Vallankumouksellinen kansanrintama

Kirjoitus Turkin-matkalta,
lopuksi hieman marxismi-leninismiä

to 27.6.2013

Siinä sitä oltiin. Ajoin kohti Alanyaa 110 km/h pitkin hieman kuoppaista, mutta asfaltoitua, maantietä.

Takapenkillä oli perheen sweetie, jota turkkilaiset turistityöntekijät taputtelivat ja kutitelivat ihastuksissaan, päälleen oksentaneena, sekä tämän sisko, joka vihasi meitä etupenkkiläisiä muuten vain.

Siskokset olivat juuri tiedostaneet sen, että kuuluvat aurinkorannalle vaakatasoon kädessään koristeltu Sprite-lasi, ympärillään puolisentusinaa hoikkaa rantapoikaa kastelemaan kuumaa hiekkaa heidän rantatuoliensa ympäriltä ja valmiina kantamaan lisää Spritea sekä vaikkapa lautasellisia viinirypäleitä pyydettäessä.

Minä olin tullut Turkkiin ottaakseni selvää, mistä Istanbulin mielenosoituksissa on kyse ja onko maassa ehkä jonkinlainen demokratiaongelma. Mieltäni kiehtoi lisäksi se, onko Turkissa vasemmistoa, sillä en ollut siitä koskaan kuullut. Mies puolestaan arveli, että Turkin auringossa hänen psoriaattiset jalkapohjansa paranevat

Sillä nimenomaisella hetkellä turkkilaisella maantiellä mies tosin toisaalta pelkäsi - toisaalta toivoi - kuolevansa siihen paikkaan.

Miehelläkin oli turkkilainen vatsabakteeri. Lisäksi ajoin Etelä-Koreassa valmistettua vuokra-Hyundaita kuin reikäpää. Halusin vain pois tilanteesta mahdollisimman pian ennen kuin autossa on oikeasti ruumiita.

Mies piteli päätään ja sanoi, että sinä olet hullu. Olin vähällä vastata, että kyllä minä sen tiesin jo entuudestaankin. Vain hullu koettaa olla rakennusalan yrittäjä kurjistuvassa Ylä-Savossa.

Halusimme vuoria,
saimme vuoria

Minä olisin halunnut lähteä vuokra-autolla kohti Alanyan läheistä sisäjärveä Sugla Gölüa. Ajattelin, että ehkä sisäjärven ympärillä käy vilvoittava tuulenhengähdys ja läheltä löytyy viileitä havupuita.

Matin mielestä olimme sen suunnan jo nähneet. Edellisen sunnuntain aamuyöstä, jolloin tuskailimme kuumuutta lentokenttäbussissa Antalayasta Alanyaan. En viitsinyt sanoa, että ainakaan minä en nähnyt turkkilaista sisäjärveä, sillä maantie kulki meren rantaa.

Koska hävisin äänestyksen heti kättelyssä, ajoimme kohti Anamurin kaupunkia. Lohduttauduin sillä, että sinne suuntaan Alanyan turistitaivaasta ovat sentään kurdialueet.

Minulta petti siinä vaiheessa suhteellisuudentaju. Anamurista kurdialueille oli varmaankin vajaa tuhat kilometriä ja Anamuriinkin reilun sadan kilometrin matkan taittamiseen meni puoli päivää.

Toisaalta. Mies halusi nähdä vuoria. Minäkin halusin nähdä vaikka vuoria. Tahdoin nähdä Turkista jotain muutakin kuin kojun, kaupan, ravintolan, basaarin ja aurinkotuolit. Minua ei ole tehty makeaan, leppoisaan elämään.

Sain mitä pyysin.

Turismi - tuottava
teollisuudenhaara

Jo Rissalan lentoasemalla tajusin, että turismi on teollisuudenhaara. Hyvä niin. Turkissa aavistelin, että jälkikemalistinen suunnittelutoimisto on tietoisesti joskus aikoinaan keskittänyt turismiteollisuuden tiettyihin pisteisiin. Turkin Välimeren rannikko ei ole aivan täpötäysi hotelleja.

