Aina kannattaa vaihtaa näkökulmaa,
heti tuntuu paremmalta

ma 19.3.2013

Kannoimme viikonlopun aikana konttorin tuvasta yläkertaan. Alkuperäiselle paikalleen, sillä täällä yläkerrassa sijaitsi EHA-koulun opettajain huone joskus ennen kuin meidän raksaliike muutti taloon. Raksaliikkeen konttori oli juuri tällä samaisella paikalla ensin alkuun - ja suunnittelijoiden työpöydät ateljeehuoneessa.

Jouduimme kuitenkin siirtämään parisänkymme tähän yläaulaan, kun talosta ei meinnanut lähteä kulumallakaan pitäjän omituisin viidesläinen ikineitsyt, jolla jostain kumman syystä on aivan tavallinen ja konkreettinen ammatti. Soveltuisi paremmin itkeväksi alttaripyhäksi. Piti sanoa tälle, että aikuisten oikeasti - et voi tulla tähän taloon joka aamu kello kahdeksän ja lähteä kello kuusitoista, sillä et ole meillä enää töissä.

Koska emme saaneet sanottua tätä, sanoimme hellävaroin, että aiomme ryhtyä nukkumaan konttorissamme ja tietokoneet muuttavat tupaamme, joka on samalla olohuone. Saimme samassa syssyssä haasteen Viestintävirastoon. Lausunnon laatiminen Viestintävirastoon oli avartavaa ja opettavaista.

Olen oireillut jo jonkin aikaa sitä, että olen asunut samassa osoitteessa kohta yhdeksän vuotta. Lapinlahden kanssa olen ollut tekemisissä pian yksitoista vuotta. Vanha tuttu levottomuus puskee päälle. Pitäisi päästä vaihtamaan maisemaa ja naamoja.

Helpotti huomattavasti, kun tietokone tuli ikkunaa vasten. Samalla kun tuijotan päätteeseen, pääsen seuraamaan Linnansalmentiellä liikkujia. Lupaan kommentoida blogissani ilkeästi jokaista ohikulkijaa.

Eilen illalla, kun olin sulkemassa konetta, ikkunani ohi kulki seurue, joka koostui isorintaisesta blondista sekä koirasta, hemaisevalla sängellä varustetusta nuoresta perheen isästä, toisesta koirantaluttajasta sekä lastenvaunuista ja muutamasta taapertavasta pikku lapsesta.

Mieluummin sellaista tuijottaa, kun keittiön punaruskeaa ovea, joka oli tietokoneruutuni toisella puolella.

Ylä-Savon subcomandante Marcosin eli Aaro Heikkisen kanssa alamme kasata Itä-Suomen pikkuruista sosiaalifoorumia ajattelemallamme alkuperäisellä konseptilla. Äsken kaivoin Numeronetistä Aarolle Itä-Suomen yliopistossa työskentelevän paleoekologin Heikki Simolan puhelinnumeron.

Aaro on sopinut Simolan kanssa jossain päin Suomea Talvivaara-kuvioita seikkaillessaan, että tulee näille seuduin alustamaan, jos pyydetään. Nyt pyydetään. Rahtien rikollisuudesta kirjoittanut ekofilosofi Olli Tammilehtokin olisi tulossa, jos vain saisimme tulon koordinoitua Kohtuus vaarassa -liikehtijöiden kanssa.

Olli Tammilehto on menossa Joensuuhun Kohtuus vaarassa -tilaisuuteen otsikolla Ympäristövallankumous? Missä muutosvoimat piilevät? perjantaina 18. lokakuuta illan suussa. Päivällä Joensuussa yliopistossa alustaa Rauli Partanen Suomi öljyn jälkeen -kirjoittajakolmikosta se, joka asuu kuulema Nastolassa.

Missä piilevät Ylä-Savon radikaalit muutosvoimat? Arvelen, että eivät ainakaan laitostuneissta perinnevihreissä. Ai niin! On meillä jo yksi paikallinen kommentoija otsikkoon Ylä-Savon öljyn jälkeen. Kaisa Merenmies on suostunut meille paikalliseksi vegaaniksi. Olemme Kaisa Merenmiehen kanssa ainoat lapinlahtelaiset, joille tuli ekovihreiden Elonkehä-lehti.

Malttaakohan tässä nyt enää mitään raksafirman duunia tänään tehdäkään, kun tekee mieli seikkailla radikaalien nettisivuilla. Kohtuus vaarassa -tapahtumassa on pahus vieköön kaikki hyvät, tutut ja mielenkiintoiset: http://www.kohtuusvaarassa.com/2013/06/13/kohtuus-vaarassa-iv-18-20-10-2013-joensuu-koli/

Rauli Partasesta Maija Hakasen kautta Teppo Eskeliseen. Asuisinpa Joensuussa.