Herraduunari Kari Arola olikin saanut potkut

"Hassua on, että ainoa Hämeenpuiston
kommuunilaisista, joka ei ole yrittäjä, on
Kuppalehden demagogi Olli Herrala."

ma 16.9.2013

Tästä minä pidän. Kansalainen oli lukenut blogistani, että talostamme ovat saanee kenkää Fiat Ducaton istuimet. Kansalainen otti peräkärryn ja ajoi eilen pihaan, saapasteli sisään ja sanoi, että missäs ne istuimet ovat. Halusi ne itselleen ja samalla sisustuskonseptilla kuin meillä oli.

Sanoin, että tahdon maksuksi luomumustaherukkamehua. Sekä kutsun istahtamaan istuimille, missä ne nyt sitten sijaitsevatkaan, kun niitä on modifioitu.

Viikonloppuna kirjoitin mittaan jutun vammaisen lapsen äitiydestä Vasemmistonaisten Pippuriin. Tai no. Lauantaina kirjoitin melkein 8 000 merkkiä ja sunnuntaina vaihdoin juttuun toisenlaisen loppusivalluksen sekä napsin ylimääräisiä sanoja sekä sanomisia jutustani pois.

Ja naps! Jutussa oli vain 7 000 merkkiä. Älkää kertoko kellekään. Rakastan mittaan kirjoittamista.

Pesin pyykkiä ja sain pestyä jopa vieraslakanat. Nauratti viime viikolla, kun silmä osui Ylen Puoli Seiskaan. Siinä toimittaja Riina Malhotra otti selvää, miten pyykinpesuprosessia voisi työtehokonsulttien avulla rationalisoida, nopeuttaa tai ainakin tehdä siedettäväksi.

Minulla on ollut tapana kuunnella ortodoksista jumalanpalvelusta sunnuntaiaamuisin kodinhoitohuoneessa pyykkiä lajitellen. Joskus Marian pesun tienoilla olen osunut kuuntelemaan myös Roman Schatzia. Eilen Roman Schatz jututti M.A. Nummista. Kuulin, että M.A.Numminen on Saksassa hypersuosittu.

Lauantai-iltana hieroskentelin silmiäni. Yleleaks pisteli aika somasti Jutta Urpilaista (sdp). Nostan hattua verkkosukkahousu-Purpiaiaselle. Pitää olla melkoinen pokka vetää karaokea sellaisella äänellä. Mutta puoluejohtajan pitää olla rohkea. Kaikkea pitää kokeilla - paitsi kansantanhuja ja omaa siskoa.

Tällaisen kortin minulle lähetti toveri Jouni Rainio Kuusankoskelta. "Ollos iäti muistettu henkinen veljeni Jouni." Jouni kuoli vuonna 1994 asuinkaupungissaan Kiovassa.

Lisäksi Yleleaksin vittuilu kokoomusnuorten tavoiteohjelmasta oli kuin Tiekkarin toimittajan Sippo Kähmin kirjoittama. Sen loihe lausumaan Joonas Nordman, jolla oli pohjelmassa yllään punatähtipaita. Nordmanista kerrotaan wikipediassa, että on stand up -koomikko ja käsikirjoittaja. Kerrotaan myös, että on työskennellyt Iltalehden toimittajana. Hm.

Toinen lauantainen mukava yllätys oli, kun Iisalmen Sanomien televisiokolumnissa toimittaja Heikki Kärki mainitsee Karl Marxin (IS 14.9.2013 s. 18 Some pilaa keskustelut). Piti oikein mennä nettiin ja kaivaa esille Docventures, jota kirjallisuustohtori Markku Soikkeli inhoaa kovasti.

