Työläinen on syypää

Tunturipöllölle terveisiä

to 10.10.2013

Pakinoitsijanimimerkki Tunturipöllö kuuluu varmasti luovaan luokkaan. Otsikolla Tulostettu maailma (Matti ja Liisa to 10.10.2013) pakinoitsija haaveilee elämästä, jossa voisi tulostaa omakotitalonsa 3D:nä.

Silloinhan ei tarvitsisi sietää tontillaan itsevarmasti tepastelevia suuripalkkaisia raksatyöläisiä tai ahneita rakennusalan yrittäjiä, jotka vinguttavat keskiluokkaa työläisten palkat - ja vielä omankin palkan - sisältävillä laskuilla.

Ah, kuinka rakastankaan luovan luokan vinkunaa, kun saavat firmamme laskun. Nautin, kuinka luova luokka muuttuu kasvoiltaan harmaiksi ja alkaa änkyttää: "Tämä tulee meille kalliiksi!"

Oletteko muuten panneet merkille, että jossain vaiheessa Yleisradion Kotikatsomosta alkoi tulla luovan luokan ohjaamia ja näyttelemiä elokuvia siitä, kuinka jossain korjataan taloa ja raksamiehet tulevat työmaalle, kun luova luokka vastaa pyyhkii unihiekkaa silmistään.

Tai nukkuu edellisen illan trendibileissä korkokengästä juotujen šampanjoiden krapuloita.

Niin. Onhan se ikävää. Raksamiehen työpäivä sattumoisin alkaa kello seitsemän aamulla.

Hapokas ja tanniininen

En provosoitunut Tunturipöllön rasismia käsittelevästä kirjoituksesta muutama viikko sitten. Kolumnistinimimerkille tiedoksi saatettakoon, että aion vastaisuudessakin käyttää nimitystä Goebbels-Susanna Natsi-Koski Timošenko.

Luin tämänpäiväisen pakinan jopa loppuun. Pakinoitsija mietti viimeisessä kappaleessa, mitä sitten jos omakotitalon tulostamisessa tapahtuu virhe.

Annanpa vinkin. Kun Tunturipöllö on tulostanut itselleen virheellisen omakotitalon, hän voi etsiä jonkun työläisen, jota syyttää virheestä. Työläinenhän on joka tapauksessa syypää. Työläinen on syypää Juankosken tehtaiden alennustilaan, työläinen on syypää siihen, että talot lahoavat, työläinen on syypää siihen, että sairaanhoitopiiri lakkauttaa Lapinlahden yöpäivystyksen.

Kyllä työläisen tulee kantaa vastuu siitäkin, että joku luovan luokan mänttipussi tulostaa itselleen muovitalon 3D-tulostimella.

Annan sitten syytteeseen tulleelle työläiselle vinkin. Kannattaa hakeutua sellaisen työnantajan palvelukseen, joka uskaltaa vittuilla toimeksiantajalle ja käydä ihan Itse Oppivan organisaation nimissä kiihkeää kirjeenvaihtoa juristien kanssa. Sitä varten me työnantajat olemme olemassa.

Toinen vaihtoehto on ryhtyä kevyesti ja rahakkaasti manageroimaan sekä jättää työläiset toimeksiantajien raadeltaviksi. Tämäkin vaihtoehto on ollut rakennusliikkeeni toisen yrittäjän Matti Valkosen kanssa esillä. Pistetään poitsut toiminimiksi ja maksamaan itse leikkauksensa, työperäiset sairautensa, eläkkeensä, vakuutuksensa, lomansa ja palkkahallintonsa.

Mutta emmehän me tee niin. Olenhan sadisti. Nautin niin luovan luokan vinkunasta.

Elävästä elämästä

Kirjailija Hannu Mäkelä kertoi tänä aamuna MTV3:n aamukirjastudiossa sekä Aleksis Kivestä ja kirjastaan Kivi. Tänään Aleksi Kiven päivässä Mäkelä sanoi myös, että lukutaito on syytä säilyttää. Mäkelä perusteli sitä sillä, että jos osaa lukea, osaa myös todennäköisesti kirjoittaa.

Analogia ei nyt ihan joka paikassa varmaa ole. Esimerkiksi täkäläisten paikallislehtien päätoimittajien joukossa on kyllä paljon lukutaitoisia.

