Ilkka Malmberg iskee vyön alle

su 7.7.2013

Kävin eilen vähän metsässä Pimun kanssa. Soitin kuitenkin melkein heti Matille: "Tulen täältä äkkiä v...ttuun. Täällä ammutaan."

Näin jo itseni ja Pimun kanssa ruumiina tuolimetsäntien pellon reunassa. Halusin kertoa aviomiehelleni koordinaatit, mistä meitä etsiä.

Tuolimetsäntieksi vähän tylsän metsäautotien nimesi jompikumpi tytöistä, ehkä Anna. Pimu ensimmäisenä meidän joulunamme karkasi metsätieltä ja vietti tapaniyön leiriytyneenä tien varteen Matin takin päällä.

Tuolit ovat metsätien hirvenpassitelineitä. Näyttävät aivan jättiläismäisiltä tuoleilta.

Pimu oli nyt minulla taluttimessa, mutta arvelin, että jos Pimun ampua uhannut metsästäjä on kännissä, ei fleksin puristelusta ole paljoakaan apua. Matti tuumasi, että voin lakata hytkymästä, sillä hän löysi Paulin hiihtotaipaleen varresta savikiekon ammuntapaikan.

Joku vain harjoitteli ampumista savikiekoilla. Tulin kuitenkin juosten autolle ja vaihdoin hieman lenkkipaikkaa, sillä mieleeni nousi inha muistiväläys Moskovan-opiskeluvuodeltani.

Olisin ollut Neuvostoliiton viimeisiä lokakuun vallankumousjuhlia seuraamassa Kremlin aukiolla, jos instituutistamme ei olisi annettu meille ulkkuopiskelijoille vapaata. Tulin Suomeen ja olin menossa isän sekä äidin luokse pesetyttämään syksyn aikana keräytyneitä valkoisia tennissukkia.

Kaikki muut pyykkini pesin käsin, mutta sukat vein vallankumouslomalla Puumalaan pesukoneeseen. En yksinkertaisesti saanut niitä nyrkkipyykissä puhtaiksi.

Hampurista ostamani Nato-reppu, joka on käytössä vieläkin, selässä junailin ensin Moskovasta Helsinkiin ja sitten Tampereelle, jossa jouduin keskelle ystävättäreni ja tämän tulevan exän perheriitaa. Ystävättäreni, vaikka on toimittaja, oli siitä kummallinen toimittaja, ettei pariutunut samassa määrin toisten toimittajien kanssa kuin me muut.

Minäkin silloin vielä. Paitsi tietysti Moskovassa - ja Helsinkiin minua jäi odottamaan rock-postimies Marko Lehtisalo, jolla oli maailman kauneimmat kiharat päässään. En ihan varma sitten ollut, oliko (kihara)pilven alla muuta.

Tyyppi näyttää nettikuvan mukaan nykyään pelaavan shakkia, joten ilmeisesti siellä oli jotain. Loogisia siirtoja ehkä.

Sillä hetkellä, kun matkustin vallankumouslomalla ensin angiinaa sairastavan Lehtisalon luota Tampereen Härmälään, ystävättärelläni oli kierroksessa - tosin loppupuolella - mies sosiaalialalta, joka harrasti metsästystä.

Niinpä tällä oli autonsa takakontissa ase. Kun riita oli pahimmillaan, mies uhkasi, että hakee aseensa takakontista. En muista, mitä sitten tapahtui, mutta lopputulema oli se, että Härmälän puutalon olohuoneen puolella oli aamulla alustaltaan pudonnut televisio ruutu mäsänä.

Jäimme ystävättäreni kanssa henkiin eikä mies ampunut edes itseään, mutta sellainen käsitys minulle jäi, että jos metsästävä mies yhdistää alkoholin tilanteeseen kuin tilanteeseen ja omistaa aseen, hän käyttää kumpaakin väistämättä väärin.

Laskuhumalan epätoivoisessa vaiheessa on helppo panna aseen piippu omaan suuhun tai rettelöivän tyttöystävän ohimolle.

Niinpä eilen en jäänyt kuikuilemaan, kukahan se siellä niitä savikiekkoja oikein ampuili. Sen syrjän metsän- ja maanomistajista minulla on vain huonoja kokemuksia. Toisaalta olen tutustunut näiden herrojen avustuksella metsästyslakiin. Se on yksiselitteinen. Harrastekoirilla on väistämisvelvollisuus. Ja metsästykoirilla etuajo-oikeus.

Näin on näppylät, mutta Juha-Pekka Rusanen (kesk.) on luvannut hoitaa asian sitten, kun hänet valitaan eduskuntaan. Transmodernin maaseudun metsillä on muutakin käyttöä kuin metsästys tai tehometsätalous.

Henkilökohtaiset palvelijat

Hesarin tilauksen lakkauttaminen protestiksi Mikael Pentikäisen potkuille jäi siihen, että soitin yhtiön tilaajapalveluun yhden päivän ajan. En päässyt läpi. Ilmeisesti tilauksensa lakkauttajia oli muitakin.

