Eilen päästiin heti asiaan

ti 2.7.2013

Marian luterilainen nimipäivä. Ulla-isosisko muistaa nimipäivät. Mariankin. Pitää harjoitella samaan, sillä torstaina on Ullan-päivä. Perjantaina on isä-Unton nimpparit. Isä Unto järjesti oman hautajaispäivän aatoksi kesällä 2002 myrskyn. Oli vähällä, että ei jäänyt maan päälle koko mies, sillä Puumalan Honkaharjun hautausmaa vaikutti isän hautauspäivänä lähinnä hakkuuaukealta.

Eilen ovesta tupsahti mies, joka oli solminut hiuksensa huvittavalle Pikku Myy -sykerölle. Mies oli selvästi työskennellyt ulkoilmassa, sillä nahka oli mustanpuhuvan ruskea ja kulunut. Olin yhtä hemaiseva. Ylläni oli punainen hihaton paita, joka paljasti vartaloni jokaisen makkaran, ja otsahiukseni olivat rasvaisilla suortuvilla.

Mies tuli pihaan Leonidin hautamauseleumina toimineella Sitikalla. Se oli Jarkki, työmiehemme isä.

Pääsimme heti asiaan. Jarkki kysyi, mitä minullta on kesken. Sanoin, että Panu Rajalan Katri Helena -kirja Lavatähti ja kirjamies. Sanoin, että se on paras rakkauskirja, mitä tiedän. Se ei kaunistele, muttei ole iljettäväkään, kuten monet kirjaa lukematta varmasti arvioivat.

Niin minäkin luulin Rajalan kirjasta Enkeli tulessa. Olen niin alhainen ihminen, että juorut kiinnostavat. Se on pakko myöntää. Hankin Elina Ylivakerista, fiksusta mallinaisesta ja Rajalan vaimosta, kertovan kirjan, heti tuoreeltaan. Nyt kohottelin kulmakarvojani, että Ylivakeri oli edelleen enkeli. Se oli vähän mälsää Rajalan uusimmassa.

Olisi nyt edes hieman kaivellut jotain tämän mainetta rytistävää. Olisi vaikka sanonut, että tämä ei kerännyt silkkisukkiaan lattialta tai jotain.

Joka tapauksessa Jarkki nosti kätensä pystyyn ja puuskahti: "Olen aina inhonnut Panu Rjalaa!"

Sanoin, että en minäkään arvelisi tästä ihmisenä erityisesti pitäväni, mutta kyllä tyyppi kirjoittaa hyvin. Juhani Ahosta kertova Naisten mies - ja aatteiden oli yliveto. Ilman sitä pitäisin Ahosta vieläkin vähemmän. Ja elämäkerran ansiosta luin Ahon Sasu Punasen. Luin sen, koska koetin etsiä arkistostani Ahon ilkeää Minna Canth -kostokirjoitusta, mutta en löytänyt.

Sasu Punanen
lihava löllykkä

Lastu Sasu Punasesta veti puoleensa, sillä Siilinjärven Pöljällä asunut SKDL-kansanedustaja Yrjö Räisänen, joka oli koko 30-luvun oikeiston kauhu ja istui jatkosodan aikaan turvasäilössä, ärsytti muun muassa Väinö Tanneria pakinoitsijanimimerkki Sasu Punasena.

Olen tehnyt Sasu Punasen talosta juttua Kotilieden Maalla-liitteeseen, mutta minua valitettavasti kiinnostivat enemmän talon entiset kuin sen nykyiset asukkaat - eläkkeellä oleva tanssitaiteilija ja tämän iskelmälaulajamies.

Ennen nykyisiä omistajia talossa asui ensimmäisine vaimoineen ortodoksinen johdattajaveljeni Kimmo Kallinen, joka varmasti ei pidä siitä, että kiitän häntä Kallistos Waren puoleen kääntymisestäni ja siitä, että Waren avulla löysin itsestäni origenelaisen universaaliortodoksin. Veli Kimmon ensimmäinen vaimo sittemmin iski miehen naiselta, josta pidän ja jota arvostan suuresti.