Mäkelä sanoi, että ne, jotka osaavat kirjoittaa, laativat lait. Jos ei osaa lukeakaan, ei osaa lukea lakia.

Koska olen luku- ja kirjoitustaitoinen, iskin eräälle juristille luun kurkkuun. Yrityksessämme oli keisi, jossa firman ulkopuolelta ostettu palveluntuottaja teki virheen. Ymmärrämme toki, että olemme yrityksenä vastuussa myös ulkopuolelta ostetun palveluntuottajan virheistä.

Toimeksiantajalle tuli matkan varrella - ihan luontaista ilkeyttään - kuuluihan luovaan luokkaan - mieleen, että nyt otetaan rahat ahneilta työläisiltä ja katkerilta yrittäjiltä takaisin. Korvausvaade oli tähtitieteellinen. Sanoin, että vetäkää asia kuluttajalautakuntaan tai käräjäoikeuteen; meillä on kyllä oikeusturvavakuutus näitä keisejä varten.

Tarjouduimme tietenkin korjaamaan virheen heti itse. Hyvässä yhteisymmärryksessä yhdessä toimeksiantajan kanssa tilasimme työmaalle virheen korjaamista varten tarvittavat materiaalitkin. Sitten joku lapinlahtelainen oli kuiskannut toimeksiantajamme korvaan, että rahastakaa, rahastakaa.

En tiedä, miksi kuluttaja-asiamies ei ottanut asiaa käsitelläkseen eikä käräjäoikeuskaan.

Toimeksiantaja palkkasi juristin. Juristi mutisi sähköpostilla, että kuluttajasuojalaki ei yksiselitteisesti anna yrittäjälle mahdollisuutta korjata virhettä. Googlasin salamannopeasti Finnlexistä kuluttajasuojalain. Rakennusalan töitä koskevat yleiset kuluttajasopimusehdot, RYS-1998 meillä tulostetaan ainakin sellaisten asiakkaiden tarjouksen mukaan, joihin ei luottamusta ole.

Kirjoitin juristille takaisin, että missä kohtaa täällä kuluttajasuojalaissa niin sanotaan, ettei yrittäjällä olisi oikeutta korjata virhettään. En saanut vastausta. Lopputulema oli se, että maksoimme hieman toimeksiantajalle. Sen verran, ettei tarvinnut mennä enää työmaalle, sillä jos rehellisiä ollaan, tästä firmasta ei löytynyt enää ketään, kuka olisi suostunut kyseiseen taloon astumaan sisään.

Maksoimme takaisin myös sen verran, että juristi sai toimeksiantajalta palkkionsa. Arvelen, että kyseessä oli asiakas, joka ei halua maksaa edes juristilleen.

Lukutaidosta on eittämättä hyötyä. Olen samaa mieltä, kirjailija Hannu Mäkelä. Mäkelä oli muuten myös sitä mieltä, että Nobelin kirjallisuuspalkinto on poliittinen palkinto. Ei sanonut sitä, että Nobelin rauhanpalkinto on Nato-palkinto. Minä sanon. Sen vuoksi Nobelin rauhanpalkinnolla palkittiin Martti Ahtimahtisaari.

Nyt Nobelin kirjallisuuspalkinnon voisi vallan hyvin saada neuvostovastainen Sofi Oksanen. Neuvostovastaisuus ja Stalin-oksennukset, joita harjoittaa esimerkiksi Lapinlahden demari Matti Karppinen tai täkäläinen viherpersuliini Pekka Kuismin, ovat niin trendikkäitä.

Hyviä kuvia ja pakinoita

Uusimman Matti ja Liisa -lehden pääuutissivulla on Ulla Tuovisen ottama hyvä kuva arkkitehti Katja Lintusesta. Tuovinen on onnistunut tavoittamaan arkkitehdin jotenkin tomeran, mutta kuitenkin hieman epävarman, olemuksen uutiskuvassaan. Sen sijaan kirkkoherra Lauri Jäntti on Ulla Tuovisen kuvassa ylivalottunut (MJL to 10.10.2013 s. 8).

