Joissa on paljon vettä

Älkääkä jääkö Saaristotien tietyömaalla
Niirasen tai RH-Soran hiekka-auton alle

ti 29.10.2013

Kirjoitin tämän merkinnän jemmaan jo eilen, sillä tänään aion tehdä firman lomautetuille työntekijöille palkkatodistusten mukaan tiedotteen. Tiedotamme siinä, että järjestämme koulutuksen firman strategisista muutoksista ja käynnistämme firmassamme haravoinnin.

Jonkun olisi syytä ryhtyä luottamusmieheksi. Koulutus siirtyy ja siirtyy, sillä raksaliitosta tahdotaan tulla käymään työmaillamme. Tällä hetkellä on käynnissä vain yksi ja sielläkin ainoastaan herra Hallituksen Puheenjohtaja.

Innokkaana apurinaan firman toimitusjohtaja. Käytännön rakennusmiehiä tämäkin, juu.

Sen lisäksi toivoakseni olisin yön aikana miettinyt jotain vastaukseksi Tiedonantajan lukijalle, joka käsitti kolumnini otsikolla Seksuaalinen polarisoituminen pornosaittimainokseksi.

Eilen kirjoitin runoilija-klovnille seuraavan maanantaiaamun tervehdyksen:

”Huomenna on tänään. Ootko kovin haavoittunut viikonlopun sodista, jotka mainitsit sotineesi tarpeeksi? Ulkona on lämmintä ja lehmänmunia. Joissa on paljon vettä.”

Eilisen merkinnän Kotisotia –otsikon sain runoilija-klovnilta. Tämä kertoi sunnuntaina sotineensa jo tarpeeksi. En tosin tiedä, millä rintamalla, mutta arvaan.

Tikkisen Hannelelle lähetin Jari Tervon Laylan.  Luin Laylan taas, kuten halusin. Otin siitä pääosiin suomalaisen prostituoidun, joka koetti kerätä rahaa saadakseen takaisin huostaan otetun poikansa.

Arvelen vahvasti, että oikeasti Jari Tervo, joka Esikoisensa perusteella paljastuikin rovaniemeläisen kommunistiperheen pojaksi, halusi kirjoittaa suomalaisen köyhän naisen elämästä. Mutta eihän sellaista olisi kukaan ostanut.

Piti kirjoittaa jotenkin tarkoituksellista ja osoittelevaa väkivaltaa pursuava kurditytön tarina. Se meni kaupaksi. Onneksi kirjan luki myös Ylen innostanut Nadja Novak ja onneksi koirat, Muru ja nyt jo edesmennyt Manta, karkasivat Haukkuvalla.

Istuin pilkkopimeässä alkutalven illassa, odottelin koiraneitejä ja kuuntelin radiosta Nadja Novakia, joka haastatteli Jari Tervoa Laylasta. Silloin vielä minua ei ollut alkanut ärsyttää Nadja Novakin innostus.

Jospa onkin niin, että Novakin ei tarvitse tehdä juttuja sellaisista kirjoista tai kirjailijoista, joista ei inspiroidu aivan tavattomasti.

Novak oli inspiroitunut tällä kertaa siitä, että Jari Tervo käsitteli Laylassa köyhyyttä ja riistoa monella tasolla: globaalitasolla, suomalaisen huorayrittäjäihmiskauppiaan tasolla sekä vielä suomalaisen naisen yksilötragediana.

En minä sellaista olisi itse huomannut. Sitä paitsi en olisi ilman Novakia Laylaa edes älynnyt lukea. Pahuksen Novak.

Jari Tervon Esikoisessa inspiroiduin siitä, että Esikoisen pikku veli Unto Abraham tokaisee Kangasalla asuntomessuilla, kun kysytään, mitäs sakkia te oikein olette, kursailematta ja kiertelemättä että: ”Kommunisteja!”.

On hupaisaa, että Hesarin kriitikko Suvi Ahola sanoo Tervon Esikoisen maailmaa söpöksi. Kirjassa ei ole kuulemma yhtään pahaa ihmistä.

Aholan mielestä se on varmasti jotenkin kummallista. Kyllähän kommunistin perheessä Esikoiselle tulisi nyt jotain traumoja syntyä. Aholan maailmassa kommunistiperheissä täytyy takuuvarmasti olla ainakin paha, paha, paha kommunisti-isä.

Orhan Pamukin Istanbul loppui minulta ihan kesken. Luulin, että kirjaa oli vielä jäljellä ja ahmin sitä holtittomasti. Kirja loppui, kun Pamuk päättää lopettaa arkkitehtiopintonsa eikä ryhdy kuvataiteilijaksi – vaan kirjailijaksi.

Loput sivut kirjasta olivatkin kuvaviitteiden selityksiä.

Pohjois-Savon sotesta
loikka Pamukin punaiseen

Eilen ajoin Heinäahon lenkiltä Varpaisjärvelle tankkaamaan. Luin Iisalmen Sanomat, jossa oli odottamani tohtori Loimulohen kolumni (IS Vasen suora ma 28.10.2013. Tohtori Loimulohi kannattaa Pohjois-Savon sotea. Täytyy kyllä sanoa, että mieluummin Pohjois-Savon sote kuin Ylä-Savon sote.

Ylä-Savon sotehan pyyhkii pienillä kunnilla, kuten Sonkajärvellä persettään. Ollaanpa idealisteja. Jos olisi Pohjois-Savon sote, pieneen kuntaan syntynyt pieni keskonen ei pistäisi silmään eksponentiaalisesti räjähtäneinä erikoissairaanhoidon kustannuksina.