Nyttemmin arvelen veli Kimmon olevan naimisissa kuopiolaislähtöisen juristin kanssa, johon törmäsin työvoimapiirissä 90-luvun alussa. Vaalea juristi oli valtiojuristina sen vuoksi, että oma hääpukukauppa ei ollutkaan hyvä bisnes. Lisäksi tämä elähdytti työvoimapiirin ilmapiiriä kahvipöytäkeskusteluillaan siitä, kuinka hänen mielestään köyhien naisten ei tulisi saada lapsia.

He kun eivät kykene niistä huolehtimaan. Mielenkiintoista puhetta naiselta, joka nautti valtion palkkaa ja jonka valtio oli ilmaiseksi kouluttanut. Niin pitkälle ulottuu porvarin tietoisuus, ajattelin jo silloin, mutta en sanonut mitään. Oksensin vain vaiti hihaani.

Kaikkein eniten kiinnosti kuitenkin Pöljän Sasu Punanen. Ahon Punanen oli lahjaton, lihava löllykkä, jonka elämän intohimo ja lahjakkuus tulivat esille nautiskelussa saunojahedonistina.

Nyt on tiedettävä jotain muuten Väinö Tannerista. Tämä teki Suomen punaisista sisäsiistejä:

"Väinö Tanner asettui jyrkästi vasemmiston vallankumouksellisia suuntauksia vastaan ja parlamentarismin puolelle. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan olikin sosiaalidemokratian nostaminen yhteiskuntakelpoiseksi sisällissodan jälkeen. Tannerin on katsottu osaltaan pelastaneen Suomen viitoittamalla vasemmistolle parlamentaarisen vaikuttamisen tien erilaisten vallankumousaatteiden sijaan." http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Tanner 

Suomen sisäsiistien demareiden historiaan kuuluu Arvo Poika Tuominen, joka demareiden CIA-rahoituksella kirjoitti Moskovan vallan paljastuskirjansa. Minullakin on arkistossani Kremlin kellot, jonka näköjään olen tullut pöllineeksi ensimmäisen suomalaisen aviomieheni, Antti Launosen, mummon, Siiri Vartiaisen, kirjahyllystä.

Jotta pystyisin keskustelemaan tasavertaisesti erään Kunnioittamani Seniorivaikuttajan kanssa muun muassa demareista ja siitä, miten pirussa niistä tuli niin sisäsiistejä, on minun luettava Hannu Rautkallion ja Panu Rajalan Petturin testamentti. Sama sisäsiisteys on pesiytynyt Vasemmistoliittoon sen perustamisen aikaan.

90-luvun alussa ja puolivälissä vassareissa kävivät Paavo Lipposen (sdp) aloitteesta ensimmäiset suuret puhdistukset. Nyt Tampereen toivoa herättäneen puoluekokouksen jälkeen vielä toisetkin. Kuulema Yrttiahon (vas.ry) erottamiskuvioiden taustalla oli ollut häärimässä SAK:n Matti Huutola (tyhmä-vas.).

Asiasta Yrttiaholle kertoi PAM:n Kaarlo Julkunen (vas. Siilinjärveltä). Hänen mukaansa SAK:n vasemmistoryhmän päättäneen kantanaan, että Yrttiaho ja Mustajärvi on suljettava Vasemmistoliiton eduskuntavaalilistojen ulkopuolelle. SAK:n Matti Huutolasta tyydyn sanomaan samaa kuin Jukka Kemppinen Relanderista: aidosti tyhmä mies.

Totesin tämän Pielaveden vasemmiston 60-vuotisjuhlilla, kun kuuntelin Matti Huutolan puheen. Jätkähän on puhdasverinen opportunisti. Yrttiahon kuvion voi lukea Vasenryhmän omilta sivuilta: http://jyrkiyrttiaho.fi/2013/3251

Jarkki nauroi
Rautkalliolle

Jarkki nauroi eilen keittiössämme sekä Panu Rajalalle että Hannu Rautkalliolle. Jarkki pitää Rautkalliota pseudotutkijana ja oikeistolaisena.

Voihan se olla, mutta Arvo Poika Tuomisen omia kirjoituksia en taida jaksaa lukea - ainakaan aluksi. Mieluummin luen tulkintoja niistä tai Tuomisen elämäkerran. Aivan samoin suhtaudun Juhani Ahoon.

