Hyviä puheita, niceduunareita ja teurastajia

ke 12.6.2013

Ensimmäinen kokonaisena nukuttu yö Vasemmistoliiton puoluekokouksen jälkeen. Koska eilen kaikki kaivurit, kuorma-autot ja traktorit upposivat Tuusjärven-työmaallemme johtavalle tielle, päätimme ottaa aikalisän. Pitää odottaa, että savikko tien alla kuivuu vielä parisen viikkoa.

Niinpä aikaiset raksapojat tulivat kolisemaan pihaan vasta ennen puolta seitsemää. Onneksi on tarjolla varatyömaita - ja onneksi älysin jakaa lomautuslaput, kun näytti siltä, että tänä kesänä työmaat eivät mene niin kuin Stromsössä. Lomautusvaroitus on päällä.

Onneksi myös asiakkaamme, joka halusi löytää halpatyöläisiä hirrenvaihtotyömaalleen, kääntyi muiden firmojen puoleen. Tämä on pojillemme ilouutinen, sillä kuulin jo poikaimme suunnalta, että kyseinen kohde on potentiaalinen pommi, jossa jokaisen lähetetyn laskun jälkeen saa uhata käräjäoikeudella, jotta lasku tulisi maksettua.

Tampereen vasemmiston rautarouvalta Sinikka Torkkolalta sain blogiini facebookin kautta palautetta, että punavihreään asiakirjaan hänen ajamansa lause ei tarkoita sitä, että asiakas itsemääräämisoikeudellaan ja suvereniteetillaan askeltaa suoraan yksityistetylle terveysasemalle. Lauseella, kuten uumoilinkin, oli tarkoitus vähentää asiantuntijavaltaa.

Hitsi, odottelen kuumeisesti puolueen sivuille puhtaaksikirjoitettuja asiakirjoja. Vasemmiston toiminta kohti 2020-lukua on aivan mainio paperi nyt, kun sieltä Lapin piiripuheenjohtaja Kiero-Keränen muljatti pois lauseen, jolla puolueen toiminta olisi keskitetty Vantaalle.

Odottelen myös luokkataistelun ilmestymistä puolueen punavihreään asiakirjaan. Työelämäntutkija-tohtori Anu Suoranta (vas. SAK kai edelleen) mielestäni sen ujutteli hienosti ohjelmaan sillä tavalla, että Forssan 1903 kokouksesta juontuvat väylät tulevaisuuteen.

Anu Suorantaa olen tähän mennessä arvostellut siitä, että tämän puheet eivät ole tarpeeksi militantteja.

Todellisuus paljon moniulotteisempi
kuin tyhmät toimittajapolot arvaavatkaan

Vasemmistoliitossa, kuten kaikissa muissakin puolueissa, on paljon sisäistä vääntöä. Sisäistä vääntöä ja palavia intohimoja pitää ollakin - eihän tämä olisi politiikkaa. Vasemmistoliitossa vääntö on avoimesti esillä ja se, mikä miellyttää, on kaikesta huolimatta se, että vassarina voi olla moniääninen.

Ei Luojan kiitos tarvitse olla kuin muinaisessa Lapinlahden keskustan valtuustoryhmässä, joka jokaisessa kokouksessa oli aina ja ikuisesti samaa mieltä kuin esittelijä, kunnanjohtaja Kari Virranta (kesk.). Ei paljon ollut intohimoja, kun valtuustoryhmän puheenjohtaja aloitti jokaisen kannatuspuheenvuoron sillä, että valtuustoryhmä keskusteli tästä ja yksimielisesti ilmoittaa olevansa samaa mieltä.

Näin ei ole enää Lapinlahden kepussa eikä myöskään Vasemmistoliitossa, jos koskaan edes on ollut. Kyllähän Vasemmistoliiton puoluekokouksen alkuun kuin ihmeen kautta olivat kaikki saman- ja hallitusmieliset saaneet puheenvuoronsa, mutta toisaalta .- saivathan Revalvaatio.org Antti Ronkainen (vas.) ja globalisaatiotutkija Heikki Patomäkikin (vas.) puhua.

Patomäki pääsi lisäksi puoluehallitukseen. Äänestin häntä. Olisin äänestänyt Ronkaistakin, jos olisi ollut ehdolla.

Pidän toimittajia aivan vitun tyhminä - kiitos kirjailija Saara Henriksson, kun sanoi blogimerkinnässään Tuomas Enbuskea vitun tyhmäksi, nyt uskallan minäkin käyttää termiä, jota olen taajaan ammattikuntani yhteydessä ajatellut - siinä mielessä, että toimittajien syventyminen vaikkapa puoluekokouksiin on just tasan tarkkaan sitä ja samaa.

Etsitään helpot dikotomiat eli kahtiajakautuneisuudet. Voi politiikan toimittajapoloiset - ainakin Vasemmistoliitto on elävä kuin hienoin mosaikkiteos. Otetaanpa vaikka The Vasenryhmä. Vasenryhmä ei ole yksiselitteinen kahden jäärän fraktio, joksi se valtamediassa vääntyy.

