Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta
ja Natosta Valtalain päivänä

pe 19.7.2013

Eilinen Valtalain päivän tilaisuudessa Oulussa oli sopivan salaperäistä henkeä.

Tilaisuuden löysin facebookista, jonne se oli lennähtänyt ilmeisesti Jyrki Yrttiahon (vas.ry) sivuilta. Kun muu perhe ja Matin Nooran uusioperheestä 6/7-osaa oli ripoteltu Tietomaan parkkipaikalle, lähdin etsimään Mannenkatua ja Rauhalaa. Jossakin rakennustyömaan keskellä ja selvästi takapihalla aloin muistella, milloin olin tiedot tilaisuudesta printannut.

Olihan siitä jokunen tovi.

Koska missään ei ollut banderolleja tai jullareita, alkoi pukata hiki. Olisi pitänyt tsekata asia vielä aamulla - mitäs jos tilaisuus onkin peruttu. No, ei ollut. Samalla takapihalla haahuili yhtä eksyneen näköisenä pariskunta kuin minä. Kävelin heidän perässään ja lopulta oikea Rauhalan kabinetti löytyi.

Kabinetissa istui jo tilaisuuden alustaja Jyrki Yrttiaho - tiedättehän se tyyppi. Koska Yrttiaholle en ole soitellut, piti tämä nähdä livenä mahdollisimman oikean kuvan muodostamiseksi. En halua pitää yllä vasemmistomyyttejä. Myytit on kohdattava.

Mielenkiintoista on, että kun Paavo Arhinmäeltä (vas.) meni kuppi nurin ja Silvia Modig (vas.sosialisti joskus - ainakin Pippurin haastattelussa - mikäliepunavihr.) sätti sekä haistatteli vasenryhmäläisiä hesalaisessa yöelämässä, Aatteen Miesten myytti sen kun vahvistui.

Näin varmaankaan Vasemmistoliiton punavihreä sisä- ja ystäväpiiri ei toivonut.

Lisäksi olen sitä mieltä, että tieto ei pahenna. Tietoa pitää jakaa, jotta ihmiset jalostuisivat. Totta kai me, kansa, tunnumme määkivältä lammaslaumalta, kuten poloiset vassarit Kaisa Salmen Fellman-preformancessa, jos meille ei kerrota mitään tai emme itse ota selvää.

Ja sitä kaiketi eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen Jyrki Yrttiaho nyt kiertueellaan ajaa takaa.

Kun seuraavaksi avaan suuni natotuksesta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, voin tehdä sen varmemmin ja tietopohjaisemmin kuin tätä ennen. Arvelen esimerkiksi Pentti Rythin (vas-SKDL-Lapinlahti) sitä arvostavan.

Tämän hallituksen
aika ei kauaa kestä

Hallitusohjelmassa on seuraavat kaksi perättäin esiintyvää lausetta: "Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista."

Jos nyt oikein ymmärrän, jälkimmäisen lauseen saamiseksi hallitusohjelmaan, tarvittiin Vasemmistoliittoa. 

Ilmeisesti Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä erottamatta jääneet kansanedustajat ajattelevat, että koska hallitusohjelmassa on kyseinen maaginen lause, voivat he turvallisesti syljeskellä kattoon. Suomen ajaminen Natoon jatkuu Yrttiahon mukaan vaivihkaa ainakin 70 asiakohdassa - niin lainsäädännössä kuin muuallakin. Esimerkiksi Rovajärven ampuma-alueelle ollaan valmistelemassa EU:n laajimpaan kuuluvaa harjoitusaluetta, joka tulisi olemaan Nato-liittokunnan käytössä.

Jos Suomi liitetään Natoon, menevät monet lait kokonaan uusiksi - niin valmiuslaki tai poliisilakikin. Lisäksi Yhdysvallat päättäisi, mitä Suomen puolustuspolitiikassa olisi salaista ja mikä julkista.

Meneillään on vääntö, jossa ei saisi herpaantua. Eikä missään nimessä tuudittautua siihen, että kun näin hallitusohjelmaan on kirjattu, voitaisiin levätä. Seuraavaan hallitukseen on enää kaksi vuotta aikaa. Hallitusohjelmavaihtoehtoja kirjoitetaan jo nyt.

Antero Eerola sanoo omassa Kansan Uutisten blogissaan seuraavasti: "Naton ruuvit sopivat Suomen muttereihin on niin sanottu PARP-ohjelma (Planning and Review Process). Se sisältää kaikkiaan 63 kumppanuustavoitetta, jotka ovat kuitenkin salaisia. Miksi yhteistyö – jota demokraattiset valtiot tekevät rauhan ja kansojen onnen eteen – pidetään pimennysverhon takana?"