Sen jälkeen minä kerroin Jarkille, mitä minä inhoan. Inhoan Rautatietä. Se on mielestäni ällöttävää savolaista jätystelyä ja siinä kirjailija kuvaa maalaiset tyhmiksi mölöiksi, joita he eivät oikeasti ole.

Jarkki nauroi, kun lisäksi kierroksia. Inhoan Ahon opportunismia, koska kirjoitti saksalaisista jääkäreistä seuraavasti sisällissodan 1918 aikaan:

"... Kaikki rotevia, miellyttäviä miehiä, käytös joka mielellä arvokasta ja sivistynyttä kuin upseerilla. Mikä ero heidän ja venäläisten sotamiesten välillä! Siinä oli nyt "länsi". Puhtaita, parta ajettu." (Lainaus Ahon alkuperäistekstistä Panu Rajalan kirjassa Naisten mies - ja aatteiden)

Lahtari ja tappaja saa olla, jos on hyväkäytöksinen ja miellyttävä.

Ymmärrän nyt satakertaisesti sen, että työväenluokan tehtävä on olla porvarin silmissä epämiellyttävä. En minäkään turhaan älämölöile täällä epämiellyttävästi ja inhasti. Olenhan sen verran ymmärtänyt brittisosiologin Beverley Skeggsin tekstisuomennoksista ja haastatteluista.

Huligaanit, raakalaiset,
roikaleet ja retkut

Juhani Aho kirjoittaa punikeista: "Joukossa oli kyllä huligaanityyppejä ja raakoja naamoja, roikaleita ja retkuja... Mutta oli siellä myös kovin rehellisiä, kunnon työmiehiä..."

Lisäksi Ahon mielestä työväenluokan olisi pitänyt tehdä jotain hyödyllistä, kuten työtä, jotta kaikenmaailman ismit eivät pääsisi heidän kauttaan porvaria häiritsemään:  

"Tehdään viikko rehellistä työtä ja ajetaan sunnuntaina pyhävaatteet yllä kirkkoon veisaamaan ja kuuntelemaan saarnaa - ehkäpä hiukan torkahdellen. Kirkosta palattua pannaan kaikki kysymykset virsikirjan mukana hyllylle ja maanantaiaamuna aletaan tyytyväisenä viikon aherrus."  (Lainaus Ahon alkuperäistekstistä Panu Rajalan kirjassa Naisten mies - ja aatteiden)

Nauroin muuten katketakseni, kun Väärnin pappilan parempilahjainen pappi kirjoitti Savon Sanomien kakkosen artikkelissaan pappilan korjuusta ja siitä, kuinka häntä otti palkanmaksajana aivoon se, että joutui ateistisille raksamiehille maksamaan kirkollisista juhlapäivistä.

Raksaliittolaiset kun eivät useinkaan vietä kirkollisia juhlapäiviä. Se oli kirjoittajan viesti. Kyllä Väärnin parempilahjaista pappia vituttaisi, jos korjaisi miljoonapappilaansa edelleen, sillä raksamiesten tyly-korvauksiin ei vieläkään sisälly itsenäisyyspäivä. Jos itsenäisyyspäivä osuu työpäivien sisään, se pitää maksaa erikseen.

Raksaliittolaiset kun eivät ole erityisen isänmaallisiakaan eivätkä ainakaan kovin uskonnollisia.

No, tuumasin eilen Jarkille, että eihän Aho mikään vallankumousjohtaja ollutkaan. Hän oli kirjailija, jonka piti elää kirjoituksillaan.

Ja sitten vähän annoin Aholle anteeksi, sillä tämä kirjoitti vallankumousyrityksen jälkeen, kun valkoinen terrori alkoi, että nälkä on punikki: "Meidät te voititte, mutta etten kyenneet voittamaan itseänne, omaa vihaanne, kostonhimoanne ja ahneuttanne. ... Se on nyt samantekevää, mitä otetaan, jota ei ottamatta saa: valtaako vai viljaa... Sillä nälkä ei tunnusta lakia. Nälkä on punikki."

Tämä on edelleen vaikea Suomen porvareille, kuten vaikkapa Iisalmen tohtori Loimulohelle. Suomessa nähdään jo nälkää - olkoonkin, että se on paljolti kvalitatiivista nälkää, mutta yhtä kaikki - lääkärin monen tonnin tuloilla sellaista ei tule vain ajatelleeksi.

