Hesarikin luokkakeskustelee

la 2.6.2013

En saanut yhteyttä Hesarin tilaajapalveluun puhelimella, jotta olisin voinut sanoa lehten tilauksen irti päätoimittaja Mikael Pentikäisen potkujen jälkeen.

Eilisessä Pressiklubissa asiaan saatiin taas uutta valaistusta, jota minä ehdin uumoilla jo Ärräpäihin. Mikael Pentikäinen on jossain pressanvaaleissa nuorena pojanklopinnäköisenä ollut Paavo Väyrysen (kesk.) kannattaja. Sehän nyt varmaan ultraurbaaneille arroganteille Hesarissa on liikaa.

Tyyppi myös osasi kaivella viehättävästi verta nenästään pilkkaamalla uusateisteja. Pentikäinen pokkana kirjoitti pääkirjoitussivulla, että Raamatun säkeet ovat sen ajan tekstareita. Formaatti ja kiteytys ovat samat - noin 160 merkkiä.

Muistuu mieleeni nyt, että Esa Mäkinen, nykyisin jokin mystinen datajournalismin tuottaja Hesarista, rääpi Pentikäistä yhdessä Taneli Heikan kanssa, kun olivat Vihreän Langan kollektiivinen kolumnistinimimerkki Vihreät Lasit. Toisin kuin Vihreän Langan Niemeläisestä Vihreiden Lasien tekijöitä en tunnistanut.

Arvasin kyllä, että kolumnistinimimerkin - en silloin osannut aavistaa, että heitä on kaksi - täytyy olla Hesarissa töissä, sillä Vihreät Lasit ilkeili Pentikäisen pitkistä jorinoista Sanomien intranetissä.

Esa Mäkinen kävi Lapinlahdella Matin ja Liisan toimittajan Eskelisen Katrin kavereiden puuhaamassa mainiossa Käki-kirjallisuusseminaarissa. Sanaili jotain Hesarin toimittajuudesta, mutta en jotenkaan osannut yhdistää Esa Mäkistä Kansan Uutisissakin olleeseen Esa Mäkiseen.

Kovin oli tämä ujo piimä Esa Mäkinen Lapinlahdella hiljaa siitä, että oli työskennellyt Kusarissa. Kun seminaarin jälkeen ynnäilin tuttua nimeä ja Kusaria, tuli paskan maku suuhun. Mikä siinä on, että Kansan Uutisia ei voinut edes mainita. Harmitti, että en hoksannut kiusata nuorta miestä asialla.

Näytti helpolta kiusattavalta. Olisi ehkä lentänyt peljästyksestä seinälle, jos olisin maininnut tämän entisen työpaikan.

Koska minulle tulee vielä sunnuntain Hesari, saan myös Kuukausiliitteen. Uusimman Kuukausiliitteen jutun perusteella kävin äsken Hesarin sivuilla tekemässä luokkakoneen. Kone tallensi tietoni eikä kuitenkaan suostunut kertomaan, mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluun.

Jos kone ensi syksynä lupaamassaan yhteenvedossa asemoi minut keskiluokkaan, lupaan ampua itse itseni saunan takana. Toissapäivänähän lupasin, että minut saa ampua, jos alan harrastaa golfia.

Paheksun lisäksi syvästi sitä, että Hesarin luokkakone on yhtä tyhmä kuin Suomen gallup. Luokkakonekaan ei tunne SKP:tä. Olen tästä asiasta huomauttanut joka kerta, kun gallup kysyy, mitä puoluetta äänestäisin seuraavissa vaaleissa. Hesarin luokkakone kysyi, mikä puolue tuntuu itselleni läheisimmältä.

Sanoisin, että joka toinen päivä sydäntäni on lähellä SKP ja joka toinen päivä Vasemmistoliitto. Aina välillä jopa pidän kepusta. Ainakin kun luen Timo Kauniston (kesk.) kolumneja Maaseudun Tulevaisuudesta. Kaunisto oli sitä mieltä, että kepun on tultava niin vasemmalle kuin mahdollista ja sai puheenjohtajavaalissa 23 ääntä.

Kaunistoa rankaistiin etupäässä siitä, että erosi vaimostaan ja otti tilalle vihreän.Juoruista pysyy hyvin perillä, kun lukee Vihreää Lankaa, sillä jossain vaiheessa Langan sivut täyttyivät Kauniston ja tämän uuden vihreän rouvan onnesta. Lanka ei jättänyt myöskään kertomatta, että puoluesihteeri Panu Laturin tausta oli kepussa.

Kokoomuksen kyseessä ollessa yökkään joka kerta, kun joku kokoomuslainen avaa suunsa ja demareita siedän ajoittain. Luokkakoneen kysyessä itselleni läheisintä puoluetta ensimmäisenä tuli mieleen SKP, sillä eilen ilmestyi Tiedonantajassa veret seisauttava kolumnini: "Myös Tove Jansson rakasti kommunisteja".

