Hauskaa ja mielenkiintoista

pe 16.8.2013

Perinne jatkuu. Anna tekee läksyt viime tingassa, kuten äitinsä aina. Tänä aamuna kuului tuttu kiukkuinen: "Tömps, tömps, tömps!"

Tukka hulmuten perheen turkkilainen venakko juoksi edestakaisin käytävää kantapäät lattiaan iskien. Välillä kuului intensiivinen huuto: "Millainen on Norjan lippu???" (Vastaukseksi jotain epäselvää mutinaa: "Oisko puna-valkea, en muista.")

"EI pitäisi sanoa, jos EI tiedä MITÄÄN!" (Vastaukseksi pingottunuttta hiljaisuutta, joka sai ilmapiirin talossamme melkein rätisemään.)

"Mikä on Islannin pääkaupunki???"

Anna kantoi minulle kaunaa siitä, että joutui eilen keittämään omat makaroninsa. Ajattelin, että jos on nälkä, Siperia opettaa. Ihania nämä murkut. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka he siirtyvät vaivatta mielialasta toiseen ja ovat säkenöivän murhaavia vailla minkäänlaisia omantunnon tuskia.

Sähköpostissa on syntynyt mielenkiintoinen keskustelu kirjadiilerini kanssa. Tunsin itseni narkomaaniksi, kun ryntäsin Huutonettiin ja huusin sieltä itselleni John Steinbeckin Ystävyyden talon ja Hyvien ihmisten juhlan. Vähän niin kuin Tommi Melenderin kirjallisuusesseissä nuori mies, joka ryntää kirjakaupan tiskille ja kähisee tuskissaan: "Antakaa jotain tähän tuskaan!"

Kirjadiilerini sanoo olevansa koulutukseltaan insinööri. Hieman tylyjen viestiensä perusteella hän on vanhempi, ärtyisänpuoleinen, mutta ehdottoman lukenut herrasmies. Jossain määrin yllättävä. Ainakin tämän lauseen perusteella:

"Aktiivista naista on syyllistetty nymfomaaniksi ja kyltymättömäksi ehkä siksi, että juuri miehen kyky on sittenkin rajallisempi." Tämä tuli siitä, kun luetutin kirjadiilerilläni blogimerkintääni Kyrpätynnyristä.

Setä Kitupiikin
syvempi sielu

Kirjadiilerini nimimerkki on Setä Kitupiikki. Viitannee Charles Dickensin romaaniin Joulutarina. Romaani kertoo Ebenezer Scroogesta, vanhasta kitupiikistä, joka ajattelee vain rahaa. Kieltämättä kirjojen myynti Huutonetissä on minusta jotenkin arveluttavaa. Viittaan tässä Ärräpäiden Pyhän Tapani Kaakkuriniemen lausumaan siitä, ettei ikinä kuuna päivänä luovu mistään kirjastonsa kirjasta.

Koetin vaihtaa Kaakkuriniemien Steinbeckin Eedenistä itään kakkososaan Georges Flovorovskyn Venäläisen teologian teitä. Arvelin, että Venäjä-tutkijan olisi syytä sellainen kirjastoonsa hankkia. Joudun kuitenkin lähettämään Venäläisen teologian tiet Kaakkuriparille joululahjaksi - ellen sitten lahjoita sitä heille, kun tulevat jonain syyskuisena lauantaina aamukahveelle tästä viitostietä ohiviistäessään.

Näin olen Kaakkuriparin kylään kutsunut, kun eivät kerta Haisuli-Straniuksen ja Pikku Myy-Ii Inka Kivi-Straniuksen hääjuhlasta tätä kautta Jyväskylän Palokkaan koukanneet. Veivät Joensuuhun jonkun Tommy Uschanovin habituksella varustetun elokuvatuntijan, Markku Sukunimenunohdin Jo, ja ajoivat kotiinsa eteläreittiä.

En minä mitään Ebenezer Scroogesta tietäisikään, ellei Kansan Uutisten keskusteluissa seikkailisi samanniminen nimimerkki. Kusarin keskusteluilmapiirin pilaaja on ilmeisesti entinen nimimerkki Kaarina Kiusaus. Dickensiläisen nimimerkin vuoksi käyn Kusarin keskusteluissa harvoin. Tämä on yksinkertaisesti vihamielinen ja kommunistiallerginen.