Heikki Kärki viittasi kirjoituksessaan Docventuresin ohjelmaan 23 talousviisaasta, jotka ovat tulleen siihen tulokseen, että vapaa markkinatalous on tullut tiensä päähän. Heti, kun olen kuunnellut Erkki Junkkarisen Lähde Lappeenrantaan viidennentoista kerran YouTubesta kuullakseni sanat kunnolla, alan kuunnella 23 talousviisaan Docventuresta netistä:

http://areena.yle.fi/tv/1594821

Tänä aamuna Eero Heinäluoma (sdp) oli MTV3:n studiossa ja sanoi, että eilinen Hesarin juttu demareiden sisäisistä ristivedoista oli kuin olisi mopo karannut toimittajilta. Enpä tiedä siitä, sillä minusta se, että demarit koettavat nuijia hiljaiseksi sekä hallitusvassulit että omat sisäiset kriitikkonsa, ei ole tervettä.

Kun MTV3:n haastattelija kysyi asiaa, Heinäluoman poskille nousi vieno punehdus.

"Lähde Lappeenrantaan
seurakseni mun..."

Kirjoitin taannoin, että olin vuonna 1998 työhaastattelussa Demarin, nykyisen Uutispäivä Demarin, Lappeenrannan aluetoimitukiseen. Kirjoitin, ettei ihme, etten päässyt.

Leonid oli tullut juuri Suomeen ja arvelin meidän jäävän helpommin henkiin silloisessa haastavassa elämäntilanteessa, jos asuisimme Lappeenrannassa. Haastava elämäntilanne oli se, että tuotantovälineeni - vanha MacIntoshin tietokone, kottaraispönttö, jota rakastin - olivat aviomieheni hallussa. Kuten myös entisen pienperheemme auto, keittiön pöytä, sänky, olohuoneen sohva ja jopa kirjoituspöytä.

Toiveikkaasti arvelin, että Lappeenrannassa venäjän kielen taidollani ja kansainvälisen politiikan opinnoillani olisi jotain käyttöä. Luulin, että äkkiäpä sitä näin hyvällä pohjakoulutuksella hankkii taas taloustavaraa ja ehkä jossain vaiheessa jonkin pikku autosenkin.

"... Mistään kansaa et löydä sen hauskempaa. Karjalaiset laulut kajahtaa. Lähde Lappeenrantaan humppa siellä soi..." 

Kuulokkeista soi Erkki Junkkarisen humppa Lähde Lappeenrantaan, joka on niin totta, niin totta.

"... En sinne mene maiseman sen kauniin tähden, vaan sen loistavien ihmisten..."

Eivätkä minua loppujen lopuksi siinä vaiheessa kiinnostaneet kuin omat vielä syntymättömät lapseni. Sen huomaa siitä, että en muista Demarin työhaastattelusta mitään. Luin nyt Demarin silloisen päätoimittajan Kari Arolan muistelmat Herraduunari ja huokaisin: "Hyvä, että en päässyt."

En olisi ansainnut päätoimittajan Arolan arvostusta.

Olin epämääräinen punavihreä. Pidin 90-luvun työnantajaani Kansan Uutisia mielenkiinnottomana tekeleenä, josta itse olin vuosiin enää lukenut Tuulaliina Variksen sekä Pirjo Hämäläinen-Forslundin kolumnit. Suhtauduin ylimielisesti perinneduunareihin ja inhosin atavistisesti ay-liikettä.

Täytyy sanoa, että Siperia opettaa.

Muistan haastattelusta ainoastaan sen, että jossain Demarin toimituksen käytävällä tapasin Piilosen Teijon. Teijo oli aloittanut paria vuotta aikaisemmin Tampereen yliopiston toimittajatutkinnossa kuin me. Vaikka Piilosen Teijo oli Demarin uutispäällikkö, en muista tämän osallistuneen työhaastatteluuni.

Piilosen Teijon kunniaksi on sanottava, että tämä ei 1980-luvullakaan tuntunut olevan toimittajatutkintolaisia poikia tyhmimmästä päästä. Vuosien saatossa olen pannut merkille, että parhaiten etenevät sellaisen tutkintopojat, jotka olivat jo opiskeluaikaan hajuttomia, mauttomia ja sellaisia, jotka eivät ikimaailmassa sano mitään, mikä voisi järkyttää vaikkapa porvaria.

