Seurassa ja lähellä

ti 13.8.2013

Asioidenhoitopäivä tänään. Lasit korjauksesta optikolta, tankki täyteen ja Varpaisjärvelle pankkiin Ljovan kanssa ratkaisemaan isänsä, Leonidin, tilin kohtaloa.

Sukelsin viikonloppuna venäläisten sukulaisten kanssa venäjän kieleen taas niin kuin ennenkin. En enää tiennyt, kumpaa kieltä puhuin. Matti kysyi ihmetellen, mitä lauseeni sisällä mahdollisesti tarkoittaa sana: naverno. Se tarkoittaa varmaankin.

Olimme jossain vaiheessa täysin kaksikielinen perhe. On mukava huomata, että venäjä ei ole kadonnut ydinjatkoksesta minnekään. Tytötkin vielä ymmärtävät isänsä kieltä.

Muistan, kuinka taannoin Lapinlahden yrittäjien aamukahveilla paikallinen elinkeinoasiamies tiukkasi minulta venäjän kielitaitoani. En osannut oikein sanoa mitään, sillä venäjä on minulle kuin toinen iho. Kun menin jotenkin sanattomaksi, nousi yht´äkkiä kamala sisäinen raivo.

Olin vähällä tiuskahtaa tälle seuraavan lauseen:

"Я могу раздавить тебя со своим языком как крошечную муху...." (suom. voin murskata sinut kielelläni kuin pikkiriikkisen kärpäsen.)

Elinkeinoasiamiespoloinen. Tämä tarkoitti vain hyvää.

Eilen tupsahti ovesta kulkuriveljeni Jouni Määttä. Oli etsimässä kattohuovan palasta koirankoppiin. Vaihdoimme taas juttuja. Tarjosin tätien tekemää kaalikeittoa ja annoin mukaan Viipurin buhankan. Kerrankin oli minulla vaihtojuttu Jounille. Kun kerroin vaihtojuttuni, moni kummastuttaunut asia Jouni ja Sirkun asuinkylästä, Mäntylahdesta eli kuten Eskelis-Mortti sanoo Höyrykylästä, selkeni.

Naurettiin ääneen niin, että talo raikui.

Jouni on päässyt Alapitkän kesäteatterin hahmoksi. Kesän näytelmässä Tankki täyteen puhutaan paikallislehden toimittajasta, joka ottaa häistä valokuvia ravireissulle lähtiessään. Vähän aikaa sitten Jouni olikin vaihtanut pikapikaa yltään litteät vaatteet, ts. prässihousut, ja suunnistanut saman tien raveihin.

Oli ollut hautajaiskuvausta tekemässä. Viime kesänä Jouni oli taas menossa raveihin. Hoiti Mari Tabell-Kinnusen, Maajussin morsiamen, hääkuvauksen menomatkalla. Mari Tabell tuli jostain Pohjanmaalta Varpaisjärven maaseutusihteeriksi, oli Lapinlahdella aviossa, teki pojan, erosi, asui pienessä sinisessä talossa lähellä Matin ja Liisan koulua, sekoitti sopivasti paikallista societeta, etsi maajussiaan televisio-ohjelmassa ja ilmeisesti kuitenkin löysi sikafarmari Ilpo Kinnusen omia reittejään.

Näistähän sovinnainen paikallislehti ei voi kirjoittaa mitään. Mutta Jouni voisi. Tulevaan Lapinlahti-kirjaansa. Jouni on tämän ajan Lapinlahden Juho Taavitsainen, kansankuvaaja ja persoona.

Neil Hardwickin Tankin täyteen, jossa Jouni mainittiin, on Alapitkän kesäteatterille paikallistanut Jussi Tuovinen ja sen ohjannut rakentajanäyttelijäprole Olavi Lyytikäinen. Harmi, ettemme tänä kesänä ehtineet yhteenkään kesäteatteriin.

Lapinlahden AikaTaikassa olisi tarkoitus kirjailija Simo Hämäläisen ja näytelmäkirjailija-ohjaaja Matti Pajulan kanssa opastuksella puhua nimenomaan paikallisuudesta. Kirjailija Jouni Tossavaisenkin paikallisaiheisesta Koulusta pidin yli kaiken. Kirjailija Tossavainen on tulossa tänään Kiinasta.

Kiinassa on ollut myös Amerikan keskiluokan neuroottinen kuvaaja Jonathan Franzen. Polveilevan esseihdinnän kirjassaan Yksin ja kaukana Franzen pelaa golfia Kiinassa, tutustuu golfbagien suojuksia valmistavaan tehtaaseen ja muihin kiinalaisiin globaalikapitalismin ilmiöihin sekä itkee lähestulkoon autiolla saarella hieman kirjailijaystäväänsä David Foster Wallacea.

Franzenilla on tulitikkulaatikon kokoisessa rasiassa Wallacen tuhkaa lähestulkoon autiolle saarelle ripoteltavaksi. Franzen kuvaa osuvasti addiktin ystävänsä olemusta ja olemista. Wallace käytti 20 vuotta tiettyä masennuslääkettä, loi sen avulla tuotantonsa, lopetti lääkkeiden käytön - ja tappoi itsensä.

Olen nyt ollut jonkinlainen virtuaalinen päihdetukihenkilö parille lahjakkaalle addiktille ja matka on mielenkiintoinen. Siitä ei ainakaan sävyjä puutu. Sävyt väihtelevat innostuksesta ja inhosta kunnioitukseen. Kaikkea sitä ja siltä väliltä.