Hellyin luettuani uuden päätoimittajan Riikka Venäläisen nimellä-kirjoituksen Toimittajia ja ihmisiä (pe 21.6.2013). Jotain epäsovinnaisuutta tässä kuorolaulun ja zumban harrastajassa on. Ehkä se, että tunnustaa zumban harrastuksekseen.

Pidin Venäläistä täysin höpöhöpöblondina, kun tämä ei millään voinut peittää messevyyttään Pentikäisen potkuiltana A-Studiossa. Hihitteli kuin pikku tyttö, että sai tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä, ja aikoo olla päätoimittaja, joka takaa toimittajilleen journalistisen vapauden.

Huusimme ääneen molemmat Matin kanssa keittiössä, että tämä typykkä ei varmaankaan asetu kenenkään Sanoma Oyj:n hallituksen jäsenen varpaille eikä kustantajan äänen esteeksi.

Hellyin lisää, kun luin juhannus-Hesarin jälkeen Vihreän Langan nettilehdestä Venäläisen haastattelun. Miten ihmeessä sairaanhoitajan ja pankkivirkailijan korkeakoulutettu tytär takaisikaan ihan oman äänen uudelle työväenluokalle?

Hesari varmasti jatkaa tukevasti ylemmän keskiluokan äänitorvena, joka propagoi uudelle työväenluokalle ja miksei akateemiselle ryysyköyhälistöllekin varteen otettavaa vaihtoehtoa henkilökohtaisina palvelijoina. Onhan sitä mukava tirkistellä, mitä ylempi keskiluokka kulloinkin ajattelee.

Toinen ikkuna tälle ryhmälle on Hesarin toimittaja Anna-Stiina Nykänen, joka ei pidä tyylittömästä pukeutumisesta sekä toivoo palveluita tyhmille sekä laiskoille ts. ylemmälle keskiluokalle.

Hesarin uuden vastaavan päätoimittajan luona käy siivooja. Niin käy meilläkin - ei sen puoleen. Toivonkin, että Anna ensi kesänä lähtee siivoojamme Pirjo Ålanderin mukana harjoittelemaan ihan oikeata työtä. Me täällä maalla olemme jo kauan sitten huomanneet, että elanto voi lähteä siitä, että palvelemme vaikkapa kaupunkilaisia metsänomistajia, mökkiläisiä tai rikkaita eläkeläisiä.

Siinä ei ole mitään pahaa niin kauan kun ylempi keskiluokka tai luova luokka maksaa laskunsa vinkumatta kuin remontissa kokolattiamaton alle jääneet marsut.

Propagoiminen henkilökohtaisten palvelijatyöväenluokan puolesta näkyy esimerkiksi tämän päivän Hesarista ja jutusta, joka käsittelee esimerkiksi meksikolaisia henkilökohtaisia palvelijoita: koirankusettajia ja parkkipaikan varaajia.

Meksikolaiset rakkauskirjeenkirjoittajapalvelijat ovat vaihtaneet ammattia. Nyt he palvelevat ilmeisesti lukutaidotonta huumemafiosoja erilaisten asiakirjojen laatijoina tai muiden dokumenttien väärentäjinä. En oikein keksi muita lukutaidottomia, joilla olisi varaa maksaa kirjoittajille.

Lisäksi hellyin Riikka Venäläiselle siitä, että tultuaan valituksi vuonna 2011 päätoimittajaksi, tämä sanoi Vihreälle Langalle, tuolle vihertävän life stylen hegemonille, joka jossain vaiheessa esitteli myös viinejä - siihen sentään Kusari ei ole ryhtynyt:

”Ja sellaista räksyttävää poliittista journalismia haluaisin lisää.” (VL 15.4.2011 http://www.vihrealanka.fi/henkil%C3%B6t/hyv%C3%A4-j%C3%A4tk%C3%A4)

Nyt vain jäämme odottelemaa Hesarin räksyttävää poliittista journalismia kaiken sen Alexander Stupidon (ällö-kok.) ja muiden kokoomuslaisten persukkeennuolemisen jälkeen. Jahah, enpä enää löytänyt Hesarin pääkirjoittajan Juha Akkasen kolumnia viinasta, jota Alexaner Stupido piti hauskana. On varmaan hienotunteisesti poistettu.

Toimittaja tutustuu alaluokkaan

Uhkasin jossain vaiheessa, että lähetän Ilkka Malmbergille Hesarin Kuukausiliitteeseen brittisosiologin Beverley Skeggsin Elävän luokan. Elävä luokka ei näytä Vastapainolta ilmestyvän. Adlibriksessakin sen voi vain klikata julkaisuseuruuseen. En viitsi enää edes kysyä Vastapainolta, mikä brittisosiologin kirjan julkaisemassa taas/edelleen mättää.

Ymmärsin pari vuotta sitten asiaa tsiljoonannen kerran kysyneenä, että Skeggsiä on vaikea kääntää. Kirja oli kielentarkistuksessa. On varmaan vieläkin.

