Vau, mitä naisia - (ja myös miehiä!)

Lisäksi siltä ja väliltä

ti 11.6.2013

Istun tuvassa ja odottelen, että omaishoidettavani herää. Havahduin siihen, että kuudelta oli pihassa pari pakettiautoa ja varmaankin betoninsekoitusastiaa riih-riih-raahattiin pitkin sorakenttää. Raksamiehet lähtivät duuniin. Oli aika herätä toimitusjohtajankin.

Variksenpojat herättivät tosin jo kello 3.15, kuten Aino-Kaisa Pekosen (vas.) eilen puoluekokouksen jälkeen facebookissa. Meillä variksenpoikia tosin koettivat hillitä koirat, jotka hyppivät tuulikaapissa ovea vasten. Ilmeisesti pelkäsivät, että variksenpojat käyvät heidän lahnakätköillään.

Katkonainen yö oli viime yökin, mutta laskut on saatava tänään liikkeelle joka tapauksessa. Eilen vaivoin sain ne valmiiksi, mutta lähtevään postiin eivät ehtineet.

Eilen illalla luin perjantain Kansan Uutiset. Kusarissa oli juttu Sinikka Torkkolasta (vas.), jota äänestin puoluehallitukseen, kuten Heikki Patomäkeä (vas.) ja Alia Dannenbergia (vas.erikoinen).

Sinikka Torkkola tuli ensimmäistä kertaa tajuntaani vasemmistoristeilyllä jossakin työelämän sessiossa. Samaan aikaan alkoi toisaalla jotain muuta, jonka tulkitisimme mielenkiintoisemmaksi, ja niinpä rymistelimme korpikommunistisen mieheni kanssa työelämäsessiosta ulos ja Anu Suoranta (vas.myös) huudahti peräämme: "Oliko tuo kannanotto?"

En ehkä ehtinyt vastata edes eijuuvaarinhousut, sillä emmehän me siinä vaiheessa tienneet, oliko toinen sessio mielenkiintoisempi. Toisaalla esiintyi Radikaaleinta on arki ja Paskaduunista barrikadeille -porukka. Ehkä retoriikka vain oli erilaista. Militantimpaa kuin virallisen ay-liikkeen työelämäsellaisessa.

Kusarissa Sinikka Torkkola sanoo suoraan ja poikkipinoon, että Erkki Virtanen (joskus aika kok.vas.) puhuu läpiäpäähänsä hehkuttaessaan Petteri Orpon vieressä soteuudistuksen hyvää neuvottelutulosta.

Torkkola huomauttaa myös aiheellisesti, että puolueen sotetyöryhmä ei kokoontunut. Eikä kukaan Tampereen puoluekokouksessa sanonut kukon kurrausta muistakaan viime puoluekokouksen asettamista työryhmistä. Itse olin suorastaan innostunut Suorasta Demokratiasta, mutta ilmeisesti ryhmän vetäjä ei ollut innostunut meistä ryhmän jäsenistä.

En viitsinyt edes kysyä puoluekokouksessa ryhmän vetäjältä, meinataanko sitä vielä jotain. Oli niin nuoren miehen arroganssiaan kaikkitietävänä täynnä. Olkoot.

Kun joskus vasemmistoristeilyn jälkeen arvelin Sinikka Torkkolaa jotenkin hygieeniseksi tai sisäsiistiksi, sanoi muudan Asioista Hyvin Perillä oleva taho, että olkoonkin hoivatiedenaisena hygieenisen oloinen, mutta rouva on ainoa ihminen Tampereen yliopistolla, jota rehtorikin pelkää.

Siltä istumalta päätin, että rouvassa on rautaa. Ja siksi äänestin häntä puoluehallitukseen. Punavihreän asiakirjan palveluasiainkohtaan Torkkola äänestytti kohdan, jonka selitys oli parempi mielestäni kuin asiakirjaan mennyt tekstinpätkä.

Vasemmalla puolellani istunut Varkauden Elina Vepsäläinen (vas.) arveli, että asiakirjaan plumpsahti lause, joka hyväksyy yksityistämisen. Torkkola nimittäin puhui kansalaisen itsemääräämisoikeudesta ja siitä, että terveyden- tai sosiaalihuollossa asiantuntijavaltaa tulisi hieman raaputtaa.

Näin Torkkolan lisäämän lauseen ymmärsin. Harmi, ettei kohtaan saanut myös hänen pikaisesti sorvaamaansa selkeytystä. Torkkola vain muotoili hyväksytyn lauseen konsulttikielellä. Se varmaan teki Elinan mieleen - ja vähän minunkin - epämääräisen tunteen yksityistämisen mahdollistamisesta. En usko sen olleen tarkoitus.

Luokkataisteluun!

Piti ihan kaivaa merkintöjäni täynnä oleva punavihreä asiakirja esille, sillä aloin miettiä, näinkö ihanaa unta siitä, että asiakirjassa mainittiin luokkataistelu. Olen kyseisessä kohdassa ollut niin innoissani luokkataisteluun ryhtymisestä, että olin kirjoittanut vain: Katri Immonen.

Ilmeisesti äänestyskohta meni niin, että tutkija Anu Suoranta, joka vasemmistoristeilyllä huusi korpikommunistimieheni ja tämän vaimon ajanviete- ja tapakommunistin perään, oliko ulosmarssimme ay-tilaisuudestaan statement, lisäsi kohdan ja Katri Immonen kannatti.

