Nuoriso - mainettaan parempi?

su 14.7.2013

Juha Siltalan Nuoriso - mainettaan parempi on teos, joka on luettava todella hitaasti. Lisäksi se on asetettava pakolliseksi lukemistoksi jokaiselle opettajalle, nuorisotyöntekijälle, sosiaalitantalle sekä kunnanjohtajalle, joka on huolissaan nuorten miesten työttömyydestä tai syrjäytymisestä.

Siltalan kirjassa lisäksi mainitaan ääneen asia, josta täkäläiset pöljät sekä Hesarin toinen pääkirjoittajatyperys, Paavo Rautio, eivät ole kuulletkaan. Se on uusliberalismi.

Siltala huomaa oivasti, millaisten ristiriitaisten odotusten vallassa sitä reaalimaailmassa tempoillaan. Hesarin toinen pääkirjoittajatyperys, Juha Akkanen, ei ärtyisänä ja lapsettomana yli viisikymppisenä miehenä tajua siitä vittuakaan. Ja nyt vaikuttaa hieman siltä pääkkärin "Onko Suomella todella varaa ylimielisyyteen?"  (HS su 14.7.2013)  jälkeen, että ei tajua Paavo Rautiokaan.

Rautio haluaa Suomeen Saksan mallisen HartzIV-köyhälistön:

http://www.lausti.com/articles/EU/saksa.html

Kaikki kolme uusliberaalia kaverusta, Juha Akkanen, Paavo Rautio ja Matti Apunen, heiluttavat häntää systeemille niin, että itkettää. Ovat opiskelleet Tampereen yliopistossa suurin piirtein samaan aikaan. Ja ilmeisesti Matti Apunen kirjoittaa nykyään Hesarin kaikki pääkirjoitukset sekä myös Akkasen sekä Raution kolumnit.

Miron kuolemasta tuli eilen vuosi. Matkustimme haudalle asuntovaunulla. Tosin vasta, kun Matti parkkeerasi täysperävaunurekan pituista mustalaisleiriämme Miron haudan viereen Maria tuumasi vähän pistävästi: "Jos ette satu muistamaan, Miro kuoli vuosi sitten."

Kun jouduimme lopettamaan koiran, joka ei vanhuuttaan enää kyennyt nousemaan pihalla kakalle, sen isäntä ikään kuin luovutti. Isäntä teki koiralleen vielä ortodoksisen ristin, joka meidän piti yhdessä viedä Miron haudalle. Lupasin, että viemme sen jälkeen, kun isäntä pääsee Kysiltä.

Ei päässyt. Isäntä luovutti lopullisesti 7. elokuuta 2012. Ydinvoimala sammui. Kiukkugeneraattori toimi viimeiseen asti. Kun en tajunnut, miten häntä sairaalan sängyssä avustetaan juomaan nokkamukista mehua, minua tuijotti niin vihainen katse, että olisin voinut tulla halkaistuksi kahtia, ellei kuoleva olisi samalla hälyttänyt paikalle sairaanhoitajaa.

Tulimme Limaniemestä takaisin tänään aikaisemmin kuin oli ajateltu. Piti mennä ongelle. Onkivavat olivat mukana, mutta itse onget piiloutuneet jonnekin. Sappisenkaan, Matin serkkuvainaan miehen, mökillä ei ollut onkia. Martikaiset lähtivät mökiltään ennen kuin ehdimme käydä sieltä kysymässä.

Nyt latasin Tikkisen Hannelen puhelimen. Pyysin juoniselostuksen sekäa rvion John Steinbeckin romaanista Eedenistä itään. Se kertoo kahdesta veljeksestä, joista toinen edustaa äitin puolelta tullutta pahaa ja toinen isän puolelta tullutta absoluuttista hyvää. Luulin hankkineeni Eedenistä itään viime talvena, kun olin käynyt Kysin silmäpolilla ja odottelin silmätipoista puoli sokeana Koskelan Jussia lounaalle jossain halpakirjapisteessa Sektorissa.

Muistelin, että veljestarinan tahdon lukea, ja luin halpapokkarin kannesta kirjailijan nimen sekä kirjan nimen Vihan hedelmät. En kyennyt tipoiltani lukemaan pokkarin takakantta. Ehkä Vihan hedelmätkin on joskus luettava, sillä sen on kuulema Steinbeckin romaaneista yhteiskunnallisimpia.

Eedenistä itään ei välttämättä ole.

Juha Siltalan kirjasta saimme tyttöjen kanssa hyvän keskustelun tänä aamuna. Simosen Ritva huomasi Riston rippijuhlilla Annasta saman kuin Miitta-täti huomasi eräästä mallista ohjelmassaan. Anna osaa hienosti ylpeän kauniina venäläisnaisena vältellä työtä ja vammaisen siskon huomioon ottamista.

Asiassa on kyllä oikeasti sekin puoli, että vammaista sisarusta ei saa käyttää vammaisen avustajana, mutta Anna on kyllä jalostanut aatteen viidenteen potenssiin.

Luin Siltalan kirjasta pätkiä ääneen ja etenkin Maria kuunteli. Tunnustin tytöille, että olen juuri sellainen epävakaa, arvaamaton ja ylireagoiva kasvattaja, josta Siltalan kirjassa kerrotaan. Arvelen kuitenkin, että erilaisten tarinoiden ja tosikertomusten avulla pystymme käsittelemään perheessämme tapahtuneet vaikeat asiat.

Kuten esimerkiksi sen, että tytöt näkivät, kuinka heidän biologinen isänsä potki minua selkään.