Ilkka Malmberg on ilmeisesti jotakuinkin valaistunut ilman Skeggsin luokkakirjan käännöstäkin. Melkein pudotin silmät ihmetyksestä päästäni, kun luin uusimmasta Kuukausiliitteestä pikku jutun otsikolla Ässätrauma. Esimerkiksi Matilla on Olga Koohon liittyvä ässätrauma.

Mieheni huutaa aina tuskasta, kun "se saatanan sössöttävä Viron venäläinen" on pilannut häneltä kokonaisen radiokanavan.

Koetan aina piipittää, että älä nyt suutu niin kovin, Olga Koo kylläkin on Tuula Ketonen Kalajoelta, henkeen ja vereen maalaistyttö, tehnyt murrosikäisenä kotitilallaan navettatöitä ja käynyt saman Otavan opiston tiedotus- ja viestintälinjan kuin minäkin.

Ei auta minun hapannennella. Jos on vähän höpönassu, pääsee Ylen toimittajaksi Otavan tv-linjaltakin. Pääasia on, että suurin aivoponnistus, mitä kuvitella saattaa, on valita haastateltava kokoomuslaisen ja kokoomuslaisen väliltä. "Otetaan se Ilkka Kanerva, kun se sentään sanoo jotain."

Tai sitten narisuttaa studiotuolia Anna Kontulaa (ihan oma puna-marx-vas.) haastatellessa hämmennyksestä, kun tämä sanoo olevansa marxilainen. Näin Olga Koon pään päällä siinä kohtaa ohjelmaa ajatuskuplan: "Marx, marx, marx, tässä kohtaahan sitä kaiketi kuului naurahtaa väheksyvästi, mutta puhuuko se Groucho Marxista vai mistä hitosta?"

Juupa juu. Olga Koolla on kuitenkin alaluokkainen etiäisässä ja hän on vähän chav. Eipä ainakaan pääse leveilemään syvällä oppineisuudellaan.

Ilkka Malmbergin Ässätrauma-juttusen viimeinen kappale kuului: "Brittienglannissa taas etistä, terävää sässää käyttävät työväenluokan naiset, sellaiset, jotka eivät hienostele vaan iskevät terävästi vyön alle."

Hyvä, että Hesarikin on kartalla

Kehotin Tiedonantajassa (TA 6.11.2012) uusliberalisteja tulemaan ulos kaapista. Ilahdutin kolumnikopiolla myös Vasemmistoliiton punavihreän asiakirjan keskusteluryhmää, minkä jälkeen minua yksityisesti tukistivat sähköpostilla sekä Jouko Kajanoja (SKP-y) sekä tämän pikku kainaloinen Johanna Perkiö (punavihr.vas.ihan jees).

Mutta hyvä, että kolumnini tuli luettua vassareiden punavihreissä. Eivät muuten taatusti Tiekkaria lukisikaan, kun pelkäävät aidosti, että kommunismi tarttuu lukemalla.

Nyt jopa Hesari on kartalla siitä, keitä Liberan väki on. Veera Jussila kirjoittaa heistä otsikolla Kuule, meillä on ajatus.

Juttu on siinä mielessä mielenkiintoinen, että siinä mainitaan Voiman vt. päätoimittaja Jari Hanska sekä Mikael Jungner, joka osallistuu Liberan järjestämään Start up -saunatilaisuuteen. On mielenkiintoista, että Liberan Elina Lepomäki kertoo ajatushautomon haluavan tilaisuuksiinsa eri näkemysten edustajia.

Hanskan eri näkemyksiä voi seurata nykyisistä Voimista, mutta miten niin Jungner edustaa eri näkemystä kuin Libera?

Minusta Mikael Jungner (oikeisto-sdp) on aina edustanut mitä lipevintä uusliberalismia. Hänenhän ansiostaan Töölön sosialidemokraateista tuli pelkät Demokraatit ja tyyppi lausuu blogissaan 2.2.2013 muun muassa näin:

"Vapaus käyttää omaa järkeä on huomattavasti tehokkaampi tapa tehdä asioita kuin mikromanagerointi ja loputon sääntöviidakko. Ketteryys on arvokkaampaa kuin hallinta. Kasvuyrittäjyys on myös ennen kaikkea asennekysymys. Se vaatii  riskinoton lisäämistä jotta löytää hyväkatteista ja nopeasti skaalattavaa tekemistä jonka tahkoamalla menestyksellä on sitten puolestaan helpompaa rahoittaa hyvinvointia kuin perinteisemmällä puurtamisella." http://mikaeljungner.fi/2013/02/02/miksi-asenne-on-jatkossa-tarkeampaa-kuin-osaaminen/

Jungnerin analyysi yrittämisestä on samaa luokkaa kuin Tuomas Enbuskella. Enbuskehan neuvoi meitä yrittäjiä Ajatusten alennusmyynnissään sillä, ettei tarvitse tehdä nyrkit savessa mitään konkreettista työtä, rikastuu, kunhan ajattelee enemmän.

Miten Jungner vaikuttaa Hesarin jutun perusteella jotenkin hämmentyneeltä. Onko hän tullut toisiin ajatuksiin? Vai ovatko demarit ehkä huomanneet tulleensa kusetetuiksi?