Italialaisrouvan kanssa kahvilla Merjuskassa

ke 4.9.2013

Ryhdyn kohta herättelemään Mariaa. Lähden viemään tätä botox-hermomyrkkyhoitoon Kysiin lastenneurologiselle. Botoxilla vähennetään tytön jalkojen spastisuutta. Onneksi eivät kipsaa enää jalkoja pakkoasentoon. Meidän perheessä kipseille muotoutui nimitys huutavat kipsit, sillä Maria huusi öisin tuntikausia ne jalassaan.

Botoxilla vähennetään ryppyjä sekä cp-vammaisen spastisuutta. Kipseillä muun muassa venytettiin lapsen akillesjännettä. Varmasti venyi, mikäli öisestä tuskan huudosta jotain saattoi päätellä. Teho-osastohoitajasisareni talousrikospoliisiaviomies sahasi yhtenä kesänä Marian kipsin poikki ja irrotti tytön piinasta.

Tuli poliiisin arvovallallaan ja vaimonsa siunauksella siihen tulokseen, että kenenkään ei tarvitse edes lastenneurologin määräyksestä kestää kipuja.

Eilen olin kesälapinlahtelaisen italialaisrouvan kanssa kirjastolla katsomassa Olli Puumalaisen valokuvanäyttelyä. Varsin erikoinen harrastajavalokuvaaja, sillä valokuvat olivat parempia kuin meikäläisen ammattikuvat eri lehdissä takavuosina. Törmäsimme mukavaan paluumuuttajaan Marjatta Sonniseen, jonka kanssa pohdimme käsitettä paskaduuni.

Viittasin sen yhteydessä italomarxilaiseen käsitteeseen prekarisaatio, mutta yhdessä totesimme, että paskaduunikäsitteen kyllä taisivat lanseerata akateemiset pudokkaat. Vasemmistoideologi Heikki Typpö on pyytänyt minua kirjoittamaan akateemisen luokan tuhosta ja proletarisoitumisesta. Eilen puhuin - siinä kirjaston edessä ja kirkon sivuitse kävellessämme - ja täten kirjoitin.

Merjuskassa italialaisrouvan kanssa huomasimme, että entinen apteekki näyttää nyt viisi kertaa isommalta, kun siinä on kahvio. Merjuskan feta-kasvispiirakka oli herkullista ja ostin mukaani ruisleivän. Pitääkin komentaa Matti Merjuskaan leipäostoksille, mikäli K-marketissa ei jostain syystä ole varpaisjärveläistä Oksanan leipää.

Heinäaholainen Kesti-ruisleipä taitaa olla aika suosittu, sillä se on usein Ruokatorilla loppu. Muistan muuten aina, että Säästötori, mutta Ruokatorihan se nykyään on. Ruokatorin kauppias reippailee aamuisin kahdeksan tienoilla konttorini ikkunan ohi. Viikonloppuisinkin. Työpaikalleen. Panin viime viikonloppuna merkille.

Italialaisrouva on ihastunut samoihin metsäretkiin kuin minä. On löytänyt Rasimäen omituisen mökkipaikan sekä jonkin metsästysseuran surrealistisen peuranammuntaharjoitusmetsikön. Pitää näyttää tälle reitti vielä syvemmältä, sillä surrealistiseen peurametsään pidemmälle sukeltaessa näkymät käyvät yhä absurdeimmiksi.

Kääntäjä ottaa kantaa

Leo Tolstoin Anna Kareninassa otetaan esille lähestyvä kommunismi. Ällöttävän naistenmiehen Vronskin kilpakosija Konstantin Levin käy dostojevskiläisen veljensä Nikolain luona - Nikolain puheita kommunismista siteerasin eilen. Veljensä pohtii kommunismia palattuaan kotitilalle.

Ja kas! Tolstoin suomentajilla on Levinin mietteistä hieman eri käsitys. Ulla-Liisa Heino oli sitä mieltä, että taloudellisten olosuhteiden muuttamista hän (Levin) piti joutavana, mutta tunsi silti aina oman yltäkylläisyytensä epäoikeudenmukaisena rahvaan köyhyyden rinnalla.

Sen sijaan Eero Kalima oli sitä mieltä, että taloudellisten olosuhteiden muuttaminen on roskapuhetta.

Ulla-Liisa Heinon versio Anna Kareninan käännöksestä on julkaistu vuonna 1991 ja Eero Kaliman roskapuheet on tarkistanut Arja Pikkupeura vuonna 2007. Ensimmäinen Anna Kareninan suomenkielinen käännös on vuodelta 1910-11.

Minulla on Anna Karenina englanniksi. Kirja on painettu Moskovassa Neuvostoliiton aikaan. Katson siitä, mitä taloudellisten olosuhteiden muuttamisesta ajattelee kirjan englannintaja. Alkuperäiskielellä Anna Kareninaa minulla ei nyt ole, sillä Leonid, kuten tunnettua, inhosi Tolstoita.

Pitänee kääntyä Tapani Kaakkuriniemen puoleen tässä asiassa.