Ihmisiä telineille,
telineitä hakemassa

Kun Matti tuli pihaan, Jarkki kertoi alkuperäisen asiansa. Hän johdatteli asiaan, että Eino Leinokin on kirjoittanut kolmenlaisesta orjuudesta: On vallan orjuutta, jotain toista orjuuden muotoa ja naisen orjuutta. Jarkki on nyt kuulema naisen orja ja korjaa Minna Riikosen (loiva yleisporvari, ei tiedostava yksilö, ei ainakaan kovin luokkatietoinen) perimää vanhaa taloa.

Telineet piti saada. Kävivät Matin kanssa katsomassa. Tulostin Jarkille mukaan Pirjo Hämäläisen KU-artikkelin Mikael Pentikäisen isosedästä, kommunisti Vilho Pentikäisestä, ja sanoin, että jatketaan keskustelua joskus.

Jarkki tuli siihen tulokseen, että minun on nyt luettava Hannu Mäkelän Mestari, kirja Eino Leinosta. Ehkä sieltä löytyy se toinen orjuuden muoto, jonka Jarkki mainitsi, mutta jota en nyt muista.

Voima kirjoittaa
Bilderbergistä

Voiman kolumnisti Fanny Malinen kirjoittaa otsikkolla Mikä Bilderberg? (Voima 6/2013 s. 10. Malinen ei tuo siinä kylläkään esille mitään, mitä me yläsavolaiset ikääntyneet intimianarkistit emme tietäisi ja mitä me emme olisi Ylä-Savon työväen raittiusyhdistyksen opintopiirissä saaneet selville.

Hyvä kuitenkin, että Voimakin nyt tietää sen verran, mitä meidän opintokerholaiset tiesimme jo vuonna 2009. Kiitos, Ylä-Savon subcomandante Marcosin Aaro Heikkisen ja tämän omituisen - uskonnollisväritteisenkin - ystäväpiiriin.

Nyt vain Voiman Susanna Kuparinen tekemään näytelmää Bilderberg-kokouksesta, jossa ovat olleet Ylen kokoomuslainen Lauri Kivinen ja Hesarin exä Mikael Pentikäinen. Tekisi jotain hyödyllistä, kuten Eduskunta- ja työeläkenäytelmiä on tehnytkin, sen sijaan, että vetää punaviiniä laulaja Olavi Uusivirran kanssa.

Myös eilinen Maaseudun Tulevaisuus yllätti. Tai ei yllättänyt, vaan tarjosi tuttua MT-kamaa, josta pidän. Aarghh, nähkää nyt heiluva pikku häntäni sielunne silmin.

Päätoimittaja Lauri Kontro (kummallinen metsästysmies, Metsästäjäin liiton puheenjohtaja, siis metsästävä Herra) kirjoitti Timo Soinista (pers.) otsikolla Soinin valinta. Ja vieressä vihreän kanssa naimisissa oleva vasemmistokepulainen Timo Kaunisto kirjoitti siitä, että armoitetut teologit, Jaakko Hämeen-Anttila, Tarmo Kunnas sekä Kari Kuula, pääsivät syvemmälle moraalikeskustelussaan Wammalan Wanhan kirjallisuuden päivillä kuin Porin porvarillisella jatsiareenalla koskaan on päästy porautumaan.

Sain Kauniston kirjoituksesta tietää, että Lasse Lehtinen (sdp) kirjoittaa parhaillaan kirjaa Paavo Väyrysestä (kesk.). Luen kirjan ehdottomasti, sillä olen havainnut, että osa kepulaisista vetää sisäsiisteistä oikeistodemareista ohi vasemmalta niin, että täällä ääriääriyltiöräyhävasemmalla hirvittää.

Siinäkin mielessä Kontron otsikko Soinin halpahallista oli oiva ja monimerkityksellinen. Puolueet ovat laajemmaltakin kuin sateenkaari Vasemmistoliiton logosta. Kaikkea löytyy ja Vasemmistoliitostakin sinipunaiset, vaikka logossa ei violettia raitaa olekaan.