Tiukkasin eräältä tarjoilijapojalta, miksi Pohjois-Turkissa Mustan Meren rannikolla ei ole turistikeskuksia. Tarjoilija sanoi, että Musta Meri ei ole lainkaan niin ystävällinen kuin Välimeri. Mustan Meren tyrskyt ovat aggressiivisia, kun saavuttavat Turkin rannikon.

Tarjoilijapoika sanoi ehkä, että tyrskyt ovat epäystävällisiä, mutta toimittajan tapaan hieman paisuttelen.

Toki Alanyan turismiteollisuutta olisi voinut tarkastella pidempääkin marxilaisesta tai ainakin sosialistisen suunnitelmatalouden näkökulmasta, mutta muutaman päivän tallattuamme rannalle ja takaisin aloimme miehen kanssa kaivata jotain muuta.

Toimimme epäekologisesti. Ekologisinta nimittäin on keskittää luontoa kuluttava turismi tiettyihin paikkoihin ja toivoa, että turistit eivät lähde vapaasti hortoilemaan pitkin maata sekä sekoittamaan sosiologis-taloudellisia kuvioita. Mutta mepä emme vihreitä olekaan.

Olemme marxilainen pariskunta, jolla on luksuselämää vaativa jälkikasvu.

Ajoimme kohti Anamuria. Kävelyvauhtia. Kiemurtelimme rekkojen välissä, takana ja sivulla. Tiemme kiemurteli vuoren rinnettä vasemmalle, oikealle, takaisin, siksakkia sekä ylös-alas.

Mies oli oksentanut jo hotellihuoneessa, mutta luuli, että vatsatauti on tavallinen ohimenevä turistiripulioksennuskohtaus. Esikoinen alkoi oksentaa melko lähellä Anamuria. Kuopus alkoi vihata meitä jo kauan ennen sitä.

Maisemat olivat upeat. Meri oikealla puolella turkoosi. Jossain kohtaa vanha tie oli suljettu sen vuoksi, että maa asfaltin alta oli valunut kohti merta. Siinä vaiheessa tajusin, että pelkään korkeita paikkoja ja päätin sulkea silmäni loppumatkan ajaksi.

Rauhoittavat
tietyöläiset

Avasin silmäni kuitenkin parahultaiseksi juuri silloin, kun edessä oleva rekka oli pysähtynyt pystymäkeen ja meinasi lähteä pers´liukua kohti meitä. Kuljettaja hätääntyi ja koetti iskeä silmään pienempää vaihdetta sillä seurauksella, että pani päälle pakin.

Seuraavaksi avasin silmäni, kun mies puhui tietöistä. Lähempänä Anamuria tehtiin vuoristoon tunneleita ja mahtavia maansiirtoja tien leventämiseksi. Melkein luulin näkeväni siltatöissä Kiteen Punikin, armoitetun kaaderileninistirakennusmies Auvo Rouvisen, mutta se taisi olla harha.

Kiteen punikki on nimennyt itsensä betoniraudoittajaksi sen vuoksi, ettei joudu tekemään kylppäriremontteja keski- ja luovan luokan edustajille. Häneltä olen oppinut sen, että itseään kunnioittava raksamies ei edes kuse yleensä melkoisen tyhjätaskuisten omakotirakentajien tai omakotikorjaajien suuntaan.

Kiteen punikki osaa rakentaa myös siltoja. Hänestä olisi varmasti apua Turkin vuoristomaantietyömaalla tunnelin- ja maanrakennuksessakin.

Sen sijaan betoniraudoittajia ei taida koko Turkissa oikein ollakaan, sillä hotellimme läheisellä hotellityömaalla mies ihmetteli, miksi talossa ei ole lainkaan jäykistäviä seiniä. Mies arveli etäisesti, että ehkä syynä ovat maanjäristykset. Kun talo ei ole jäykistetty, se ei romahda. Betoni vain ehkä murenee ja ropisee asukkaiden niskaan.