Musta-Markus Lapista ei esimerkiksi saapunut koskaan SKP:n Vastavirtafestivaaleille Helsinkiin, vaikka meidän perhe purjehti läpi kaikkine koirineen, kissoineen, lapsineen ja asuntovaunuineen koko perkeleen Suomen häntä ylioppilastalolla kuuntelemaan. Tilalle oli otettu Jouni Konttinen (vas. SEL-mies, kultainen korvarengas), ei huono tämäkään, mutta silti.

Lisäksi samaisilla Vastavirtafestivaaleilla oli puhumassa Heikki Patomäki (vas.) ja Teivo Teivainen (Pussy Riot). Enkä ole huomannut kommarispitaalin tarttuneen kumpaankaan.

Ehkä Musta-Markus arvelee, että noitavainossa on tarpeeksi ja ettei hän kaipaa lisäkseen vielä kommarispitaalisen leimaa. Itse ajattelin seuraavat kolme vuotta olla Vasemmistoliitossa kommarispitaalinen. Ottakoot tai jättäkööt. Asenteeni on se, että puolue tarvitsee enemmän minua kuin minä puoluetta.

Shit happens.

Mustajärveläisten mustamaalaaminen on oikeasti saanut noitavainomaisia piirteitä. Sehän vain loppujen lopuksi kertoo fraktion merkityksestä. Kateus ja vaino pitää ansaita.

Mustajärveläisyys on siis eri asia kuin yrttiaholaisuus.

Sosialisti?

Kuulin, että jossain vaiheessa sosialistiksi itsensä nimennyt Silvia Modig (vas. Raakel Liekin exä) oli kuittaillut sunnuntaina Vasemmistoliiton puoluekokouksessa Jyrki Yrttiaholle (vasry, Länsi-Suomi), miksi tämä ei mene sinne SKP:n edustajakokoukseen.

Täytyy sanoa, että petyin Silvia Modigin analyysikykyyn. Peukutin häntä siinä vaiheessa, kun vasnaisten Pippurissa kertoi olevansa sosialisti. En tiedä, peukutanko enää.

Kuittailusta sain aiheen googlailla. Yrttiaho oli todella puhumassa Vantaalla. Hyvä niin. Koska hallituskritiikkiä ei näköjään saa esittää omassa puoluekokouksessa, on paikallaan, että sitä esitetään edes jossain.

Ja tähän sanon myös sen, että mielestäni ja myös Hannulan Ullan mielestä atavistinen "Haukun heti Vasemmistoliiton hallitustyöskentelyn" -kommariautomaatti on tylsä. En usko uuden polven kommareiden löytävän sellaista nappia itsestään.

Uusi puheenjohtaja Juha-Pekka Väisänen on armoitettu flash mobile -henkinen multituudikommari ja puoluesihteeri Heikki Ketoharju raikas Occupy- ja kansanliikehahmo. En yleensä kehu puoluejohtoja, mutta teen tässä poikkeuksen. Ja olenhan jossain tainnut kehaista Juha Sipilääkin (kesk.). En muista, teinkö sitä julkisesti vai vain Matilleni.

Minäkin mielelläni kommentoisin monia asioita esimerkiksi Pohjois-Savon piirin järjestämissä tilaisuuksissa. Saan kuitenkin useammin kutsun Punaisille Suvipäiville tai jopa Suomen sosiaalifoorumiin kuin oman vassaripiirin tilaisuuksiin.

Elän tämän tosiseikan kanssa ja niin myös valitettavasti aviomiehenikin kaikista hemaisevista kommunistijohtajista huolimatta joutuu elämään.

Olen seurannut Vasemmistoliittoa nyt uudestaan läheltä vuodesta 2007 ja olen pannut merkille, että The Puolue on kehittynyt  siitä kammoittavasta "Kaljaa ja karaokea - vasemmistoristeilyllä bailataan vailla substanssia" - ei oikein mistään ihan riittävän hyväksi.

Tekemistä vielä riittää ja niinpä alan nyt selata muistiinpanojani, sillä pongailin Tampereen puoluekokoussalissa hyviä puheita ja niceduunareita sekä potentiaalisia luokkataistelijoita.

Pienituloiset

Pohjanmaan Toholammin lahja Vantaalle Pirkko Kotila (vas.) otti puoluekokouspuheessaan esille pienituloiset. Oikeasti Suomessa on ihmisiä, heitä on Lapinlahdellakin, jotka keräävät oluttölkkejä ja muovipulloja tarpeeseensa saadakseen edes vähän lisätuloja perustoimeentulon päälle.

Kotila puhui 1 700 euroa ansaitsevasta yksinhuoltajasta, joka ei selviydy ja sanoi, että nykyköyhyys on surkea juttu

Tiedän sen itse, sillä elimme kahden perättäisen äitiyslomani markka-ajalta euroiksi käännettynä noin 1 200 euron äitiyspäivärahallani. Äitiyspäiväraha tuli Kelalta, sillä olin ennen lastentekoa friikku. Lisäksi päivärahani oli huipputasoa, jos vertaa sellaisen äitiyspäivärahaan, jolla ei ole äitiyslomia edeltäviä tuloja.