Jyrki Yrttiahon mukaan esimerkiksi eduskunta on pidetty prosessista tarkoituksellisesti pihalla. Eduskunta ei saa keskustella erilaisten Nato-harmonisointisopimusten sisällöstä. Se, mistä keskustellaan, on pelkästään sopimusjuridiikkaan kuuluvat tekniset kysymykset.

Suomi pelaa kaksilla korteilla, sanoo entisen pääministeri Matti Vanhasen kansliapäällikkö Risto Volanen. Ei voi oikeasti samaan aikaan voimakkaasti lähentyä ja pysyä neitseellisen liittoutumattomana. Lisäksi Volanen on sitä mieltä, että Annika Lapintien (vas.) lausumat kertovat, miten tietämätön hallituspuolueen keskeinen henkilö on siitä, mitä hallituksessa ja maassa tapahtuu.

Lapintie vähätteli eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen mietinnön (UaVM 1/2013) lausetta: ”Asiantuntija-arvioiden mukaan kansallista identiteettiä ja omaa puolustuskykyä korostava politiikka on edelleen yleistä, vaikka sotilaallisen liittoutumattomuuden aukoton toteuttaminen keskinäisriippuvuuksien maailmassa ei ole tosiasiassa käytännössä enää täysin mahdollista.”

Hänen mukaansa lauseelle ei pidä antaa kovin suurta merkitystä.

Matti Vesa Volanen (vas.) sanoi kesän alussa Tampereen puoluekokouksessa, että mietintö on täynnä peitesanoja, joista paistaa se, että meitä viedään kuin pässiä narussa.

"Jos hyväksymme turvallisuuspoliittisen keskustelun pohjaväittämäksi sotilaallisen liittoumattomuuden mahdottomuuden emme voi puolustaa saman aikaiseksi ajatusta sotilaallisen liittoutumisen mahdottomuudesta." http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/lukijoilta/3017450/perusteetonta-vahattelya

No, Vasemmistoliitossa sentään jonkin verran keskustellaan tästä. Yrttiahon mukaan demareilta on mennyt ote. He ovat luovuttaneet. Ulkoministeri Erkki Tuomiojakin (sdp) vain horisee.

Itsepäiset
reserviläiset

Suomen Nato-troikkaan kuuluvat puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty, Suomen Afganistanin suurlähettiläs Pauli Järvenpää ja puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen. Kaikki ovat kuulema Nato-koulutettuja. Puolustusvoimissa ei pääse nykyään kuulema etenemään, jos kannattaa sotilaallista liittoutumattomuutta.

Upseerikoulutuksen voi käydä, mutta sen jälkeen tie everstiksi tai kenraaliksi on suljettu, jos on väärää mieltä.

Kaikesta huolimatta reserviläisistä valtaosa on sotilaallisen liittoumattomuuden kannalla. Nato-halukkaista on muodostumassa Suomelle kallis eliitti. Sen takia suljetaan varuskuntia ja keskustellaan jopa yleisestä asevelvollisuudesta luopumisesta.

Horneteille on saatava kalliita päivityksiä ja eliitin ihailtavaksi hienoja ohjuksia, jotka voidaan varustaa ydinkärjillä. Suomesta on ilmeisesti ajateltu osa Yhdysvaltain Eurooppaan sijoittamaa ohjuskilpeä.

JASSM-ohjusten osto kuuluu olleen kummallinen prosessi. Näyttäisi siltä, että me vassarit jäimme kiinni siitä, että meitä pidetään pimennossa emmekä me höpönassut sitä itse edes huomaa. Arhinmäki loihe Yrttiaholle lausumaan, että hallitus on luopunut JASSM-ohjusten hankkimisesta.

No, ei ollut. Ohjukset hankittiin ja ne tulivat maksamaan yhteensä noin 180 miljoonaa euroa.

Kaupasta käytännössä päätti Suomen ulko- ja turvallisuupoliittisessa ministeriövaliokunta UTVA. UTVA:n jäseniä ovat pääministeri ja valiokunnan puheenjohtaja Jyrki Katainen, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja, eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, sisäasiainministeri Päivi Räsänen, puolustusministeri Carl Haglund, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki sekä ympäristöministeri Ville Niinistö.

Arhinmäki sanoo Kansan Uutisten lausunnossaan, että muista puolueista ei ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministeriövaliokunnassa kaupan vastustamiseen ei tullut tukea. Huom, demarit hyväksyivät kaupan sekä myös valitettavasti vihreät.

Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittisen instituutin tutkija, kirjoittaa seuraavasti:

"Suomen päätös ostaa Yhdysvalloilta ilmasta maahan laukaistavia rynnäkköohjuksia (ns. JASSM-ohjuksia) on paljon muutakin kuin pelkkä asekauppa. Päätöksellä on merkittäviä poliittisia ja alueellisia sotilaallisia vaikutuksia. "Suomi on vasta toinen maa, jolle Yhdysvallat myy JASSM-ohjuksia; vastaavia kauppoja ei ole vielä tehty yhdenkään Nato-jäsenmaan kanssa. Tämä kertoo paitsi Yhdysvaltain ja Suomen läheisistä suhteista, myös siitä, miten Yhdysvallat tarkastelee eurooppalaista puolustusjärjestelmää." http://www.fiia.fi/fi/publication/279/

Salonius-Pasternak on kosmopoliittisen kasvatus- ja opiskeluohjelman läpi käynyt RKP-läinen.

Suomi osallistuu Nato-johtoisen kriisinhallintakoulutuksen koordinointiin. Eduskuntaa ja sen puolustusvaliokuntaa ei ole asiasta informoitu. Puolustusvoimien kansainvälinen keskus PVKVK hoitaa asiaa.

Yrttiaho on kysynyt, miksi Suomi Natoon kuulumattomana maana on suostumassa koordinoimaan sotilasliiton kansainvälistä kriisinhallintakoulutusta. Hänen mielestään pitää selvittää, onko hanke ristiriidassa voimassa olevan kriisinhallintalain ja puolustusvoimalain kanssa.

Antero Eerola huomauttaa, että koska Kyllä Nato -puoli haluaa lopettaa juupas-eipäs-keskustelun ja pitää vallitsevaa Nato-keskustelua jotenkin ongelmallisena, kaikesta paistaa läpi krooninen uupumus siitä, ettei suomalaisia saada mitenkään kammettua Naton taakse.

Radikaalivihreitä
ja eläviä IPUja

Eilen Oulussa kansanvallan päivillä ei muita vasemmistoliittolaisia näkynyt. Tänään Jyrki Yrttiaho on näköjään puhumassa Porissa Arjo Suonperän (SKP) kanssa EU:sta ja demokratiasta. Minä eilen toivoinkin, että jossain keskusteltaisiin myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailman kauppajärjestön WTO:n kaltaisten Yhdysvaltojen käsikassaroiden roolista valtioiden "rakennesopeutusohjelmien" läpiviennissä.

Keskustelu Oulussa kesti monta tuntia, sillä koolla oli porukka, joka ei selvästikään arastellut toisiaan. Samaan pöytään sain istumaan radikaalivihreiden Mikael Palojärven (Siilinjärvi) ja Ruben Mikkosen (luokkataistelija), kolmannen nuoren miehen sekä osaksi aikaa Ville Rantasen (ViPu), joka selvästi tunsi pariskunnan Alajärveltä.

Pariskunta Alajärveltä oli IPU:n puheenjohtaja Antti Pesonen ja tämän puoliso Kirsi Pesonen. Viehättävää oli, että kun me muut vasta olemme vasta alkamassa miettiä leniniläisittäin, mitä tulisi tehdä, on Kirsi Pesonen jo tehnyt. Hän on irtisanoutumassa  varhaiskasvatuksen päällikön virasta ja aloittamassa hunajantuottajana sekä käsityöläisenä.

Kirsi Pesonen jotenkin vaikuttikin siltä, että on käynyt sosiaalifoorumeissa. Niissä liikkuu Suomen radikaalein väki. Sata kertaa radikaalimpi kuin puoluekokouksissa. Sosiaalifoorumissa muhivat ne kuuluisat heikot signaalit, joita pitäisi osata aistia.

Olemme Iisalmen subcomandante Marcosin, Aaro Heikkisen, kanssa pitäneet IPU:a hieman epäilyttävänä juuri puolueessa olevan itsenäisyys-sanan vuoksi. Toisillemme olemme häveten tunnustaneet, että luemme Riikka Söyringin (IPU) kirjoituksia, mutta samalla kyselemme toisiltamme, mitenkä se nainen, tuntuupa tietävän, mistä kirjoittaa Usarin blogistanissa, on voinut IPU:n porukkaan eksyä.