Lisäksi mies koetti tutkia, missä kohtaa tekeillä olevaa hotellirunkoa on hissikuilu. Ei löytynyt. Ehdotin, että hissi tulee ulkoseinälle. Mies sanoi, että siinä tapauksessa hissi pysähtyy puolivälikerrokseen.

Tämä on aivan normaalia lomillamme. Petroskoissa mies vietti aikaa kaupungilla kuvaten lisenssimaastureiden alusia. Lisenssimaasturit on tehty Lada Nivan pohjille ja niissä on Nivan akselit. Ne ovat hyvät, sanoi mies, joka on ajanut rallia Ladalla.

Mitä enemmän reitillämme oli maanrakennustöitä, sitä lähempänä olimme Anamuria. Emme tienneet kaupungista mitään, mutta olo oli kuin Raamatun valitulla kansalla pitkän autiomaajakson jälkeen. Vuoren rinteiden keskellä aukeni valkeapeittoisia maa-alueita.

Hetken luulin, että Anamurin laaksossa oli lunta. Valkeat peitot olivat kasvihuoneiden kattoja. Kasvihuoneissa oli näköhavaintomme mukaan aikuisia palmuja. Joku voisi kertoa meille nyt, miksi palmuja kasvatetaan kasvihuoneessa.

Ennen kuin näimme Anamurin siinä laaksossa, luulin, että kyseessä on jokin Allahin, Erdoganin, Naton ja EU:nkin hylkäämä paikka. Luulimme näin, sillä tie turistikeskityksestä kaupunkiin oli kelvoton. Tosin tietä pitkin hoippuvista ylilastatuista rekoista päätellen aavistelimme, että kaupungilla on taloudellista merkitystä.

Lisäksi loppupäässä tietä olivat massiiviset tietyöt. Nekin kertoivat jotain, että anamurilaisia ei aiota jättää yksin. Se, mikä minua viehätti Turkissa koko ajan, oli maan oma tuotanto. Turismi on turkkilaisten omaa tuotantoa, kaupoissa oli turkkilaisia naisten vaatteita - jopa useassa kaikkein vastenmielisimmässä merkkituotekaupassa, jossa sisäänheittotuotteina oli yleensä ylen halpoja Björn Borg -nilkkasukkia.

Ruokakin oli varmasti omassa maassa tuotettua. Coca-Colalla on ilmeisesti tuotantolaitoksia Turkissa. Ainakin juomapulloissa oli logon omistaja Coca-Cola, mutta valmistumaa oli Turkki.

Ennen Anamuria oli jonkinlainen lähiö. Lähiössä oli ainakin kaksitoistakerroksisia taloja.

Onko Anamurissa
invavessoja?

Koska esikoinen haisi oksennukselle ja oli oksentamassa lisää, ajoimme ensimmäiselle kaupungissa olevalle huoltoasemalle. Huoltoasemalla oli täysin priimavarusteltu invavessa. Emme tosin ensin ehtineet invavessaan asti. Ensimmäiset yrjöt huoltiksella Maria oksensi naisten vessan lavuaariin, joka oli myös hyvä, sillä pyörätuolin sai parkkiin sen alle.

Invavessassa pesin sekä tytön että tämän vaatteet. Loppumatkan esikoinen kuivatteli vaatteita yllään.

Emme ehtineet tutustua Anamuriin sen syvällisemmin. Kävimme toki pääostoskadulla, jossa tulin siihen tulokseen, että kaikki turkkilaiset ovat luontaisesti ystävällisiä. Olin hieman arvellut, että Alanyassa ollaan pelkästään turistiystävällisiä, mutta koska pienessä periturkkilaisessa vaatepuotisessa vanhahko yrittäjäpariskunta koetti vilpittömästi saada selvää, mitä oikein halusin, kun halusin naisten teepaitoja, housuja ja pikkareita, tajusin, että turkkilaiset ovat ystävällisesti ihan oikeasti ja tosissaan.

