Kylläpäs taas sanoin pahasti

Inka Kivi-Straniuksen ja Pentti Straniuksen hääjuhlaan tänään

la 20.7.2013

No niin. Eilen kirjoitin, että Mustasaaren kunta-aktiivinen vassari Stefan Håkans on tyypillinen mies. Se oli pahasti sanottu.

Tarkoitin, että tämä oli oudon pelokas suhteessa siihen, että me pitäisimme edes sähköpostilla yhtä. Siis en nyt tarkoita, että juuri minä ja Håkans, vaan me, jotka näimme, kuinka itsepäisen pässinpäisesti Vasemmistoliiton kaupunkilaiset ajavat yhteen meidän pieniä kuntiamme - kuka minkäkin sisäisen motiivin ajamana.

Tunsin asiaa Håkansille ehdottaessa itseni sekä jonkinlaiseksi apua tarvitsevaksi lutkaksi sekä tietysti työväenliikkeen hajoittajaksi.

Jo Osmo Soininvaarakin (vihr.) on tullut synnintuntoon. Hänestä Maaseudun Tulevaisuus, jota muute Espoon IPUli Susanna Kaukinenkin lukee, kirjoitti otsikolla Soininvaara: Kuntauudistus maalaiskuntien lahtaamista (ma 27.5.2013). Auktoriteettini Tapani Kaakkuriniemi näki Soininvaaran lausunnon opportunismina.

Otan nyt vapauden tulkita mahdollista opportunistia viisastuneena. Soininvaaran mukaan kuntauudistuksessa piti keskittyä kaupunkiseutujen, kuten pääkaupunkiseudun, eheyttämiseen. Sen sijaan kuntauudistuksesta näytti tulevan pienten poloisten kepukuntien lahtausautomaatti.

Minä olen Lapinlahden kepulaisista kärsinyt, jos kuka, mutta olen valmis puolustamaan myös heidän oikeuttaan lähidemokratiaan. Sitä paitsi heidän ansiostaan vittuilen nyt täällä blogissa aivan kenelle haluan ja heilutan häntääni aivan kenelle haluan.

Jos Lapinlahden johdossa ei olisi ollut maaherra Olavi Martikaisen mafiaa, joka oli virrannampi kuin Kari Virranta (johtaja, Ely-keskus) itse, istuisin maailman tappiin asti Matti ja Liisa -lehden toimituksessa paperipussi päässä ja pissaisin joka kerta housuuni, kun joku muistaisi, että etkös sinä ollut Vasemmistoliiton ja Kansan Uutisten kanssa jossain tekemisissä ammoin 90-luvulla.

En halua Hesarin Esa Mäkiseksi.

http://blogit.kansanuutiset.fi/kaasuputki/soini-kaipaa-lisaa-populismia-hesariin/

Sitä paitsi Kari Virranta on hauska. Lainasi vähän aikaa sitten Iisalmen Sanomien kolumnissaan tytärtään Riikkaa. Riikka oli pienenä sanonut, että isi on johtaja - johtaja lienee sellainen, joka sanoo kotona, että nyt syödään, nyt mennään pissalle ja sen jälkeen nukkumaan.

Susanna Kaukista IPUliksi sanominen oli sitten täyttä hellyttä. Koetan ympäripuhua Ärräpäiden naistennaurattajaa Kiteen punikkia puhumaan Kaukisen ympäri Ärräpäihin sillä uhallakin, että tissini jäisivät Kaukisen älyn varjoon. Kiteen punikki se osaa sitten naurattaa naisia, mutta myös itkettää.

Pyyhin täällä kyyneleitäni.

Mitä Yrttiaho todella sanoi?

Eilisestä merkinnästäni ei varmaan ehkä ihan selvästi käynyt ilmi, mitä Jyrki Yrttiaho (vas.ry) sanoi, kun kysyin, mitäs me kuppikuntavassarit - työväenliikkeen hajottajat sekä apua tarvitsevat lutkat - tästä eteenpäin teemme.