Järjestelmädigikamerasta löytyy sellainen valotuksen säädin, jolla ei tarvitse säätää muuta kuin plussaa ja miinusta. Ei välttämättä tarvitse ajatella enää aukkoja tai nopeuksiakaan, kuten filmikameroiden aikaan. Tai ainakaan niin paljon, että kuvauksesta olisi kovasti päänvaivaa.

Nälkäpäiväkeräyskuva keskiaukeaman oikeassa laidassa oli niin hyvä, että olisin vetänyt sen taittajana ja lehden ad:nä etusivun vaakakuvaksi. Valittu Liisa Satu Tauro nimittäin ohjastaa nälkäpäiväkerääjiä ja arvelen, että Satu olisi ollut vain mielissään, jos hänen kuvansa tilalla etusivulla olisivat olleet nälkäpäiväkerääjät.

Nälkäpäiväkerääjät ovat nuoria ja kuvaaja on saanut heidät nättiin puoliympyräasetelmaan, jota taustalla oleva Matin ja Liisan toimituksen porraskäytävän kaide hienosti kehystää.

Juttujen sisällöstä en tässä vielä valita mitään, sillä luin vasta Tunturipöllön. Olen muuten sitä mieltä, että valtaosa Suomen toimittajista on umpityhmiä. Pakinoitsijanimimerkki Pieni vaskinen mies on ainoa, joka on kirjoituksessaan viitannut siihen, mitä merirosvo Sini Saarela oli Venäjällä tekemässä ja mitä Saarela sekä Greenpeace öljynporauslautalla koettavat sanoa.

Jossain vaiheessa pitäisi minun päättää, ovatko Hukkakaurat, Tunturipöllöt ja Pienet vaskiset miehet pakinoitsijoita vai kolumnisteja. Voisiko ajatella niin, että kolumnit kirjoitetaan omalla naamalla ja pakinoitsijat saavat roiskia nimimerkin suojissa? Se on muuten hyvä, sillä vietin monta vuotta roikkuen Pentti Rythin (oikea vas. eikä mikään mussukka) lahkeessa kärttäen tietoa siitä, kuka oli Matin ja Liisan Ähäkutti.

Ähäkutti seisautti vereni monta kertaa. Pentti Ryth tiesi henkilöllisyyden eikä sitä paljastanut. Varoitti vain minua loukkaamasta Ähäkuttia vastineillani ja kirjeilläni.

Otsikolla Mustaa ja valkoista (MJL to 3.10.2013 s. 2) viittaa hyvin siihen, että globaali(kapitalistinen) kilpailu ajaa Venäjän kaivamaan öljyä arktiselta alueelta. Valtamedian toimittajat sen sijaan istuvat studioissaan ja vellovat oikeudenkäynnillä: vapautetaanko Sini Saarela vai ei.

Eihän se tässä ole lainkaan olennaista. Olennaista on se, että Suomi on lähestulkoon kokonaan energia- ja öljyriippuvainen Venäjästä. Vuoden 2009 tilastojen mukaan Suomi toi 78 prosenttia tuontienergiastaan Venäjältä. Toimittajienkin kannattaisi lukea Rauli Partasen, Harri Paloheimon ja Heikki Wariksen Suomi öljyn jälkeen.

Tässä kohtaa tulee mieleen, että toimittajien lisäksi myös Aleksander Nato-Stubbin on oltava hieman tyhmä. On nenän kaivelua Venäjän, josta olemme energiariippuvaisia, vieressä sanoa seuraavaa: "Nato on yhdessä EU:n kanssa ollut läntisen maailman tehokkain rauhanprojekti." http://www.alexstubb.com/fi/blog/1554/#.UlZ5QhC9LW4

Kävin taas nauramassa Stubbin blogissa. Eilen muuten kirjoitin väärin. Tai muistin väärin. Luulin, että rakastin imatralaista punikin pojan poikaa yliopiston ensimmäisestä syksystäni Hesarin tabloid-uudistukseen asti. Väärin meni. Aivan väärin. Rakastin häntä siihen asti, kunnes luin tämän umpityhmän viinakolumnin, joka oli huvittanut itse Aleksander Stubbia.

Siitä tuli mieleeni, että tosiaan. Valtaosa Suomen toimittajista on umpityhmiä ja Aleksander on Stubido. Lisäksi Stubido on kuin suoraan Leni Riefenstahlin valokuvasta.