Vaatepuotisen molemmin puolin oli muita kojuja. Koko ostoskadun varrella oli kojunpitäjiä ja asiakkaita, jotka seurasivat uteliaasti, mutta tungettelematta, minne mennä lumpsin kuin täti moonika helma ja laukku heiluen.

Yhtään tympeää naamaa en omani lisäksi matkalla nähnyt.

Paluumatkalla jouduimme ratsiaan. Ratsia turkkilaisittain tarkoitti sitä, että poliisilla oli apunaan armeijan edustus. Armeijan edustajilla olivat esillä rynnäkkökiväärit. Kun avasimme ratsaajille takaluukun, saimme jatkaa matkaa. Pyörätuoli ei heitä kiinnostanut.

Anamurin matkan jälkeen seurasimme hotellihuoneessa, josta en sitten kahteen päivään vatsataudin takia päässyt ulos, satelliittitelkkarista, kuinka Ylen Tom Kankkonen oli Turkin kurdialueella ja raportoi kurdien toiveesta saada aikaan eteläafrikkalainen totuuskomissio.

Turistit eivät saa
puhua politiikkaa

Alanyassa kukaan ei oikein halunnut puhua Istanbulin mielenosoituksista. Kun kysyin niistä ja tiistain yleislakosta, ihmiset katsoivat minua kuin idioottia.

Se nyt ei ollut minulle mitään uutta. Ihmiset Lapinlahdellakin tuijottavat minua usein kuin idioottia, kun koetan keskustella heidän kanssaan jostain minua kiinnostavasta asiasta.

Me suomalaiset arvelimme, että kun emme päässeet tiistaina hotellin aulasta Facebookiin, syynä oli se, että edellisenä yönä Istanbulissa oli pidätetty 350 henkeä. Paljon mahdollista, arvelen, sillä Hannele välitti lahtelais-turkkilaiselta sisareltaan Maritta Arilta tiedon, jonka mukaan paikan päällä on Istanbulista näytetty vain rumaa kuvaa miekkareista.

Lisäksi Turkin ykköskanavaa oli sakotettu siitä, että oli yllyttänyt ihmisiä kadulle. Aasian puolella Istanbulia miekkarit olivat kuitenkin olleet iloisia kattilankalistelumiekkareita. Myös islantilaiset saivat aikaan pankkiensa kansallistamisen kattiloilla.

Kepan uutissivuilta voimme lukea, että Islanti hoiti kriisiään toisin kuin perinteiset opit olisivat velvoittaneet: hyvinvointi säilytettiin ja sitä jopa vahvistettiin. Talous lähti nousuun, vaikka kaikki valtavirran talousopit sanoivat, että sen olisi pitänyt lähteä laskuun. Menettely sai jopa IMF:n siunauksen.

Istanbulissa miekkareiden alkuperäinen sysäys oli kiista puistosta, mutta esille purskahtaa todennäköisesti paljon muutakin suoraan demokratiaan ja kansalaisvaikuttamiseen liittyvää.

Istanbulin Geza-puisto pääaukio Taksimin vieressä on seudun ainoa vihreä alue. Puisto on uhassa pienentyä, sillä läheiseen kasarmiin suunnitellaan uutta ostoskeskusta ja hotellia. Taksimin aukion alle on suunniteltu parkkipaikkaa sekä bussiasemaa ja aukio on ajateltu jätettävän jalankulkijoille, mikä sinänsä vähentäisi autojen osuutta puiston läheisyydessä.

Kansan Uutisten ja Nyt Tidin kansainvälisten asioiden toimittaja Peter Lodenius tuumaa Turkki-kirjoituksessaan, että aukion alaista parkkipaikkaa kukaan tuskin vastustaa. (KU pe 16.6.2013 Pintaa syvemmältä Turkkilaisten isä numero kaksi).

