Rotanraato

ti 27.3.2013

Mihin tässä talossa enää miehiä tarvitaan?

Otin aamulla toiseen käteen Bioska-koiranpaskapussin ja toiseen käteen tupon talouspaperia, vedin syvään henkeä ja poistin lihavan rotan maalliset jäännökset kuistin ja kissaikkunan välisestä tilasta. Vein eläinparan roskiin.

Nyt tosin en uskalla avata roskista ennen kuin Ylä-Savon jätehuollon kuorma-auto on käynyt.

Tehtäväni tässä talossa on myös kantaa huolta siitä, että miesten palkkarahat ovat tilillä määräaikaan. Kannoin sitä huolta ja monia muita pieniä ja suuria kuin Puavo Syrjäläisen perunat, kuten äitini sanonta kuului, Perämaiden peltojen ympäri Suurijoentien varrella tänään ja eilen aamulla. Tänään lisäksi vein Hilkan avaimen Varpaisjärvelle, kuten sovittu oli.

Eilen olin vähällä saada halvauksen pelästyksestä, kun pellon poikki tarpoessani muudan mersumies pysähtyi ja sanoi, että kannattaa mennä voimalinjareittiä pitkin. Viitoin takaisin, että meinasin tästä Suurijoen suuntaan ja sitten huusin kysyäkseni, miten pääsisin Heinäahoon. Mies huuteli takaisin, että autolla ei kyllä pääse.

Tänään oli pakko käydä tsekkaamassa, kuka minua neuvoi. Oli tumma ja hoikka mies, joka oli ollut Ruotsissa kolmisen vuotta töissä ja nyt palannut takaisin kotipaikalleen. Sanoin, että tervetuloa takaisin Lapinlahdelle ja alapas nyt yrittäjäksi, sillä esimerkiksi minä kaipaan nyt jotakuta, joka kehtaa hitsata Volkkarin pakoputken sekä selvittää, miksi jäähdyttimen neste vajenee itsekseen.

Miestä nauratti, mutta ei ihan vielä luvannut innostua yritysideastani.

Soitin lisäksi isoveljelle toisiksi isommasta siskostani, josta on huoli. Voi kunpa muuttaisivat molemmat Imatralle tai edes sinne päin.

Punon edelleen perusteellista vastausta kirjadiilerilleni siitä, onko globaali talouskasvu vasemmistolle ongelma. Ei ole. Kysymys on globaalisti oikeudenmukaisesta tulonjaosta.