Tai no, tietysti urallaan etenivät rakettimaisesti myös hyeenamaiset natsipojat, kuten Olli Herrala. Pitää käydä taas oksentelemassa tämän Kuppalehti-blogin ääressä. Enpä ole sen jälkeen käynytkään, kun Herrala kirjoitti, kuinka mukavaa on, että amerikkalaisilla köyhillä on iPodit korvillaan.

Lukaisin äkkiä, kuinka sukkelasti Olli Herrala, jonka sukupuolielämää valitettavasti jouduin kuuntelemaan Tampereen Hämeenpuiston kommuunissa 1980-luvun lopulla, lainaa Matti Wiréniä ja itkee sitä, kuinka paljon hänen palkastaan otetaan veroja.

Haluan kuitenkin kysyä häneltä yhden ikävän kysymyksen. Mitä Olli Herrala on tehnyt työllistämisen hyväksi - mitä konkreettista siis? Kysyn tässä nyt senkin, mitä Tuomas Enbuske ovat tehneet tai Mikael Jungner, joka uusliberaalivalopään lailla kehoitti yrityksiä olemaan ketteriä, ovat oikeasti tehneet työllistämisen hyväksi?

Enbuske kehotti yrittäjiä tekemään vähemmän ja ajattelemaan enemmän. Jungner puolestaan kehotti yrittäjiä ottamaan oikean asenteen. Olli Herrala ei edes sitä, vaan jatkaa samaa uusliberaalipaskan jankutusta, mitä on tehnyt kaikki nämä vuodet.

http://olliherrala.blogit.kauppalehti.fi/blog/30396/hei-me-elvytetaan-ja-velkaannutaan

Niin mitenkäs on, Olliseni työllistämisen asian laita? Milloin ryhdyt mediayrittäjäksi auringonlaskun alalle ja järjestelet töitä nuorille toimittajille? Meitä asuin Hämeenpuiston kommuunissa neljä henkeä samalta toimittajatutkinnon vuosikurssilta - Lappalaisen Juha, Salosen Marita, Herralan Olli sekä minä.

Hassua on, että ainoa, joka ei meistä ole yrittäjä, on Olli Herrala.

Jotenkin on kornia sekin, että porukan pahin punikki on jo tähän mennessä työllistänyt viisi-kuusi raksamiestä vuodessa kurjistuvassa Ylä-Savossa, ja katselee netistä, miten vuosi vuodelta enemmän ja enemmän Olli-natsi Herrala näyttää  blogikuvassaan turvonneelta juopolta.

Perinteinen työväen
taistelijapäätoimittaja

Siitä huolimatta, että ensiselauksella Arolan Herraduunarissa hieman tympivät kuvat, jossa päätoimittaja on šampanjalasi kourassa erilaisten herrojen kera, Arola taisikin olla perinteisen työväenliikkeen taistelija.

Otetaanpa sitten kaikki huomioon se, että demareita rahoitettiin 1950-luvulla Amerikasta pitäen. Esimerkisi Arvo Poika Tuominen kuuluu kirjoittaneen Neuvostoliitto-paljastuksensa CIA:n rahoituksella. Demareiden tehtävänä on ollut kommunismin patoaminen - ja hyvä niin.

Ottakaa nyt, hyvät dinosaurusdemarit, lievä takakeno ja kasvoillenne huvittunut ilme, kun joku puhuu teille saamastanne CIA-rahoituksesta. Sanokaa venyttäen: "So fucking what?" Minä ainakin aion seuraavaksi ottaa samanlaisen asenteen, kun joku lapinlahtelainen viherpersu Pekka Kuismin tai höpöllöpödemari Matti Karppinen oksentaa päälleni Pohjois-Koreaa.

Sanon, että so fucking what. Ja jatkan: "Käypä edes valtio-opin peruskurssi ja päälle vähän vaikkapa rauhan- sekä konfliktintutkimusta, kulti."