Aloitin kolumnin korpikommunistisen aviomieheni ja Nuuskamuikkusen rinnastuksella. Molemmat ovat sitä mieltä, että maata ei tarvitse omistaa.

Paheksun myös syvästi luokkakoneen kysymyksenasetteluita, sillä yhteiskuntaluokka ei ole tulokysymys.

Ei ole kuin kaksi yhteiskuntaluokkaa. Pääoman omistajat ja omistamattomat. Ja meidän kädestä suuhun mikroyrittäjien on aivan turha luulla, että olemme pääoman omistajia omistamalla rakennustelineet, pari pakettiautoa ja palkanlaskuohjelman.

Emmekä ole pääoman omistajia, vaikka omistaisimme Buildercomin projektinhallintajärjestelmän, josta haaveilen.

Keskiluokkaan itsensä asemoivat ovat itse keksineet luokkansa. He ovat pikku porvareita, jotka luulevat olevansa jotain. Persaukiset porvarit, sanoo Kiteen punikki, betoniraudoittaja Auvo Rouvinen ja lisää, ettei sellaisia päin itseään kunnoittava raksamies edes kusaise.

Ei näköjään päivääkään, etten mainitsisi Rouvista. Vähän niin kuin tulevan SKP-pääsihteerin Heikki Ketoharjun isä Hannu tuumasi Juhana Vartiaisesta (sdp): "Ei päivää, jota ei Juhana Vartiainen pilaisi."

Nauratti, kun toissapäivänä isä Ketoharjun kanssa puhelimessa jutellessa tämä tuumasi suu virneessä, että oli jo SKP:n henkilövalintatyöryhmän Arto Viitaniemen soittaessa ajatellut, että häntä nyt pyydetään SKP:n puheenjohtajaksi, mutta ei soitossa ollutkaan kyse isästä, vaan pojasta Heikistä.

SKP:llä on edustajakokous Vantaan Tikkurilassa ensi viikonloppuna, kun me loivat vassarit kokoonnumme puoluekokoukseemme Tampereelle. Olen varmasti Suomen ainoa vassari, jota uhkaa kävelyretki Iisalmeen käräjäoikeuteen, jos anon SKP:n jäsenkirjaa. Näin ovat närhen munat meidän perheessä.

Tämä ei kuitenkaan estä minua sekaantumasta edelleen kommunistien asioihin. Kannatan lämpimästi Juha-Pekka Väisäsen valintaa puheenjohtajaksi ja Heikki Ketoharjun valintaa pääsihteeriksi.

Tein Koirakosken Punaisille Suvipäiville jullarin ja päätin, että on se minun päästävä kommentoimaan suvipäivien luokkakeskustelua. Luokista Koirakoskella Sonkajärvellä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna puhuvat vassari Antti Ronkainen ja uusi kommunistinuorten puheenjohtaja Simo Suominen.

Kommenttini otsikko voisi olla "luokkataistelun yhteisrintamassa myös rakennusliikkeen toimitusjohtaja".

Todistuksia ja taimia

Kävimme hakemassa koululta tytöille todistukset. Hyvät olivat. Anna oli kuitenkin niin väsynyt aikaisesta lauantaiherätyksestä, ettei lähtenyt perinteiselle taimenostoreissulle Varpaisjärvelle. Kävimme Marian ja Matin kanssa Esson parlamentissa syömässä porsaanleikkeet ja lohkoperunat - kello 9.30 - oli hieman venäläistyyppinen aamiainen.

Sen jälkeen ostin laatikollisen tomaatteja, kurkkuja ja chilejä. Chilit kasvatan klovni-runoilijalle kiitoksena siitä, että saan olla hänen innoittajansa ja elävien Yläpitkän metsien tapahtumat -tekstareidensa vastaanottaja. Tikkisen Hannelen kanssa minulla on  tekstarisuhde, joka on kiihkeä kuin Edith Södergranilla ja Hagar Olssonilla kirjeenvaihto.

Jännittävää, sillä tutustuin Hanneleen oikeastaan vasta, kun organisoimme yhdessä käyntejä Leonidin luona Kysissä. Hannele oli toinen nainen Leonidin arkun ääressä. Toinen tai senhetkinen. Ihan miten vain. Minä kannoin Leonidia Koskelan Jussin parina ja Susanna oli Matin ja tyttöjen ... öh avec.

Tekisipä mieleni kirjoittaa Vasemmistofoorumin Perusteeseen aiheesta perhe. Deadline on huomenna.

Leonidin hautamuistomerkki läpäisi Puumalan kirkkoneuvoston seulan. Päätös tuli torstaina. Huokaisin helpotuksesta.