Liityin tänään yrittäjien työttömyyskassaan

ti 24.9.2013

Liityin tänään yrittäjien työttömyyskassaan - ja liitin samalla Matinkin. AYT:n minulle neuvoi yrityskummimme Väinö Korhonen, johon en ole jaksanut ottaa yhteyttä vuoteen.

Nyt otan yhteyttä, sillä yrityskummiprojekti jäi kesken. Lasteni isä kuoli ja sen jälkeen tuli taas TIA (lyhenne termistä Transient Ischemic Attack). Hyvä, kun jaksoin aamuisin kammeta omaishoidettavan vessanpytylle.

En ole tähän mennessä liittänyt meitä työttömyyskassaan sen vuoksi, ettenkö pelkäisi työttömyyttä. Kyllä pelkään. Meillä vain on ollut tekemistä eläkemaksujenkin maksamisessa. Yrittäjän palkasta puhumattakaan.

Olen koettanut myydä tänään myös juttuja. Kusariin sain myytyä otsikon. Muu onkin sitten epävarmaa. No, hyvä, että edes otsikkoni kiinnosti aavistuksen verran.

Päällikkö Kai Hirvasnoro sanoi, ettei kylläkään ymmärrä juttuni pointtia, mutta ilmeisesti olen alkanut puhua täysin eri kieltä kuin toimittajat. Miten minusta on yhä useammin alkanut toimittajien kanssa tuntua samalta kuin Ruotsin iranilaisesta Mehrdad Abbasista romaanissa Toista maata?

Radiotoimittaja-juontaja haastattelee Merdad Abbasia aiheesta monikulttuurisuus eikä tiedä kysymyksestä paskaakaan. Luuli poloinen jopa, että joutuu sanomaan asiasta jotain: "... Jos päivän aihe olisi ollut Morrisey, juontajalla olisi ollut paljonkin sanottavaa, mutta nyt hän hengähti helpotuksesta..." (Marjaneh Bakhtiari Toista maata s. 374)

Aloitin puhelun niin, että sun on pakko ostaa multa juttu.

En selittänyt miksi. Nyt selitän. Olen katkera Kusarille siitä, että potkivat minut kolumnistin paikalta pois. 90-luvulla Kusarin Savon aluetoimittajana sain otsaani ikiaikaisesti punaleiman, vaikka olin kallellaan vihreisiin. Koska olin aluetoimittaja YEL:n maksavana friikkuna, minua ei tarvinnut kevään 1999 eduskuntavaalitappion sekä niihin liittyvien irtisanomisten vuoksi sanoa irti. Riitti, kun minut unohdettiin äitiyslomille.

Lapsia tuli peräjälkeen kaksi. Lastenteon jälkeen kävin istumassa hetken Vasemmistoliiton piirisihteeri Jouko Nuutisen konttorissa. Ymmärsin näin, etten enää ollut sama akateemisesti koulutettu vihreisiin päin kallellaan oleva potentiaalinen vasemmistoliittolainen kuin 90-luvulla.

Kun on jotain potentiaalisesti, ollaan valmiita nuolemaan varpaan välitkin. Nuutisen pakeilla huomasin, että toimittajaakaan piirityössä ei näytetty enää tarvittavan.

Kyllä vituttaa. Vituttaa se, että vasemmistotaustani haittasi työskentelyä Savon Mediat Oyj:ssä. Etenkin Matti ja Liisa -lehdessä, jonka päätoimittajana oli työläisnuorisopäivillä nuoruudessaan käynyt mies. Vituttaa lisäksi se, että Matti ja Liisa -lehdessä voi päätoimittajana olla entinen vassulimussuli, jolla on betoniraudoittajan tausta, puutarhurin koulutus ja nätti naama.

Vassulimussulin tausta ei silloin haittaa.

Elämä voittaa

Ehkä sittenkin voin vielä harjoittaa omaa ammattiani. Yksi juttu myyty. Ei enää kuin 56,6666 juttua myytävä ennen vuoden loppua aikakauslehtihinnoilla, joita täällä kusisessa Savossa ei yksikään lehti friikuilleen maksa. Tekisi noin 5 aikakauslehtijuttua viikossa.

Sitten olisi raksaliikkeen viime kauden tappio katettu. Loistavaa. Nälkä on punikki. Voi herranpieksut, miten totta se on.