Kari Arolaa kyllä varoitettiin päätoimittajanimityksensä aikaan, että tehtävä on mahdoton. Jonkun kuitenkin oli/on oltava Demarin päätoimittaja, vaikka ajat ovat sosiaalidemokratialle olleet vaikeat ja ovat edelleen.

Homman nimi taitaa olla nyt se, että entistä hegemonia-aatetta, kuten Seppo Kääriäinen (kesk.) tänään Iisalmen Sanomissa sosiaalidemokratiaa luonnehtii, ei ehkä juuri nyt tarvitakaan. Nyt tarvitaan luokkataistelijoita ja ehkä myös kojoottimaisia demokraattisen sentralismin pohtijoita tai jopa kaaderileninistejä.

Nyt demareilla on hankalat paikat. Kloonamalla Krista Kiuruja (sdp, tuulitukkanainen) demarit koettavat kosiskennella kuntavirkanais- ja hoivanaisia. Perinneduunarit kaikkoavat persuihin. Vallankumoukselliset vasemmammalle.

Terveisiä vain kirjailija Jari Tervolle lauantaiseen Uutisvuotoon. Naureskelepa vain demokraattiselle sentralismille ja Neuvostoliitolle. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.

Demareiden aika tulee vielä, sanokaa minun sanoneeni, mutta ensin jotain muuta, kiitos. Vähän räväkämpää vähän aikaa.

Arola sai
kenkää

En tiennytkään, että Kari Arola sai Uutispäivä Demarista kenkää. Tai hänet savustettiin syrjään. Demaria minulle ei tule. Tilaan Kusaria, Tiekkaria, Vihreätä Lankaa, Maaseudun Tulevaisuutta ja Voimaa. Demarin tilaamista harkitsin siinä vaiheessa, kun kuulin, että kolumnistina on Raakel Liekki.

Suomenmaata harkitsin myös jossain vaiheessa tilattavaksi, mutta sitten luin Lapinlahden terveyskeskuksessa muutaman Suomenmaan numeron. Jotenkin kökösti taitettu lehti ja painomuste tarttui sormiin suurista tukkoon painetuista väripinnoista.

Kökkötraktori, sanoisi Ruben kataisellehellämielinen demari-Stiller.

Arola oli huomannut saman, mikä varmasti koskee mitä tahansa puoluelehteä. Omat kansanedustajat ovat herkkiä kuin prinsessat. Susanna Huovisen (sdp, tuulitukkahoivatäti) pisteet laskivat, kun luin, miten tämä oli polttanut päreensä Arolan hauskasta koluminsta, jossa hän arveli, että seuraavaksi hoivatäti Huovinen vaatii turvavöitä kerrossängyn yläpedille.

Minäkin muuten panin merkille Kusarin kolumnistina, että demareille ei saa vittuilla.

Mielenkiintoinen ilmiö muuten. Lisäksi Kai Hirvasnoro (Kusarin päätalopäällikkö) sanoi leikillisesti kolumnistin uraani aloittaessa, että SKP:tä ei sitten saa lehdessä mainita - paitsi tietysti huonossa hengessä. Mainitsin - tottahan sen verran aina oli verta nenästä kaivettava -, kun toveritar-sosiaalitäti Anne Huotari (vasemmistokylmäkkö, takavuosien Hesarin mielestä vas.nouseva tähti, hihii) levitti lehden palstoilla shittiä SKP:n perustulotavoitteesta.

Nyt muuten Minna Kettusen sukulaisluokkataistelija Emilia Kukkala, ihana nuori nainen, mainitsi SKP:n taas. Kusarin jutussaan tamperelaisvaltuutetuista ("Sanon asiani ja sillä siisti", KU pe 23.8.2013 s. 12-13) hän kirjoittaa suoran lainauksen Minna Minkkiseltä.