Muistikuvieni mukaan Anu Suoranta sanoi asiakirjasta, että jos siinä puhutaan Forssan kokouksesta 1903, pitää ottaa esille kokouksen tuomat kaikki aspektit. Asiakirjapohjassa oli aivan liian mieto ilmaus: Tarvitaan yhtä suuri uudistus.

Jos nyt en vallan väärin muista, asiakirjaan meni asia muotoiltuna niin, että tarvitaan sekä reformeja että luokkataistelua. Oikeasti. Tämä tuntuu nyt jotenkin ajanviete- ja tapakommunistin märältä unelta.

Ne miehet ja genderblenderit

Jokin puoluekokousjumala oli sijoittanut taas meidät Pohjois-Savon ja Lapin samaan sektoriin. Jyväskylässä istuimme Lapin Miesten kanssa rinta rinnan ja saatoin kampata heistä parhaimmat puheenpitäjät.

Tällä kertaa istuimme niin, että Lapin Miehet hengittivät kirjaimellisesti niskaamme. Jotenkin onnistuin profiloitumaan Esko-Juhani Tennilän siskon mielessä kokonaan samaan ryhmään kuuluvaksi. Tämä kysyi minulta lauantaiaamuna, missä ryhmämme on. Vaikka en nyt ihan kirjaimellisesti ollutkaan vaihtamassa maakuntaa, ohjasin Tennilän sisaren alakuppilaan ja muualle ryhmänsä perään.

No, sanokaa nyt sieltä katsomosta, että ihmekö tuo, kun kävelin Tornion Ilkka Kapraalin perässä koko puoluekokousajan ja heilutin häntääni.

Oli hauska tavata Kittilän Aaro Granroth, joka oli Vasemmistoliiton kuntaryhmässä. Granroth on varmaankin samantyyppinen, kamikaze-pienyrittäjä kuin minäkin - ja korpikommunistimieheni. Ainakin tällä on kaivinkone sekä sekatila, kun nyt taas googlasin.

Oli myös hauska tavata livenä Pelkosenniemen kunnahallituksen puheenjohtaja Hannu Oikarinen, jonka muistan jostain valtamedian pätkästä kuntaliitoskriittisenä.

Kyselin mustajärveläisiltä, miltä stigmatisaatio tuntuu. Nimittäin se, mikä Vasemmistoliitossa on nyt vieroittavaa, on mustajärveläisiin kohdistuva suoranainen noitavaino. Ehkä Oulun koulukunnan harjoittaman noitavainon vuoksi Markus Korjosta ei valittu puoluehallitukseen.

Mutta otetaan se nyt näin, että Oulun koulukunta ja vanhan liiton miehet sekä naiset, jotka ovat niin ysäriä, niin ysäriä Vasemmistoliitossa, ovat edelleen yllättävän vahvoilla. Siihen tulee tehdä muutos. Ei muu auta.

Itse ajattelen asian näin, että ok, minulle läheisin puolue on kuitenkin SKP, mutta en voi siihen perhehygieenisistä syistä liittyä. Niinpä kannan uljaasti Vasemmistoliitossa spitaalini ja ajattelen, että ehkä noitavainotuilla mustajärveläisillä on kuitenkin vaikeampaa kuin meillä tulipunamustilla.

Tulipunamusta espoolainen Susanna Kaukinen sai Vasemmistoliitosta tarpeekseen. Kirjoitti erokirjeensä www.uusisuomi.fi:ssä. Luin Kaukista punavihreältä keskustelulistalta ja pidin tämän kirjoituksista, Harmi, jos hänelle riitti. Olisi ollut hengenheimolaisiani.

Aaro Granrothkin, se rautalankapystytukkainen kamikaze-yrittäjä Kittilästä, näkyi kompanneen ihastuttavan äkkiväärän Susanna Kaukisen kirjoituksia, kun vilkaisin vanhoja postejani äsken.

Ja väliotsikon genderblenderillä tarkoitan etupäässä itseäni.

Merja Kyllösen puhe

Tapani Kaakkuriniemi (vas.ärräpää) piti Merja Kyllösen (vas.niin Kainuu, niin Kainuu) persuja piikittelevästä puheesta, jossa tämä lausui sanan perse. Ministerin korpi-chav-tyyli oli oiva ja pidän aina siitä, kun puheessa tai tekstissä lausutaan kyseinen sana. Käytän sitä itsekin taaajaan.

Mutta jokin minua jäi kyrpsimään ministerin puheessa. Puoluekokousedustaja Anteri Eerola (vas.) piti puhetta epäanalyyttisenä ja  Kansan Uutisten blogisti Jami Järvinen pölhöpopulistisena.

Itsekin mietin, että ehkä kainuulaisperäinen ministeri ei kovinkaan arvosta esimerkiksi Arndt Pekurisen perintöä. Pekurinen näyttää olleen muuten syntyisin Juvalta.

Pekurinen istui turvasäilössä talvisodan aikaan ja teloitettiin jatkosodassa vuonna 1941 rintamalle.

Minusta puheen kärki ei kuitenkaan ollut pelkästään persuissa. Ministerin verhotut piikit tuntuivat iskeneen esimerkiksi Jenni Uljakseen (nuor. vas. äidin tunnen), joka omassa puheessa Merjan puheeseen viittasi melkein itkien.

Kaikissa kohtaa ei ihan tunnu siltä, että Vasemmistoliitossa sittenkään voi puhaltaa yhdessä moneen hiileen.