

la 22.6.2013

Katsotaan, mıta tanne paıvıttyy Turkısta hotelliaulan koneelta. Piste on turkkilaısıssa nappaimissa eri paikassa, kuten i-kirjain.

Olemme lahdossa kotıın. Tunnelmat ovat viela keskeneraiset, joten tama on vaiın kokeilu. Arrapaat-sahkopostilıstalle sain nailla nappiksılla aikaan merkkeja, jotka nayttivat sarjakuvan kiroilulta.

Sıta paitsi on epamiellyttavaa kirjoittaa ilman aakkosia ja ookkosia. Olo on kuin Ollin Mustapartaisella miehella, joka jatti pois aan ja pisteet. Sıta paitsi Olli oli arvokonservatiivinen porvari, joka vain hyvantahtoisesti irvaili keskiluokkaa. Vahan niin kuın kirjailıja Tommi Melender, jonka luokkataisteluksi riittaa se, etta sanoo porvarin naamaa vastenmieliseksı.

Naita Turkin herattamia ajatuksia kannattaa miettia Jukka Kemppisen blogilainauksen kera:

"Vitsi on sana ”kansa”. Kuka on kansa? Vastaus on tähänastisessa historiassa ollut aina: voimapolitiikalla ja tarvittaessa väkivallalla valtaan pyrkivä klikki. ”Kansandemokratia” merkitsi kommunistisen puolueen keskuskomitean noin kymmenen kellokkaan, sittemmin vain pääsihteerin harjoittamaa mielivaltaa. ”Natsismi” on lyhenne sanasta ”kansallinen”. Saksan kielessä tuli nopeasti käyttöön myös sanaa ”nazional” saksalaisempi termi ”völkisch”, kansallinen. Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja." http://kemppinen.blogspot.com/2013/06/kansalla-on-oikeus-muuttaa-lait-i.html

Koetin kysya muun muassa minua hoitaneelta laakarilta, ovatko turkkilaisparvekkeilta roikkuvat Turkin liput poliittinen kannanotto. Ajatuksenani oli jokin sellainen epamuotoinen pelon varahdys, joka tulee ajellessa pitkin Varpaisjarven kylanraittıa. Varpaisjarvella hegemonia on nyt persuilla ja pikkuruiset Suomen liput tuntuvat vastenmielısılta.

Kansanvaltaa kuitenkin pitaa tutkia. Onhan se voitava erottaa tunkkaisen nationalistisesta yhden kansan vallasta. Siksi en pitanyt ajatuksesta, etta Lapinlahden vasemmiston vappumarssin karjessa vuonna 2008 oli Suomen lippu ja kun joku kiihkonationalisti kirjoitti hunajaa tihkuvan yleisonosastokirjoituksen siita, miten Vaarnin pappilassa siniristiliput liehuivat isanmaallisesti, tunsin taas keskivaikeaa kuvotusta.

Taytyy keksi jokin globaalı ihmisten, maailmankansalaisten, kaikkien kansojen, demokratiamalli. Sita haki muun muassa Eduard Uspenski keskusteluissaan Hannu Makelan kanssa kirjassa Eetu - matkoja Eduard Uspenskin kanssa. Ei pida latistua siihen, etta kansanvalta on mahdottomuus ja johtaa aina vaistamatta leninistiseen kaaderiajatteluun.

Onhan Vasemmistoliitossakin leninıstinen kaaderipuoluemalli kaatumassa. Sen pahimmat edustajat ovat olleet Oulun koulukuntalaiset, vanhan liiton miehet ja jakkupukunaiset. Eivat he oikeasti pahoja ihmısia ole. He ovat vain uusliberaalin ajan tuotteita. İhan kuin minakin vaistonvaraisesti 90-luvulla.

Oulun koulukunnalla on viela puolueessa vankka kannatus, mutta nyt meilla on kaaderiajattelijoiden kanssa kaytaviin keskusteluihin katta pidempaa.

Lukekaan, ihmıset, Vasemmıstoliiton toiminta, 2020-luvulle. Sen parempaa paperia ei olekaan.

Matti toi hotellin alakertaan Marian ja meni hakemaan matkalaukkuja. Kun selostin hanelle ajatukseni, jonka sain yhdıstelemalla Eduard Uspenskıa ja Jukka Kemppısta, ja kysyin viattoman retorisesti, mıka olisi sellainen kansanvalta, joka ei olisi mononationalistista, natsistista.

Matti tokaisı ohimennen, etta sehan on INTERNATİONALİSMİ. Tahan on hyva lopettaa raporttıni taalta Turkısta.