Maaseudun Tulevaisuudesta

Olen kyllästynyt toistelemaan tätä: Maaseudun Tulevaisuus on Suomen paras poliittinen lehti. Jossain vaiheessa väitin Kusarin päällikkö Kai Hirvasnorolle, että Vihreä Lanka on sitä. Tarkoitin sanomallani sitä, että Langasta sai tietää myös sen, mitä kokoomukselaiset ajattelevat.

Olihan Langan kolumnistina se hieman luntun näköinen kokoomuslainen stand up -koomikko, joka avautui joskus Me Naiset -lehdelle alkoholinkäytöstään. Mikäs se nyt olikaan nimeltään? Lotta Backlund (kok.). Avautui laihtumisestaan, mutta ehkä laihtui vähentämällä viinin sieppailua.

Seuraavaksi olin sitä mieltä, että Voima on Suomen paras poliittinen lehti. Hyvähän se Voima on vieläkin kuin mikä, mutta Maaseudun Tulevaisuus on monipuolisempi. Eilisessä lehdessä (MT 9.10.2103 s. 2), jonka vasta tänään hain laatikosta, oli Henrik Schaferin Aatteista jaloin -aliokolumni, joka valotti Sini Saarelan tapausta vähän eri kantilta kuin muut.

Tosiaan jotain on pielessä, kun Kallion punavihreä toimittaja velloo päiväkausia mielenosoittajan vankilassa istumisella, siemailee 5 000 kilometrin päässä valmistettua rypälejuomaansa, vääntää Gazprom-kaukolämpöään suuremmalle sekä kauhean urakkansa jälkeen surauttaa lentää Ghoalle, eikä ohjaa ajattelemaan, mitä öljyriippuvuudesta seuraa.

Siitä seuraa itse asiassa kaikkea mukavaa; liikkumista, globaalia luovaa luokkaa, lämpimiä asuntoja, rahteja. Koettakaa itse samaa kuin John Websterin perhe - dokumentissa Katastrofin ainekset.

Lisätään nyt tähän merkintään vielä tämäkin. Iisalmen Sanomista kannattaa lukea muutakin kuin televisiokolumnit. Joskus kirjoitin, että aika usein luen Iikkarista vain ne. Olen muuttanut mieleni. Lukekaa ja tilatkaa lehti. Tilatkaa Ikkarista nettilehti, sillä nettilehdessä huonompikin valokuva näyttää kohtuulliselta.

Lukekaa Ikkarista esimerkiksi Kari Angerian tämänpäiväinen Sarasvuo-kolumni (Mistä erottaa huuhaamiehen ja tosiajattelijan IS to 10.10.2013). Nauroin niin, etten meinannut tuolilla pysyä. Jäin Sarasvuo-koukkuun, kun Tikkisen Hannele kehotti tekstarilla avaamaan radion ja kuuntelemaan Also sprach Sarasvuo -tyypelöä.

Joka tuutistahan Sarasvuota työntää. Kirjoittaa Hesarin Työ-sivuillakin ja aikoo nyt puuttua ihan oikeata työtä tekevien yritysten asioihin. Kuten putkifirmojen. Putkimiehet kuulema tarvitsisivat tapakasvatusta.

En aio katsoa tätä enää televisiosta, sillä ohjelma tulee myöhään ja tyyppi tosiaan oli suorastaan nautinnollinen radiomasturbaatiossaan.

Tuli Kirkko ja Koti

Mukavaa, että vanhoilta friikku-ajoilta minulle tulee vielä kuopiolainen Kirkko ja Koti. Nauratti, kun kannessa on Mikael Pentikäinen. Ajattelin, että siinä se hippa-Heikki taas on. Totta kai hyppäsin heti Pentikäisen haastatteluun (Potkujen jälkeen Martikkalan pirtissä Kirkko ja Koti 9.10.2013 s. 16).

Haastattelusta tuli taas esimakua siihen, mitä Pentikäsen Luottamus-kirja käsittelee.

Kirjoitin tänään näin pitkästi, sillä vaikenen nyt ainakin kolmeksi päiväksi. Huomenna vien Iisalmeen pesulaan koiran- ja kissankakkamatot sekä jullarit Marxilaisen työväenliiton tulemisesta to 7.11.2013, lauantaina siivoan ja sunnuntaina luen.