Kun kysyin näistä asioista, sain tuijotuksen lisäksi käden huitaisuja: mielenosoittajat ovat vain joitain hulluja. Kaikkien skandinaavisen vakuutusyhtiöiden suosittama lääkäri Oguzhan Özkan sanoi jopa, että kyseessä on pääministeri Recep Erdoganin vastainen provokaatio.

Joku sanoi, että Turkissa on paljon suurempiakin ongelmia kuin istanbulilainen puisto.

Pakko pysähtyä
lukea ja miettiä

Tässä tulee turkkilaisen vatsabakteerin ensimmäinen hyvä pointti. Se iski minut kahdeksi vuorokaudeksi petipotilaaksi ja lopulta matkatoimisto hälytti luokseni lääkärin. Aivan erinomaista palvelua, sillä kysyin mielenosoituksista myös minua hoitavalta lääkäriltä.

Oguzhan Öskan ei tuijottanut minua kuin idioottia, vaan kuin tuskissaan hikoilevaa pohjoisen mursua, mutta vastaili kuitenkin. Hän sanoi ihan ensimmäiseksi, että nyt te länsimaat luulette ja toivotte Turkkiin tulevan arabikevään. Turha luulo ja toive, kuulema.

Öskan sanoi, että turkkilaiset sitä paitsi ovat kyllä pääasiassa muslimeja, mutta eivät ole arabeja. Öskan lienee Erdoganin kannattaja, sillä hän sanoi, että pääministeri koettaa saada valtakuntaa hieman islamilaisemmaksi. Hieman, hän korosti ja näytti sormillaan pienesti.

Koetin joskus jo ennen ortodoksivuosiani kiinnostua Bysantista. Luin Johannes Salmisen bysanttiaiheisia esseekokoelmia, mutta jotenkin en saanut aiheesta kiinni. Toki huomasin sellaisen yksityiskohdan, että venäläinen ortodoksisuus, jonka kanssa olin melkein naimisissa, on bysanttilaista perua.

Bysanttilainen peruste on bysanttilaisen hallitsijan sisar Anna, joka suostui poliittisista syistä naimaan Kiovan Vladimirin. Vladimir tunnetaan myöhemmin alku-Venäjän kristillistäjänä Pyhänä Vladimir Kiovalaisena, vaikka hänellä wikipedian mukaan näyttää olleen useita vaimoja. Toivottavasti ei sentään yhtä aikaa.

Koska lapseni syntyivät kolmannen Rooman alaisen Kirkon vaikutuspiirissä kasvaneelle miehelle, liityin Konstantinopolin patriarkan alaiseen Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Tässä ei ole nyt mitään logiikkaa, kuten ei elämässäni yleensäkään. Venäjän ortodoksiseen kirkkoon en edes yrittänyt liittyä, sillä siellä naispappeus on siellä vieläkin huonommassa huudossa kuin Suomen ortodoksisessa kirkossa.

Loppujen lopuksi tajusin, että en pidä Konstantinopolin patriarkasta Bartolomeoksestakaan, vaikka tämä on julistautunut vihreäksi patriarkaksi, ja erosin hänen vaikutuspiiristään. Eri asia tietysti olisi ollut, jos patriarkka Bartolomeos olisi julistautunut marxilaiseksi patriarkaksi.

Ortodoksisuudestani oli kuitenkin jäljellä Turkin turistikojuilla sen verran, että ostin ortodoksiselle kummilapselleni, iisalmelaisen porvaritohtori Loimulohen Liisa-tytölle tuliaiseksi pikkuruisen koristeen, jossa on turkkilaispakanallinen symboli, sininen silmä, rohkeasti yhdistettynä ikonikuvaan.

Eihän kummilapseni voi mitään sillä, että hänen isänsä ärsyttää minua suunnattomasti suurilla tuloillaan ja sillä, ettei ymmärrä Suomessa olevan absoluuttisesti köyhiä. Sitä paitsi vituttaa sekin, että tohtori Loimulohta pyydettiin Iisalmen Sanomien kolumnistiksi eikä tämä suostu ärsyttämään kolumneillaan ketään muuta kuin minua. Ovat ne niin sovinnaisia.