Nimimerkki Ebenezer Scroogen kirjoittamien kommenttien seuraaminen Kusarin keskustelupalstalla muistuttaa käymiäni puhelinkeskusteluja lapinlahtelaisen kolmoisloikkarin Antti Hämäläisen (ens. vihreät, sitten persut, sitten kunnan vaistonvaraiset uusliberaalit, nyt taas ties mitä) kanssa.

Nerkoon oraakkeli Antti Hämäläinen on vastustamaton yhdistelmä epäloogisuuksia, itseään ja kaikkiaan vastaan käyvää tuuliviirimäistä änkyröintiä sekä ehdotonta sinne tänne seilaavaa käänteistä opportunismia.

Miten blogisti
voi eristäytyä?

Dickensiläinen nimimerkki tekee Kusarin entisestä Kaarina Kiusauksesta edes pikkuruisen siedettävämmän. Se on myönnettävä.

Koska minua niin suunnattomasti kiinnostaa, kuka tai minkäläinen oikeasti on kirjadiilerini Setä Kitupiikki, arvelin, että insinöörikoulutuksellaan tämä varmasti on kiinnostunut Hannu Raittilan teksteistä. Setä Kitupiikki kuittasi, että Raittilan julkisuuslausunnot ovat niin näsäviisaita, ettei ole hänen tekstejään kohtaan tuntenut mielenkiintoa.

Lisäksi Setä Kitupiikki esitti mielenkiintoisia arvioita siitä, miksi oikeusprofessori Jukka Kemppinen on niin alavireinen. Sekä siitä, miksi Kemppinen kertoo blogissaan eri sanakääntein viettävänsä eristynyttä elämää. Kummastelen moista tunnetta, sillä Kemppisen blogia kuulema seuraa tuhat ihmistä päivässä - joukossa minäkin, Lapinlahden työväenluokkaisia kyrpätynnyreitä ihannoiva akateeminen ja vähän (nymfo)maanisen oloinen rakennusalan yrittäjä.

Kuinka voi tuntea itsensä eristyneeksi, jos on tuhat lukijaa päivässä, kysyn vain.

Setä Kitupiikki
hyvä psykologi

Tottahan minua kiinnostavat myös juorut. Koska ihmettelin sitä, miksi Jukka Kemppinen on niin alavireinen, arvelin, josko uudehko puoliso on lempannut tämän ulkoruokintaan. Luulin, että Jukka Kemppinen meni yhteen Kaarina Hazardin kanssa menetettyään kustannustoimittajapuolison Marja Kemppisen.

Höpsistä. Wikipediasta sitten googlasin, ettei Kemppinen Hazardin puoliso olekaan. On elokuvaohjaaja Harzellin. Joko Päivin tai Kaijan. Ei kuitenkaan Saaran, joka näytti ainakin Vasemmistoliiton Jyväskylän puoluekokouksessa kesällä 2010 juopolta hutsulta. Uustyöväenluokkaista ainesta siis.

Sekaannukseeni Setä Kitupiikki, kirjadiilerini, lohduttavasti tuumasi, että Hazard ja Harzell on helppo ajatuksissaan sekoittaa. Nyt kirjoitan hänelle vastauksen kysyen, onko Setä Kitupiikkini mahdollisesti ollut enemmänkin tekemisissä synestesiasta kärsivien toimittajien kanssa.

Minulle Hazard ja Hatzell ovat suurin piirtein samoja nimi. A-kirjaimen takia ovat punaisia ja molemmissa on z.

Koskelan Jussi
ratkaisi ongelman

Eilen iltasella ovesta tupsahti Koskelan Jussi ja tämän äiti Helena. Olivat tulossa Oulusta ja menossa Vehmersalmelle.

Purin heille sydäntäni Lapinlahden rasistisista iskuista, jotka eivät tunnut sovinnaista Matti ja Liisa -lehteä kiinnostavan. Ei voi mitään. Päätoimittaja keskittyy nyt asemansa pitämiseen ja kauniiden kasvojensa säilyttämiseen. Ehkä syytä äärimmäiseen varovaisuuteen onkin, kun taustalla ei ole edes journalismin alkeiskurssia.

Mietimme Jussin ja Helena kanssa, miten valistaa tätä tympeää, umpimielistä ja pikkuporvarillista pitäjää. Jussi sen keksi! Kutsumme tänne kouluille luennoimaan Hetti Rytsyn Kuopiosta. Kepulaisilla ei liene mitään tätä vastaan, sillä Rytsy on nykyään kepulainen.