Kuitenkin Pohjois-Savon sotelle pitäisi asettaa tiukat ehdot. Terveyskeskus tulisi säilyttää myös pienissä kunnissa ja pienissä kunnissa tulisi olla lääkäripäivystys ainakin kello 21 asti. Siilinjärvellä asuessa kello 21 asti ulottunut lääkäripäivystys riitti meille vallan mainiosti.

Muistan, että tyttöjen kanssa sellaiseen tuli pari kertaa turvauduttua. Päivystävä lääkäri on turvatekijä nimenomaan lapsiperheille. Korvakipuisen lapsen kanssa ei todellakaan tekisi mieli lähteä satojen kilometrien päähän apua hankkimaan.

Yöpäivystyksen ja vuodeosaston kohtalonyhteys pitäisi vielä selvittää. Miten esimerkiksi Kysistä kotiutettaisiin kotikuntiin esimerkiksi leikkauksista toipuvia. Miten kävisi saattohoito Lapinlahden terveyskeskuksen vuodeosastolla ilman lääkäripäivystystä?

Pohjois-Savon soten tulisi olla eri asia kuin Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, jossa pienet kunnat ovat vain laskun maksajia. Huonoja siinäkin. Sen vuoksi meihin pienten kuntien edustajiin suhtauduttiin kuin vähäpätöihin.

Jos koko terveydenhuolto olisi valtion hallussa ja asioita päätettäisiin maakunnallisesti, tulisi olla lähipalvelulaki. Tiukka laki. Laki kertoisi, miten pitkä saisi matka lääkäripäivystykseen olla. En ymmärrä, miksi kunnioittamani Heikki Hiilamo (vihr.) sanoi Kansan Uutisten haastattelussa, että erikoissairaaloita ei voi olla Suomessa joka puolella.

Iikkarissa, en nyt muista, oliko eilisessä vaiko Iikkarin sisäisessä sunnuntaisessa Salmettaressa, oli haastateltu Pielaveden Minna Eskelistä. On joku kulttuuriprojektityöläinen. Asuu oikeasti Inarissa. Tai perhe asuu ja käy siellä tarvittaessa.

Aika liikkuvaa työvoimaa.

Joka tapauksessa Minna Eskelinen kertoo viimeksi lukeneensa Orhan Pamukin Punaisen. Minulla on kesältä kesken Pamukin Musta kirja. Hyvä tietää, että Pamukilla on Istanbulin ja Mustan kirjankin lisäksi käännetty jotain.

Nyt kun Istanbul loppui varkain, aion lukea taas vähäsen John Irvingin Minä olen monta. Siinä kiinnostavaa ei ole nuoren amerikkalaishomon herääminen tai tiedostamisen prosessi, vaan aikuisen kertojaäänen kumppani, joka ei oikeastaan alun viittausten perusteella vaikuttaisi olevan homo tai bi, vaan transseksuaalinen.

Tapani Kaakkuriniemi lainasi Palokan sivukirjastosta Jyväskylästä Edward W. Saidin Orientalismin. Se on hyvä asia, sillä jotain johdatusta olisi mukava Saidiin saada. Arvelen tosiaan, että minulta Orientalismiin perehtyminen saattaisi viedä loppuiän. Mutta jostain se on aloitettava.

Ehkä aloitan Tapani Kaakkuriniemen Said-raportin lukemisesta.

Liikenteen ohjausta
peliin, perkele!

Soitin aamulla jo kunnan rakennusmestari Jari Mikkoselle ja hurrasin tälle puhelimessa, että on palannut kunnan palvelukseen. Päivän paskahalvaus tuli nimittäin Väisälänmäen lenkiltä palatessa Saaristotien työmaan ohituspussiin ajaessa. Mikkonen kuunteli kiltisti ja sanoi, että asia kyllä taitaa kuulua tielaitokselle.

Matti olikin jo lähettänyt puhelimeen tienkäyttäjän palvelupuhelimen. Sinne voi kuulema kertoa tällaiset murheet.

Väisälänmäelle päin mennessä tietyömaan ohitustiellä möllötti RH-Soran rekka. Seisoin liikenteenjakajan takana aikani irvistellen ja lopulta RH-Sora suvaitsi tulla ohituspussista pois. Lenkiltä palatessa ohituspussissa mullotti M. Niirasen sora-auto. En ensin uskaltanut ajaa ohituspussiin, vaikka olimme molemmat sora-auton kanssa menossa samaan suuntaan.

Koska sora-auto ei sittenkään näyttänyt vaaralliselta tai arvaamattomalta, ajoin lopulta ohituspussiin jonottamaan. Siinä meni muutama tovi, mutta mihinkäs tässä kiire rakennusalan yrittäjällä - valamiissa mualimassa. Minuuttien odottelun jälkeen kaivurit järjestäytyivät työmaalla uudestaan ja ajattelin, että kaipa tästä kohta kotiin pääsee.

Sora-auto lähti etenemään ja hups, kuskille tuli mieleen, että peruutanpa kaivureiden ulottuville ohituspussin päässä. Eipä pannut merkille, että takana oli tulipunainen henkilöauto, jonka ratissa raivosta tulipunainen naiskuljettaja, joka luuli jo hetkensä koittaneen sora-auton alla.

Soitin tienkäyttäjien linjaan p. 02002100, jossa ystävällinen palveluhenkilö kiitti tiedosta. Sinne ei nimittäin ole tullut moisesta tietyömaasta mitään ilmoitusta. Sanoin, että nyt tukkapöllyä huonoista liikennejärjestelyistä pääurakoitsijalle ja sassiin ennen kuin joku jää työmaalla rekan tai kaivurin alle.