Yksinkertainen Puttonen ei ymmärrä BKT:tä

pe 27.9.2013

Kutistin eilisessä merkinnässäni Kalle Isokallion ja Lasse Lehtisen horiseviksi kunniavanhuksiksi. Siitä huolimatta arvelen, että heidän uusimmat teoksensa kannatta lukea. Kalle Isokallion Aunen Ketjureaktion muistan nähneeni Iisalmessa Suomalaisessa kirjakaupassa.

Koska kansikuva oli ärsyttävä, käänsin esiin takakannen. Siellä puhuttiin yksinkertaisen maalaismummon vaikeuksista ymmärtää BKT:tä. Voe ristus, mikä Jälkiviisas, ajattelin, miksi tulee vetää esiin taas Pihtiputaan mummo, kun kirjailija vallan hyvin voisi kuvata toimittajia.

Olisi ottanut esimerkiksi vaikkapa kirjallisuustoimittaja Seppo Puttosen kansantalouden ymmärryksen. Tampereella työväenkirjallisuuden päivillä (la 24.8.2013) haastatellessaan uuden työväenluokan kuvaajia Miina Supista, Sami Rajakylää, Venla Hiidensaloa ja Rauno Pesosta toimittaja Puttonen mylvi kirjailijoille radioäänellään, että kun teidän työnne ei kasvata maamme bruttokansantuotetta.

Olin silloin vähällä piiloutua häpeästä Tampereen työväenmuseon Bertel-salin penkkien väliin ja huutaa: "En ole täällä toimittajana, olen täällä kirjallisuuden ystävänä, mutta päästäkää tuo horisko vihdoin eläkkeelle."

Hyvä Seppo Puttonen, sinulla on ihana tenhoava ääni, mutta täytyykö olla niin tautisen pösilö? Kirjailijan saamat palkkiot lasketaan BKT:hen. Sen sijaan seuraavia asioita BKT ei sisällä:

• Palkaton kotityö ja muu rahatalouden ulkopuolinen lahjatalous
• Luonnon ilmaishyödykkeet (ilma, vesi, maa)
• Luonnon kulumisen menetykset
• Omaisuuden arvon menetykset

Kuinka toimittajilta voisi vaatia kapitalismin analyysiä tai edes Marxin tuntemusta, kun kansantalouden peruskäsitteetkin ovat hukassa?

Lasse Lehtinen puolestaan on ilmeisesti uusimmassa Hiihtävässä hautaustoimistossaan vihdoin ymmärtänyt, että Voikkaan paperitehtaan alasajon jälkeen ja koko Kymen vajotessa apatiaan kukaan työttämäksi jäänyt demari ei enää luota demareihin.

Kuinka voisikaan demariloikkari Matti Putkosen (vars.pers.intellektuelli) jälkeen? Tai Paavo Lipposen (oik.sdp) uusliberalismin tai Lehtisen itsensä demarielitismin?

Tapasin aamulla Lapinlahden kirjastolle Iisalmesta siirtyneen taivaan lahjan, Tuulikki Hartikaisen. Kiitin Tuulikkia siitä, että oli järjestänyt Varpaisjärvelle kolme kirjailijaa ja Tuulikki kertoi, miten illan kulku oikeasti meni. Minä luulin, että Lasse Lehtinen ei päästänyt kamuaan Kalle Isokalliota lainkaan ääneen, mutta Kalle Isokallio olikin puhunut kaiken jo ennen Lehtistä.

Lisäksi koko salillinen oli hurmaantunut nilsiäläisestä Pihkatappi-kirjailijasta Antti Heikkisestä. Meillä oli kunnia seistä nuoren kirjailijan kanssa eteisessä, mutta jotenkin tämä oli niin nuori, etten älynnyt edes pyytää nimmaria käsivarteeni. Enkä sanonut tilaisuudessa mitään, sillä ajattelin, että Viitostien Ykköstilat Oy:n toimitusjohtaja Olavi Nissisellä oli tarpeeksi epämiellyttävää muutenkin.

Hengitin kirjaimellisesti hänen niskaansa, sillä varpaisjärveläislukijamassat työnsivät meitä koko ajan eteenpäin.

Antiapunen, antijääskeläinen

En vielä ole hiipinyt takaisin Journalistiliittoon. Mietin vielä. Yrittäjien työttömyyskassasta tuli ilahtunut tekstari sekä Matille ja minulle: "Tervetuloa ayt:n jäseneksi, saat maksuohjeet kohta postissa."

Tuntuipa mukavalta. Että on tervetullut työttömyyskassan jäseneksi. Muistan ikuisesti, kun Kuopioon muutettuani vaihdoin  Savo-Kainuun journalistipiirin jäseneksi. Tulin Helsingistä, jossa olin ollut aikakauslehdessä töissä. Savo-Kainuun journalistipiirissä ensimmäinen reaktio oli, että ei tänne ihan jokaista hyväksytä.

Journalisti-lehti minulle tulee edelleen. Sen taso suorastaan hypähti, kun Johanna Korhonen (kesk.lesbo) pani vanhat Journalisti-lehden horttanaiset ja -miehet nurkkaan häpeämään liian pitkistä ja ylitylsistä jutuista.

(Tiedän. Pohjoiskarjalainen kestovaihdevuosista kärsivä kiukkupäinen toimittaja Matti Ronkainen teurastaa minut äskeisen lauseen vuoksi. Ei hätää, olen siihen tottunut. Tiedän nimittäin, millä asioilla saan eri Ärräpäät-sähköpostilistan kirjoittajat oksentamaan. Ronkaisen saa oksentamaan kehumalla Oona Korhosta. Minuakin Ronkainen loihe kerran kunnioittaman sanomalla, että lauseeni leikkaa kuin pietarilaisen huumehuoran vittu. Ensin otin sen sulkana vit.... ei kun hattuuni, mutta sitten tajusin, että kuivahan sellainen lause on kuin mikä.)

Journalistin toimittaja lienee koettanut selviytyä nukahtamatta Hesarin uuden päätoimittajan Kaius Niemen ensimmäisestä päätoimittajan-kolumnista. Häveliäästi Paula Sallinen kirjoittaa seuraavasti: "Kaius Niemi tunnetaan asiallisesta vaatetuksestaan ja koukeroisesta kielestään."

Olisi nyt kirjoittanut suoraan, että ainakin ensimmäisessä kirjoituksessaan Kaius Niemi latelee latteuden ja itsestäänselvyyden toisensa jälkeen: "Toimittajasukupolvet ovat palvelleet tiedonjanoisia suomalaisia ja peilanneet työssään kansakunnan iloja ja suruja." (HS su 15.9.2013 A5 Kaius Niemi: Paluu juurille)

Samaa diibadaabaa Kaius Niemi mukelsi Arto Nybergin haastattelussa.

Saska Saarikoski lohduttaa meitä: "Kaius Niemi on antiapunen ja antijääskeläinen." (Hesari ja herrasmies, Journalisti to 26.9. 1172013). Hyvä juttu, sillä ehkä on ihan riittävää, että Elinkeinoelämän johtaja Matti Apupapunenä kirjoittaa Hesarin pääkkärit pääkirjoittaja-opiskelukamujensa Juha Akkasen ja Paavo Raution puolesta.

Uskallan kirjoittaa, että Matti Apunen on apupapunenä, sillä Puumala-lehden toimittaja ja Kaikki Puumalan Puolesta Jukka Summanen kirjoitti poliisiylijohtaja Paaperosta. (Puumala-lehti to 26.9.2013 s. 7 Nollatoleranssi).