Panin myös merkille, että Vasemmistoliiton punavihreän asiakirjan sähköpostikeskusteluryhmässä ollut Susanna Kaukinen loikkasi Tampereen puoluekokouksen maininkien jälkeen IPU:un. Susanna Kaukinen on radikaali ja kaivanut nyt esille Usarin blogistaniassa Mondragonin työläisomisteisten osuuskuntien federaation Baskimaalla:

http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/142931-sosialismi-on-kuollut#kommentoi

Perinnepuolueiden
kanssa vain elettävä

En loppujen lopuksi ihan saanut selvää, mihin Susanna Kaukinen Vasemmistoliitossa työlääntyi. Ehkä samaan kuin minäkin. Umpimielisyyteen uusille ajatuksille. Nytkin Oulun valtapäivillä katsantoni avartuivat satakertaisesti. Maailma marssii perinteisen puolueväen ohi kansanliikkeissä, osuuskuntien federaatioissa, Occupy-liikkeissä ja Via Campesinaseissa sekä heiluttelee flash mobile -lippusiaan ja lappusiaan.

Pohdimme eilen tosissamme, mikä on hyvää nationalismia - hyvä nationalismi tarkoittaa kansan itsemääräämisoikeutta ja voimaa irrottautua alistavista rakenteista, kolonialistisista hankkeista ja uusimperalistien hunajarannoista sekä mesiniityistä, kuten Esko-Juhani Tennilä (vas.ry) runoili.

Minä tosin aina IPU:sta puheen ollen muistan EU-taiston ja Kuopion Vapaan Suomen Liittolaisia. Elämäni karmeimpia kokemuksia oli, kun oikoluin erään VSL:n kansallisromanttista itsenäisyys- ja Suomi Neito -lorinaa sisältävän kirjan. Olin nuori ja arrogantti ja minun oli vaikea säilyttää naamani peruslukemilla. Ruksin pahimmat vaivaannuttavuudet paksulla punakynälläni.

Nyt ehkä suhtautuisin kirjaan lempeämmin

Antti Pesonen (IPU pj.) sanoi oivallisesti, että 1900-luvun alussa muodostuneista puolueista parhaimmat olivat niitä, jotka asettuivat kansanrintamana taloudellista pakkovaltaa vastaan. Tarkoitti ilmeisesti esimerkiksi alkiolaista Maalaisliittoa: "Alkiolaisuus syntyi sosialismin ja kapitalismin vaihtoehdoksi korostamaan ihmisyyttä, kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä ja tasa-arvoa." (tämä pätkä wikipediasta)

Kirjoitin pitkästi enkä vielä päässyt Ruben Mikkosen (olikin vaaleissa SKP:n listoilla sit.) herättelemään luokkakeskusteluun. Jatkamme sitä syksymmällä Iisalmessa, jonne Radikaalivihreiden kapakkakierros tulee taas.

Patomäki ja
Seppänen

Kun eilen kysyin Jyrki Yrttiaholta (vas.ry), mitä nyt Vasemmistoliiton sisällä tulisi tehdä ja emmekö voisi oikeasti perustaa samoin ajattelevien avoimia kuppikuntia. Ehdotin tätä puolueen sähköpostiperustaisessa kuntaryhmässä Stefan Håkansille (vas. Mustasaari), mutta tämä kauhistui ehdotustani.

Ajattelin, että tyypillinen mies - pelokas paskahousu - mutten sanonut ääneen.

Minusta avoimissa kuppikunnissa ei ole mitään pahaa. Onhan Kallion punavihreätkin oma ystävä- ja sisäpiirinsä. Lisäksi en muista, kuinka monta naisvarapuheenjohtajaa kävi puoluekokouksessa kehumassa, kuinka ovat ystäviäkin keskenään.

Se on ihan ok, jos antavat meidän muidenkin, jotka emme kuulu valtaeliittiin, pitää yhtä.

Jyrki Yrttiaho (vas.ry) sanoi, että he ovatkin Vasenryhmässä kokoontuneet kokoonpanolla Esko Seppänen (vas.) ja Esko-Juhani Tennilä (vas.). Ajattelin, että jahah, no ei se kyllä kovin raikasta ole, mutta ookoo.

Olen työlääntynyt Esko Seppäsen monologeihin SKP:n Vastavirtafestareiden tyyppisillä kekkereillä. Tyyppi on jotenkin niin täynnä itseään, että ei tunnista Uutta ja Vapaata Vasemmistoa, vaikka sellainen istuisi suihkunraikkaana vieressä. Sitten kysyin Jyrki Yrttiaholta, mitä mieltä tämä on Heikki Patomäen ja Seppäsen sanailusta Kusarin palstoilla.

Yrttiahon mielestä Patomäki on idealisti. Liian idealisti. Minusta Patomäki jatkaa siitä, mihin Seppänen on juuttunut. Siksi äänestän Patomäkeä eurovaaleissa - halusi tämä sitä itse tai ei.