Meitä oli minä, tuloton maahanmuuttajamies, jonka olemassaoloa Kela koko ajan tulkitsi meitä vastaan, kaksi lasta ja koira. Välillä meillä kävi pidempiä aikoja asumassa poikapuoleni Pietarista. Lisäksi toinen lapseni oli erityslapsi. Olen purskahtanut itkuun Kuopion Männistön Apteekin tiskillä, sillä Kelan erityiskorvattavuuksia piti odotella. Tiedän, mitä kuristava ahdinko on.

En jaksanut tapella Kelan toisiaan korville lyövistä päätöksistä. Asumistukea emme saaneet, sillä siinä kohtaa lasten maahanmuuttajaisää ei laskettu muonavahvuuteen, mutta kun hain lapsilisien yksinhuoltajalisää sillä perusteella, että toinen huoltaja oli oleskeluluvaton, Kela laskikin tämän muonavahvuuteen ja elättäjäksi.

Tämän vuoksi suutuin joskus keittiössämme Iisalmen tohtori Loimulohelle, joka ei monta tonnia kuussa Ylä-Savon sotelta ulosmitatessaan tainnut oikein ymmärtää, että Suomessakin on absoluuttista köyhyyttä ja kvalitatiivista nälkää.

Luen Mamulääkäri muistelee -kolumnit Iisalmen Sanomista suurennuslasilla ja lupaan huutaa suureen ääneen hep, kun löydän niistä sosiaalisen omantunnon.

Niceduunarit

Pirkanmaalta puoluekokouspönttöön kiipesi oikea naisduunari Tiina Heinonen (vas.) ja sanoi ensimmäisenä mikrofoniin vastustamattomasti "Moro!". Hän on leipuri ja huomautti, että puolueen kannattaa tehdä jatkossakin telakkatyöryhmän kaltaisia ohjelmia sekä muita kannanottoja työelämän kurjistumiseen.

Heinonenkin otti esille niin sanotut nollatuntityösopimukset.

Joensuun nuori niceyliopisto-opiskelijaduunari Anni Järvinen pani merkille, että punavihreässä asiakirjassa ei ole juurikaan aluepolitiikkaa huomioon otettu. Se on totta ja siinä tulisikin meidän maakuntien naisten ja miesten terästäytyä.

Uudenmaan jakkupukuiset miehet ja naiset nimittäin olivat vähällä keskittää jopa puolueen toiminnan kehäkolmosen sisäpuolelle, ellei Lapin Kiero-Keränen olisi hoksannut äänestyttää puoluetoiminnan asiakirjan kohdasta, kuten ylempänä kirjoitin.

Suoran demokratian ja kansalaisliikkeiden Jiri Sironen (vas.EHYT) halusi puolueesta punajalkaliikkeen, jolla olisi ainakin yksi jalka ay-liikkeessä ja toinen kansanliikkeissä.

Mustanpuhuvan Forssan teurastajan Janne Niemisen (vas. leikkaa meidän liharuoat) puolesta puheenvuoron käytti Mirka Järvinen (vas.) ja mainitsi myös nollatuntityösopimukset sekä työelämän kurjistamisen. Pohjanmaan Eila Aarnos (vas.) naurahti puheenvuorossaan, että nyt pohojalaasiakin uskaltaa vassukaapista ulos argumentoimaan terävästi asioita.

Minä olen joskus sanonut, että Lapinlahdella voimme vassareina ottaa vihdoin paperipussin pois päästämme ja esimerkiksi uskaltaa järjestää poliittisesti leimautuneita tilaisuuksia Suomen nuorimmalla työväentalollamme. Aika näyttää, riittääkö uskallus.

Lahdesta puoluekokoukseen oli tullut talonrakentaja Antti Hartikainen (vas.), joka oli leikannut rastansa - siksi en tunnistanut tätä. Joka tapauksessa Hartikainen toi esille valtiollisen rakennusliikkeen. Kannatan sitä lämpimästi.

Valtakunnallinen rakennusliike on sukua keskustalaisen Juha-Pekka Rusasen ajatukselle siitä, että jos tulisi jonkinlainen maakuntatason demokraattinen hallinto, voisi esimerkiksi suuret maakunnalliset rakennushankkeet olla sen alaisia tai ainakin hallinnoimia.

Mikä estäisi valtiollisten rakentajatiimien muodostamista vaikkapa sen laajuisissa hankkeissa kuin on nyt Puijon sairaalan korjaukset tai Kallansiltojen rakentaminen.

Ja tosiaan, vaikka en äänestänyt Kalle Hyötystä (vas.) puolueen puheenjohtajistoon, olen iloinen, että tämä sinne tuli. Pitäähän puheenjohtajistossa yksi raksaliittolainen olla. Lisäksi Matti Semi (vas.) antoi tästä hyväksyvän lausunnon. Luotan Semin Matin arvostelukykyyn.

Jospa sitten Kiteen Punikki ja Rakentaja-lehden kolumnistinimerkki Punakynä Auvo Rouvinen saisi Hyötysen ärhäköitymään, kun molemmat siellä raksaliitossa ovat.