Oppikaamme hieman
myös ranskaa - laïcité

Turkin tasavallan ensimmäinen presidentti Kemal Atatürkilla oli värikäs elämä jo ennen presidenttiyttään. Hän taisteli muun muassa Kaukasiassa Venäjän tsaarin armeijaa vastaan vuosina 1917-18. Onpas kumma tyyppi:

"Turkin tasavalta oli periaatteessa demokraattinen, mutta Kemal hallitsi sitä lempeän diktatoriaalisesti. Yritykset monipuoluejärjestelmän luomiseksi lopetettiin alkuunsa, ja islamistien kapinat nitistettiin. Kemal ihaili joitain Neuvostoliiton ja fasistisen Italian piirteitä, mutta yksityisomistus säilytettiin, eikä poliittisia vastustajia kohdannut yleensä maakuntiin karkotusta rankempi kohtalo." http://fi.wikipedia.org/wiki/Kemal_Atat%C3%BCrk

Kemalin Turkkia leimasi kemalismi. Sen periaatteita ovat tasavaltalaisuus, nationalismi, populismi, valtiojohtoisuus, sekularismi ja vallankumouksellisuus. Kemal Atatürk kuoli vuonna 1938.

Sekulaarismi tarkoittaa sitä, että uskonto on tiukasti erotettu valtiosta. Koetin kysyä skandinaavien suosittamalta lääkäriltä Oguzhan Öskanilta sitä, ovatko Turkin liput kerrostalojen parvekkeilla poliittinen kannanotto. Koetin kysyä samalla turkkilaisesta nationalismista ja sen suhteesta islaminlaiseen nationalismiin.

Lääkäri ei oikein ymmärtänyt kysymystäni tai ei halunnut ymmärtää. Voihan se olla, että englantini oli liian huonoa.

Turkkia leimaa jopa ranskankielinen käsite laïcité (lausutaan la.i.siˈte). Se tarkoittaa julkisten ja uskonnollisten tahojen erottamista ja erillään pitämistä. Laïcité voidaan suomentaa tunnustuksettomuudeksi tai valtion puolueettomuudeksi uskontojen ja muiden todellisuuskäsitysten suhteen.

Tunnustukseton valtio ei aseta mitään uskontoa erityisasemaan ja takaa jokaiselle ajatuksenvapauden. Se suhtautuu puolueettomasti ja tasavertaisesti kaikkiin uskontoihin ja uskonnottomiin todellisuus- ja elämänkäsityksiin.

Tätä tulee pohtia vähän syvällisemmin, sillä tunnustuksettomuus tuntuu hieman oudolta tässä yhteydessä. Turkki on nimittäin ollut Naton jäsen jo vuodesta 1952 lähtien ja USA on pitänyt sitä etuvartiona Neuvostoliittoa vastaan. Tai mitä tuo muut todellisuuskäsitykset tarkoittavat tässä yhteydessä?

Pitää varmaankin pyrkiä Työväen akatemiaan tämän ymmärtääkseni.

Turkissa on ollut kolme sotilasvallankaappausta vuosina 1960-80 ja postmoderni sotilasvallankaappaus vuonna 1997.

"Vuoden 1980 vallankaappausta edelsi vuosikausien vasemmiston ja oikeiston vastakkainasettelu, kylmän sodan hengessä. Vasemmisto toivoi vasemmistolaista vallankumousta, ja oikeisto pyrki uskonnollisen propagandan avulla saamaan kansan puolelleen. Kaappauksen myötä hallitsevaksi hallintoelimeksi nousi kansallinen turvallisuusneuvosto." (http://www.akatemia.org/site/kansainvaelinen/projektit/turkki-2012/460-turkin-armeija-atatuerkin-jaelkeen)

Peter Lodeniuksen mukaan kemalistit olivat sitä mieltä, että vuoden 1950 monipuoluejärjestelmän luomisen jälkeen liikaa valtaa ovat saaneet milloin vasemmistolaiset, milloin islamilaiset. Sotilasvallankaappaukset ovat aina olleet vallan palauttamista kemalisteille.