Tarkkaavainen lukija on lukenut nyt Savon Mediat Oyj:n tuotteissa televisiokolumnoivan Marko Ahosen kirjoituksen pakollisesta heinäkuun seksijutusta. Ahonen sanoi, että mediassa seksuaalisubjektiiviset naiset esitetään usein apua tarvitsevina lutkina.

Yrttiaholla ei mennyt ohrantähkä kurkkuun. Sanoi vain, että ainakin he - antaakaa nyt arvaan, ketkä he: Esko Seppänen, Esko-Juhani Tennilä, Jouni Konttinen ja kai Markus Mustajärvi - jatkavat entiseen tapaan. Kokoontuilevat säännöllisesti ja Tennilä kirjoittaa runokirjoja, joista sitten kirjoittaa Suomen Kuvalehti.

Josta minä koetan etsiä sitä, onko Panu Rajalan Katri Helena -kirja jo ilmestynyt, mutta josta löydänkin Tennilän Topparin Arkadianmäellä. Tilaan Tennilän kotiini yrityspostikuljetuksella, luen ja ajattelen, että miten tämä on näin mieto. Sen jälkeen menen Vasemmistoliiton puoluekokoukseen Tampereelle ja kuulen, että ministeri Merja Kyllönenkin (vas.) on lukenut Tennilän proosarunokirjan.

Omassa puheessaan, joka edelleen seisauttaa ääreisverenkiertoni, Kyllönen huitaisee Tennilän suuntaan yliopistosalissa ja sanoo, että niin sitä julkaistaan mediaseksikkäitä kirjoja, joissa haukkuu kaikki. Mutta hetkonen! Kyllönen ei ole lukenut Tennilän kirjaa. Itseään Tennilä ei hauku kirjassaan - miten niin kaikki? - ja muutenkin Tennilä haukkuu niin hellästi, että ainakin minä kiukustuin kotikatsomossa.

Olisi nyt edes käyttänyt viiltävää ja murhaavaa satiiria. No niin. Tennilä ei ole lukenut kirjallisuusrosentti Markku Soikkelin kirjoittajaopasta Hyvästä on helppo pitää. Esseitä kirjoista ja kulttuurista helppouden aikakautena. Toppari, mikä toppari. Mutta kun ei ollut edes vulgaari tai robusti.

что делать?

Väliotsikon otin Leniniltä. Ei vaineskaan. Poimin sen google-kääntäjästä, kun on niin laiskottanut asentaa tähän koneeseen kyrillisiä kirjaimia. Kyrillinen näppäimistö on tuossa vieressä, mutta tarvitsisin it-vierihoitajaa kertomaan, mistä vitun kohdasta tietokonettani kaivan ne kirjaimet.

Yläkerrassa nöpöttää lisäksi tietokone, joka menisi kirjoituskoneeksi Hannele Tikkiselle, jos joku it-vierihoitaja osaisi palauttaa koneen puhumaan suomea. Hannele voisi kirjoituskoneella alkaa kirjoittaa omaelämäkertaansa. Nyt kun on lukenut John Steinbeckin Eedenistä itään kakkososankin.

Minä aloitin eilen ykkösosaa. Lumouduin kolmannella sivulla. Se on jotain ainutlaatuista, sillä olen niitä tyyppejä, jotka heittävät kirjan seinään, jos imu ei ala ykköskappaleesta. Tikkinen oli esilukenut minulle kirjaa, ja vielä ykkösosan päättymisenkin jälkeen oli Steinbeckin tekstin ja kuvausten lumoissa.

Poimin väliotsikon ilman isoa alkukirjainta. Se tarkoittaa Mitä tehdä?

Ennen vallankumouksen suorittamista lähden nyt Inka Kivi-Straniuksen ja Pentti Straniuksen häihin. Vien häälahjaksi heille muumiteema-astioita. Straniukselle annan Haisuli-mukin ja Inka Kivi-Straniukselle Pikku Myyn. Olisin vielä jostain hankkinut Mörön, Hagar Olssoninin, joka oli mitä ilmeisemmin lahjaton näytelmäkirjailija, mutta jonkinlainen kirjallisuuskriitikko. Se olisin asetelmassa minä.