Minna Minkkinen sanoo: "Usein voin täysin allekirjoittaa vaikkapa Anna Kontulan tai SKP:n Jari Heinosen puheenvuorot..."

Kun luin lauseen, hyvä, etten pissannut housuun säikähdyksestä. Toinen hytkäys oli, kun luin uusimmasta Tiekkarista, että Tiekkari-päivillä Turussa ensi viikonloppuna, on mukana Kusarin entinen Tampereen aluetoimittaja Sirpa Koskinen, nykyinen Satakunnan Työn päätoimittaja.

En näköjään tiedä enää mistään mitään. En tiennyt sitäkään, milloin Sirpa Koskisesta on tullut Satakunnan Työn päätoimittaja.

Oikein hypähdin, kun Sirpa Koskinen oli myös Tampereella työväenkirjallisuuden päivillä ja jutteli minulle ihan ystävällisesti, kun pohdin, mistä Kalle Päätalon kirjasta tulisi Päätalot aloittaa. Luulin, että olen niissä piireissä nyt spitaalinen, kun minulla on kunnia olla Tiedonantajan kolumnisti.

Kari Arolan savusti ulos etupäässä Demarin toimitusjohtaja. Taustalla näyttää häärineen myös kukas muukaan kuin Mikael Jungner. Ainakin Arola kirjoittaa, kuinka häntä tympi Jungnerin ylimielinen asenne perusduunareita kohtaa. Jungnerhan pudotti kotodemariosastostaan sanan "sosiaali" pois.

Urpilaisesta Arola ei kirjoita mitään. Paavo Lipposta Arola tuntuu arvostaneen sen vuoksi, että Lipponen vei Suomen Eurooppaan. Uusliberalismista Arola ei näy kuullenkaan, mutta Talvivaara-miekkarissa tämä tuntuu olevan kuin kotonaan. Pressanvaaleissa Arola asettuikin hyvissä ajoin Pekka Haaviston (vihernato) taakse.

Se, että Sauli Niinistö nai omien lastensa ikäisen Jenni Haukion, tuntuu oksettavan Arolaa. Hän oli pannut myös merkille sen, kuinka Niinistö teki kampanjaa määrätietoisesti. Ilmestyi odottamattomiin paikkoihin ja otti kantaa tuon tuostakin. Niinistöhän oli Suomen ortodoksien kirkolliskokouskunniavieras syksyllä 2009.

En tiedä, kuka tämän sinne oli hommannut. Ehkä Helsingin metropoliitta, kepua lähellä oleva, Ambrosius, jolla on "hyvät yhteiskuntasuhteet". Koska olin kirkolliskokouksen aikaan valtakunnallisen ortodoksiaikakauslehden Aamun Koiton päätoimittaja, ehdotin ylipäätoimittaja Jyrki Hirmuiselle Härköselle, että tehdään Niinistöstä haastattelu, kun tuntuu olevan noin ortodokseihin kallellaan.

Jyrki Hirmuinen Härkönen kalpeni ja sanoi, että ei kai sillä mitään intressejä. Mutisi sitten jotain suhtaumisen vaikeudesta julkkisortodokseihin. Vähän aikaisemmin olin kiusannut Härköstä sillä, että koetetaan saada haastattelu Kata Kärkkäisestä - maalaahan Playboy-Kata maalauksia, joissa on selvästi innoittunut Jumalanäidistä.

Lisäksi Playboy-Katan mummola on Kiuruvedellä ja Hirmuinen Härkönen sieltä syntyisin. Ajattelin, että ehkä Hirmu-Härköstä saattaisi kiinnostaa korkean tason lutkimusnarttu.

Termi Korkean tason lutkimusnarttu on kirjoitettu kaikella rakkaudella. Alustavasti panin lahjakkaan friikkuni Eeva Mehdon asialle. Kirjailija Kata Kärkkäinen ei suhtautunut Aamun Koiton haastattelupyyntöön lainkaan negatiivisesti, mutta ylipäällikkö Hirmuinen Härkönen torppasi idean.