Erdoganin puolue on islamilainen AKP. Kolmen vaalivoiton jälkeen Erdogan on alkanut muuttua enemmän omaksi itsekseen. Hän tavoittelee uskonnollisempaa nuorisoa, vaatii lisää lapsia, vähemmän abortteja ja vähemmän keisarinleikkauksia. Viimeinen tavoite lyö mielestäni poskille lapsiluvun lisäämistä, sillä keisarinleikkauksien vähentämisen luulisi tarkoittavan suurempaa syntyvien kuolleisuutta.

Kemalistit eivät ole vasemmistolaisia eivätkä erdoganilaisetkaan.

Lodenius arvelee nyt mielenosoitusten jälkeen, että Erdogan on tehnyt itselleen karhunpalveluksen. Koska hän on lopetellut sotilashallintoa ja mahdollistanut demokratian, häntä ei ehkä valitakaan Turkin presidentiksi. Turkissa presidentillä on suuret valtaoikeudet.

Turkista Hitleriin
ja Kemppiseen

Se muuten, että Vasemmistoliitto lakkauttaisi mielellään koko presidentti-instituution, saattaa olla kaukaa viisasta. Saksassa Hitler pääsi hirmuvaltaan demokraattisesti, mutta koska valtapyramidin huipulla oli presidentin/kanslerin kontrolliton asema, Hitler lakkautti heti ensimmäisenä muut puolueet.

Näin sanoo oikeusoppinut Jukka Kemppinen siunatussa, sivistävässä ja hauskassa blogissaan, joka iloittelee edelleen bambusukalla. Tai en tiedä, mitä tänään torstaina, sillä kirjoitin tämän merkinnän jo keskiviikkoiltana.

Ystäväni suomenruotsalainen porvari on pitänyt EU:ta nerokkaana systeeminä siksi, että se torpedoi potentiaaliset hitlerit. Rauhanprojektina juuri sen vuoksi, että EU-hallinto on niin kankea. Sitä ei yksi diktaattori pääse liikuttelemaan, sillä sellaisella byrokratiakoneistolla yhdelle vallanhaluiselle ei voi kasautua valtaa.

Niin hän asian perustelee. Ei ota kantaa IMF:n taustatohinoihin. Tai ehkä ottaisi nyt kantaa, jos kysyisin, arvelisin. Patamusta porvari tuntee Suomen talousdemokraatteja läheisesti, mutta pitää heitä epäuskottavina. Minun asiantuntemukseni ei riitä arvioimaan Suomen talousdemokraatteja, mutta luulen osaavani suodattaa porvaripankkimiesystäväni porvarillisuudet hänen puheestaan.

Ainakin Marxin tuntemuksessaan suomenruotsalainen patamusta porvari hakkasi minut vielä muutama vuosi sitten mennen tullen.

Tätä oikolukiessa tuli sellainen ajatus, että yksinvallan pelko on kyllä viisauden alku, mutta sen lisäksi meidän on pelättävä myös talouden piiloutunutta valtaa. Finanssikapitalismin kasvottomuutta. Tai ei meidän, perkele, mitään pidä pelätä, vaan ottaa asiasta selvää ja alkaa taistella vastaan.

.. Ja takaisin
Outoon Turkkiin

Turkissa vaikuttaa Vallankumouksellinen Vapausrintama. Se tosin on kielletty, mutta mikä on kiellettyä, kuten kommunismi Vasemmistoliitossa, sitä kohti tulee kulkea ja siitä pitää ottaa selvä.

Vallankumouksellinen kansan vapautusrintama (turk. Devrimci Halk Kurtuluş Partisi-Cephesi, lyh. DHKP/C) on marxilais-leninistinen puolue. Sekä EU että USA ovat luokittaneet sen terroristijärjestöksi. Järjestön nykyiset johtohahmot ovat tuntemattomia.